Tervaa ja lehtikuusta

Lehtikuusilankku (48x148)

Olemme etsineet vaihtoehtoja painekyllästetylle puulle terassien rakenteissa. Kyllästetty puu on pitkään ollut "ainoa" vaihtoehto, mutta hiljattain lehtikuusi ja lämpökäsitelty puu ovat yleistyneet terassien kansirakenteissa. Silti alajuoksut ja kantavat palkit ovat monesti edelleen painekyllästettyjä.

Lämpökäsittelyllä on monia suotuisia vaikutuksia esimerkiksi puun lahonkestävyyteen ja kosteuselämiseen (esim. Wikipedia: Lämpöpuu). Ongelmana käsittelyssä on kuitenkin puun heikentyvä lujuus. Jotkut vertaavat puun ominaisuuksien muutosta pullataikinaan: Kuumentamaton puu taipuu, venyy ja palautuu kuin pullataikina. Lämpökäsittelyn jälkeen puu kuitenkin murtuu taitettaessa kuin paistettu pullapitko. Tämän vuoksi lämpökäsiteltyä puuta on tarjolla lähinnä terassin kansilaudoiksi - ei kantaviksi palkeiksi.

Uulan puutervaa

Lehtikuusi on lujempaa ja luontaisesti lahonkestävää. Meille tarjoutui mahdollisuus ostaa erä 48x148-lehtikuusta ja tartuimme tilaisuuteen. Tätä lehtikuusilankkua tullaan käyttämään ainakin terassien alajuoksuissa painekyllästetyn puutavaran sijaan. Terassin alajuoksut tehdään jo tässä vaiheessa projektia, sillä niihin tullaan ensi viikolla kiinnittämään saunaa ympäröiviä pilareita.

Vaikka lehtikuusen väitetään kestävän säärasitusta sellaisenaan, päätimme käyttää alajuoksujen suojaamiseen perinteikästä keinoa - tervaa (ks. Wikipedia: Terva).

Tervaa on tarjolla erilaisissa muodoissa ja monesti joukkoon on lisätty esimerkiksi puutärpättiä tai muita liuottimia. Myös tuotenimiä on paljon: hautaterva, puuterva, veneterva, jne.

Hankimme puhdasta Uulan Puutervaa, johon ei ole lisätty liuottimia. Se on valmistettu moderniin tapaan uunissa, eikä tervahaudassa, kuten saman valmistajan Hautaterva.

Terva levitetään puupinnalle perinteisesti kuumennettuna. Kuumentaminen muuttaa tervan hyvin juoksevaksi ja sen väitetään imeytyvän puuhun paremmin kuin kylmänä.

Huomasin, että kolmen litran säiliö mahtuu Trangian kattilaan ja kuumensin tervan vesihauteessa retkikeittimellä. Lorautin joukkoon pienen määrän puutärpättiä, mutta muuten terva päätyi lehtikuusialajuoksujen pintaan sellaisenaan. Väri oli selvästi tummempi kuin ennakkoon oletin, lähes mustanruskea. Syynä lienee se, että Uulan tervasta ei ole poistettu pikeä, joka osaltaan parantaa tervan suojaavaa vaikutusta.

Kokeilemme valmistaa tervasta myös Roslangin mahonkia. Se on perinteikäs ja hengittävä puunsuoja, johon tulee yksi osa tervaa, yksi osa keitettyä pellavaöljyä (vernissaa) ja yksi osa puutärpättiä. Roslangin mahonkia voisi käyttää esimerkiksi saunaa ympäröivän rimoituksen ja terassien kansilaudoituksen suojaamiseen. Täytyy hieman testailla ennakkoon, millaiseksi värisävy muodostuu, jos ei lisätä mitään pigmenttejä.

Lehtikuusi ja terva ratkaisivat näin ollen terassien alajuoksukysymyksen ja projekti etenee edelleen ilman painekyllästettyä puutavaraa. Lehtikuusen käytöstä painekyllästetyn puun korvaajana on muuten tehty myös opinnäytetyö.

Tuloilman esilämmitys maaputkistossa

Tuloilma vedetään maaputkistoon oikealta ja nostetaan tekniseen tilaan

Työmaalla kohoaa kahdessa kohtaa sininen putki kohti taivasta. Nämä putket kuuluvat maaputkistoon, jota käytetään tuloilman passiiviseen esilämmittämiseen. Vastaavia ratkaisuja on pitkään käytetty Keski-Euroopan passiivitaloissa.

Kuvassa oikealla näkyvän putken paikalle asennetaan myöhemmin tuloilman sisäänottoyksikkö, jossa on suodattimet. Suodatettu ilma vedetään alas maanalaiseen putkistoon.

Sisäänottoyksikön alla on huoltokaivo, jossa sijaitsee kondenssiveden poistoyhde. Huoltokaivon jälkeen ilmanvaihtokanava haarautuu kolmeen rinnakkaiseen kanavaan, joissa tuloilma kulkee noin 20 metrin matkan päärakennukselle.

Kolme rinnakkaista ilmanvaihtokanavaa yhdistyvät maan alla jälleen yhdeksi putkeksi, joka nousee päärakennuksen tekniseen tilaan kuvan keskivaiheilla. Talvikaudella maaperän ehtymätön lämpö on parinkymmenen metrin matkalla ehtinyt lämmittää tuloilmaa, joka saapuu ilmanvaihtokoneelle passiivisesti esilämmitettynä.

Menemme alkavalla viikolla Tampereen Asuntomessuille, joilla esitellään samanlaista Rehaun AWADUKT Thermo -ratkaisua. Maaputkistoa on käsitelty blogissa aiemminkin, mm. seuraavissa kirjoituksissa:

• 22.4.2012 Tuloilman maaputkistoa asennetaan
• 11.4.2012 Kaivuutyöt edenneet ja putkiasennukset alkavat
• 22.2.2012 Maaputkisto - valoa tunnelin päässä

Suomenlampaita maisemanhoitoon

Niitty rakennuspaikan eteläpuolella

Kiinteistöllämme on muutaman hehtaarin verran vanhoja peltoja ja niittyjä, joita on pidetty niittämällä auki. Niitto on kuitenkin melkoinen operaatio ilman traktoria ja biomassaa kertyy valtavasti.

Paikallinen suomenlampaiden kasvattaja tuli tänään käymään työmaalla ja ehdotti, että hänen lammaskatraansa voisi pitää maiseman avoimena. Ehdotus tuntui erinomaiselta ja päätimme, että noin sata lammasta saapuu jo ensi viikolla.

Järjestely vapauttaa aikaa niittopuuhilta työmaalla toimimiseen. Lisäksi syksyn myötä tarjoutuu mahdollisuus nauttia todellista lähilihaa omalta pihamaalta. Suomenlammas ei ole erityisen lihaksikas rotu, mutta liha on maultaan erittäin hyvää.

Havaintoja Lappeenrannan Loma-asuntomessuilta

Loma-asuntomessujen kohde 3 Lootos on verhoiltu lehtikuusella

Myös Lootoksen katto on lehtikuusta

Myös kylpyhuone on verhoiltu lehtikuusella

Kunttaa kohteen 4 Kimara Anastasia pihalla

Näyttävä UPM Kuohu 34x220 -terassilankku

Loma-asuntomessuilla on monesti ollut mielenkiintoisia kohteita ja kävimme myös juuri päättyneillä messuilla Imatran kupeessa.

Ennakkoon kiinnostavin asia messuilla oli yhteinen lämpövoimalaitos, joka tuottaa alueen lämpöenergian pääasiassa maalämpöön ja aurinkoenergiaan perustuen. Helteisessä säässä ja nestehukassa unohdin kuitenkin kokonaan poiketa kyseisessä rakennuksessa ja päähuomion saivat messukohteet.

Termi 'loma-asunto' istuu tosin melko huonosti useimpiin kohteisiin, jotka ovat urbaaneilla ja varsin pienillä pihoilla varustettuja, täysverisiä omakotitaloja. Lamellihirsien ja hirsipaneelien läsnäolo oli ehkä selkein viittaus perinteisempään loma-asumiseen.

Messujen teemana ollut ekologisuuskin taisi keskittyä lämpöenergiaratkaisuun ja tiiviiseen loma-asuntorakentamiseen palveluiden lähelle.

Messut eivät tällä kertaa tarjonneet suuria elämyksiä. Monissa kohteissa huomio kiinnittyi keskeneräisyyteen ja huonoon työn jälkeen: verhouslautoja puuttui ja ne repsottivat, slammaus muistutti perunapeltoa, aluskatteita ja solumuovikaistaleita lepatti näkyvillä, smyygilaudat irvistelivät ilkeästi, polyuretaania tursusi sieltä sun täältä... Jos rakennuttaisin messutalon, varmistaisin, että edes pääsisäänkäynnin seutu on kutsuva ja virheetön.

Mielenkiintoisin kohde messuilla on muista täysin poikkeava numero 3 Lootos. Se on puurakenteinen omakotitalo, joka on verhoiltu siperianlehtikuusella. Myös vesikatto on katettu lehtikuusilaudoituksella. Eikä tässä vielä kaikki: kylpyhuoneen seinät - suihkua myöten - ovat lehtikuusta. Rohkeaa.

Tässä kohteessa räystäslautojen puuttuminen oli oikeastaan positiivinen asia, sillä tuulessa lepattava aluskate paljasti kattorakenteen lehtikuusta lukuunottamatta varsin perinteiseksi. Ulko-oven päältä puuttui verhouslaudoitus ja seinärakennetta oli näemmä tiivistetty polyuretaanilla. Päättelin siitä, että pitkälle viety puulinja ei ulotu eristeisiin asti, vaan ne ovat jotain muuta materiaalia. Messutalojen seinärakennetta oli esitelty vain muutamissa kohteissa ja Lootoksen tapauksessa se jäi arvailujen varaan.

Arvostan suuresti Lootoksen suunnittelijoiden vahvaa uskoa lehtikuuseen materiaalina ja uskon, että se toimii vesikattona ja suihkuseinänä siinä missä synteettisetkin ratkaisut. Muutamissa kohdissa julkisivuverhous ulottui kuitenkin lähes maahan asti ja jäin pohtimaan verhouksen kuivumista ja riittävää tuulettumista.

Messujen yhtenä teemana oli myös monipuolinen piharakentaminen. Lootoksen piha oli mieleenpainuva näyttävien heinäistutusten ansiosta. Viereisessä kohteessa 4 Kimara Anastasia käytettiin mm. kunttaa ja katajia pihan rakennuselementteinä. Niitä olisin nähnyt mielelläni muillakin pihoilla, mutta luonnonmukaiset pihat olivat vähissä tämän vuoden messuilla.

Terassirakenteet ovat loma-asumisen keskeinen tapa ulottaa asumisen piiri sisätiloista luonnon helmaan. Siksi olin yllättynyt, että messukohteiden terassit eivät juuri tarjonneet uutta nähtävää. Tosin kohteessa 1 Omatalo Sofia oli varsin tyylikäs UPM Kuohu 34x220 -terassilankku. Sen aaltoileva pinta poikkesi selvästi aiemmin nähdyistä terassilaudoista. Kauniin ruskeasta sävystä huolimatta tämä mäntylankku ei ole lämpökäsiteltyä, vaan valitettavasti painekyllästettyä.

Seuraavaksi on suunnitelmissa vierailu Tampereen Asuntomessuille runsaan viikon kuluttua. Sieltä olen tunnistanut jo nyt erittäin mielenkiintoisia kohteita.

Päivänvalovalaistus LED-ratkaisuilla

Olemme jo pitkään kiinnittäneet huomiota keinovalon laatuun. Suomalaiset viihtyvät yleensä kelmeässä ja melko hämyisessä valaistuksessa kotioloissa, mutta olemme etsineet vaihtoehtoja perinteiselle 2 700 K:n hehkulamppukulttuurille.

Vuosien mittaan olemme alkaneet suosia yhä enemmän päivänvalovalaistusta, jonka värilämpötila on lähellä keskipäivän luonnonvaloa (noin 5 500 K). Valo on tällöin puhtaan valkoista ja värit toistuvat "oikein".

Värilämpötilan lisäksi olemme kiinnittäneet huomiota valon laatuun. Valoa tulee olla riittävästi, mutta se ei saa häikäistä. Spektrin ja värintoistoindeksin tulee olla hyviä ja valo ei saa välkkyä.

Olemme päätyneet nykyisessä kodissamme miellyttävään valaistusratkaisuun käyttämällä lähinnä elektronisella liitäntälaitteella varustettuja, laadukkaita valaisimia. Niissä käytetään täyden spektrin päivänvaloloisteputkia tai -pienloistelamppuja. Koko valaistus on toteutettu 5 500 K:n värilämpötilalla.

LED-teknologia on kehittynyt nopeasti viime vuosina ja nyt markkinoilla alkaa olla riittävän valovirran ja hyvän valon laadun tuottavia LED-valaisimia. Niiden sähkönkulutus on selvästi pienempi vastaavan valovirran tuottaviin loisteputkiin verrattuna. Siksi tuntuu mielekkäältä ottaa LED-valaisimet tulevan valaistusratkaisun pääkomponenteiksi.

Tilasin muutamia kappaleita lupaavilta vaikuttavia valaisimia, joiden pitäisi saapua ensi viikolla. Testaamme sitten niitä sähköurakoitsijan kanssa ennen lopullisten valintojen tekemistä.

Tässä on taustatietoa tilatuista valaisimista:

• LED-paneeli: Ajatuksena on toteuttaa melkein kaikki päärakennuksen ja autotallin suora valaistus 300 x 300 mm:n LED-paneeleilla, jotka mahdollistavat himmennettävän ja häikäisemättömän valaistuksen 5 000 K:n värilämpötilalla. 18 W:n tehoisesta valaisimesta saadaan 1 000 lm valovirtaa.
• LED-tanko: LED-tankoja tullaan käyttämään päärakennuksen suoran ja epäsuoran valaistuksen toteuttamisessa. Yhden tangon pituus on 290 mm ja niitä voidaan ketjuttaa useita kappaleita sarjaan. Värilämpötila on 5 000 K.
• Oversol Led Rope Flat: Oversolin ratkaisu on jopa 34-metrinen yhtenäinen LED-valoköysi, joka tuottaa 5 000 K:n valoa 2,9 W:n teholla / metri. Sitä harkitaan ratkaisuna julkisivu- ja terassivalaistusten toteuttamiseen. Monissa muissa Oversolin ratkaisuissa värilämpötila on 6 000 K, joka tuntuu jo liian sinertävältä.

Valaistusasioita on aiemmin käsitelty kirjoituksessa 5.3.2012 Valaistussuunnittelu loppusuoralla.

Autotallin seinärakenne ja sähköasennukset

Autotallin yhteydessä oleva varasto

Autotallin yksinkertainen pystyrunko perustuu 48x148 mm:n puutavaraan. Runko jäykistetään ulkopuolelta 25 mm:n puukuitulevytyksellä ja sisäpuolelle tulee ilmansulkupaperi sekä kipsilevytys.

Seinärakenne on hengittävä (ks. Wikipedia: Hengittävä rakenne) ja tämä huomioidaan mm. maalivalinnoissa. Lateksimaaleilla ja muilla tiiviin kalvon muodostavilla tuotteilla voidaan helposti pilata koko seinärakenteen hygroskooppinen toiminta.

Runkotyöt ovat jo niin pitkällä, että on aika sopia heinäkuun aikana tehtävistä puukuitueristys- ja sähköasennustöistä.

Sähköasennukset voidaan tehdä joko putkitettuina rungon sisällä tai pinta-asennuksina. Rungon sisään tehtävissä asennuksissa on eräs ongelma, joka on vaivannut minua pitkään: yksinkertaisessa runkorakenteessa ilmansulkupaperiin tehdään läpivientejä jokaisen pistorasian ja valokatkaisijan kohdalla. Tämä johtaa ennen pitkää hallitsemattomiin ilmavuotoihin ja rakenteen tiiveyden heikkenemiseen.

Päätin ratkaista asian niin, että ilmansulkupaperi kiinnitetään pystyrunkoon ja sen päälle tulee vaakakoolaus 48x48-puutavarasta. Pistorasiat ja sähkökaapelien suojaputket voidaan asentaa tähän tilaan rikkomatta ilmansulkua.

Päärakennuksessa vastaava asennustila sähkövedoille toteutetaan 22+22 mm:n ristiinkoolauksella, jotta ilmansulkua ei tarvitse puhkaista.

Maksaruohoa katolle

Viherkatto (kuva: Wikimedia Commons)

Arkkitehti mainitsi suunnittelun alkumetreillä, että autotallin ja saunarakennuksen katot voitaisiin toteuttaa viherkattoina. Kasvillisuudeksi hän ehdotti maksaruohoja. Pidimme ajatuksesta, mutta vielä tuossa vaiheessa emme tienneet, miten katot tultaisiin käytännössä toteuttamaan.

Valkomaksaruoho (kuva: Wikimedia Commons) 

Viherkattoja on monenlaisia ja Suomessa on perinteisesti tehty mm. turvekattoja. Monesti viherkatolla rehottaa niittyä muistuttava heinikko. Maksaruohot ovat kuitenkin karuihin olosuhteisiin sopeutuneita ja matalia kasveja. Niillä toteutettu viherkatto on kasvukerrokseltaan ohut ja muutenkin elegantimpi vaihtoehto.

Maksaruohot

Wikipedia kuvaa maksaruohoja seuraavasti (ks. Wikipedia: Maksaruohot): "Maksaruohot (Sedum) on maksaruohokasveihin kuuluva suku, johon kuuluu noin 400 lajia. Maksaruohot ovat mehikasveja, joiden mehevät lehdet mahdollistavat niiden kasvamisen kuivilla seuduilla. [...] Suomessa esiintyy seitsemän lajia; lisäksi useita lajeja kasvatetaan koristekasveina esimerkiksi kivikkopuutarhoissa.

Suomessa esiintyvät lajit

• Keltamaksaruoho (S. acre): 3–12 cm, keltaiset kukat, Etelä-Suomessa ja rannikolla yleisenä
• Valkomaksaruoho (S. album): 5–15 cm, valkoiset kukat, Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa yleisenä
• Kesämaksaruoho (S. annuum): 3–10 cm, keltaiset kukat, Etelä-Suomessa ja pohjoisimmassa Lapissa
• Kalliomaksaruoho (S. reflexum): 10–30 cm, keltaiset kukat, harvinaisena Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa
• Särmämaksaruoho (S. sexangulare): 3–10 cm, keltaiset kukat, Ahvenanmaalla harvinaisena, esiintymä Kirkkonummella
• Isomaksaruoho (S. telephium): 20-50 cm, valkoiset kukat, melko yleinen rannikkoseudulla Helsingistä Ouluun
• Karvamaksaruoho (S. villosum): 2–6 cm, vaaleanpunaiset kukat, esiintymä Muoniossa

Koristekasveina kasvatettavia lajeja

• Siperianmaksaruoho (S. aizoon)
• Turkestaninmaksaruoho (S. ewersii)
• Kamtšatkanmaksaruoho (S. kamtschaticum)
• Lyydianmaksaruoho (S. lydium)
• Lusikkamaksaruoho (S. spathulifolium)
• Kaukasianmaksaruoho (S. spurium)"

Kattorakenne

Viherkattojen toteuttamiseen löytyy enemmän ja vähemmän tuotteistettuja kaupallisia ratkaisuja. Niissä katon rakenne ja toteutustapa vaihtelee jonkin verran. Yhteistä kuvauksille on, että katto toteutetaan reunoilla varustettuna, kaukalomaisena rakenteena, jonka alareuna pidättää kasvukerrosta paikallaan, mutta päästää ylimääräisen kosteuden pois. Olen lukemieni kuvausten ja rakennesuunnitelmiemme perusteella päätynyt seuraavanlaiseen rakenteeseen (ylhäältä alaspäin):

• Maksaruohomatto
• Kasvualusta
• Suodatinkangas
• Patolevy, joka nostetaan katon reunoilla ylös
• Kaksinkertainen bitumikermi, joka nostetaan katon reunoilla ylös (räystäällä tippapelti ja alareunan kiinnikkeet bitumikermien väliin asennettuina)
• Raakaponttilaudoitus, jonka reunat on korotettu kasvukerroksen vaatimaan korkeuteen
• 48x98-tuuletuskoolaus kattolappeen suuntaisena
• 22x100-laudat ristiinkoolauksena, joka mahdollistaa harjansuuntaisen tuulettumisen (ja korottaa tuuletusvälin 120 mm:iin)
• 25 mm:n tuulensuojalevy
• Kantava kattorakenne

Rakenteen vahvuus on muuten hyvin hahmotettavissa, mutta kasvualustan paksuus vaihtelee valtavasti sen mukaan, mihin lähteeseen tukeutuu. Esimerkiksi Biolan suosittelee maksaruohokaton alle seuraavia kerroksia:

• Maksaruohomatto
• 50-100 mm Biolan Puutarhan TurveMultaa
• 50 mm Biolan Kevytsoraa
• Suodatinkangas
• Patolevy
• jne.

Maksaruohojen kasvualusta olisi tällöin 100-150 mm:n paksuinen, vaikka nämä mehikasvit kukoistavat luonnossa lähes ilman humusta karuilla kallioilla. Kerros tuntuu liian paksulta ja sillä menetetään maksaruohomaton mahdollistama viherkaton keveys.

Toisenlaista koulukuntaa tuntuu edustavan esimerkiksi Icopalin viherkattojen suunnitteluohje, jonka rakenneleikkauksessa maksaruohomaton alla on lähes olematon kasvukerros. Rakenne on seuraavanlainen:

• Maksaruohomatto
• Kekkilän Turvelevyt tai Viherix-kattomulta "kasvillisuuden mukaan" (maksaruohokaton kohdalla kerros on rakenneleikkauksessa olematon)
• Suodatinkangas
• Patolevy
• jne.

Myös EG-Trading Oy ehdottaa hyvin ohutta maksaruohokaton kasvukerrosta. Ratkaisu on aiempia tuotteistetumpi, sillä maksaruohomatto kasvaa keinotekoisen kuitukankaan ja kierreverkon päällä. Rakenne on ymmärtääkseni seuraavanlainen:

• Maksaruohomatto
• 9 tai 17 mm NGR-kuitukangas PET/PA (Polyeten/Polyamid)
• 9 tai 17 mm NGR-kierreverkko PA (Polyamid)
• jne.

Kuvien perusteella samaa ratkaisua myy myös ViaPipe ViaGreen-viherkattobrändin alla. Lisäksi Protanilla on omat ratkaisunsa ja rakennetyyppinsä maksaruohokatoille.

Näiden esimerkkien valossa kasvukerroksen paksuudeksi voisi harkita muutaman sentin multa- tai turvekerrosta ilman sen kummempia tuoteinnovaatioita. Asiaan voi toki paneutua vielä syvällisemminkin, sillä viherkattorakentamisen ratkaisuista on tehty myös opinnäytetyö. Tässä Valtteri Vaarsalon opinnäytteessä on paljon mielenkiintoista taustaa suhtautumisesta viherkattoihin: Saksassa tarjotaan verohelpotuksia ja paikoin Ruotsissa enemmän rakennusoikeutta viherkaton valinneille. Suomessa viranomaisten suhtautuminen viherkattoihin on tuttuun tapaan nuivaa.

Vaarsalo kommentoi viherkaton käyttöikää seuraavasti: "Katon käyttöiälle annetaan monia arvioita. Tutkijan tai palveluja tarjoavan yrityksen mukaan käyttöiän arviot vaihtelevat 40 ja 100 vuoden käyttöiän välillä. Suomalaisista viherkattoa tarjoavista yrityksistä yksi suurimmista lupaa katolle yli 50 vuoden käyttöiän. Saksassa tehdyssä elinkaarianalyysissä viherkaton käyttöiäksi määriteltiin vähintään 40 vuotta mutta kokemuksia on yli 100 vuotta vanhoista yhä toimivista viherkattorakenteista. Sveitsin Zürichissä seurataan yli 90 vuotta vanhaa viherkattoa ja sen kestävyyttä. Sen rakenne koostuu bitumieristeestä, 5 cm paksusta salaojakerroksesta sekä noin 20 cm paksusta kasvukerroksesta. 90 vuoden käytön jälkeen sen ei katsota tarvitsevan huoltotoimenpiteitä. Yhdysvalloissa Rockefeller centerin viherkattokattorakenteet rakennettiin 1930-luvulla ja katon katsotaan olevan hyvässä kunnossa."

Viherkattojen rakenteita käsitellään luonnollisesti myös RT-kortistossa. Tutustumisen arvoinen kortti on RT 85-10709, Kansi- ja kattopuutarhat sekä viherkatot (1999).

Maksaruohokattoihin perehtyminen on pakottanut miettimään myös päärakennuksen kattoa. Se on nyt suunniteltu konesaumapeltikatoksi, mutta maksaruohokatto voisi olla kiehtova vaihtoehto.

Puukuitueristeistä

Puukuitueristelevyjä pystyrungon yläosassa

Puukuitueristettä eli lähinnä silputtua sanomalehtipaperia

Autotallin tuulensuojalevytyksen yhteydessä huomattiin, että muutamat ahtaat kohdat pystyrungossa on vaikea eristää ruiskuttamalla puukuitueristettä. Ne päätettiin eristää ennakkoon levymäisellä puukuitueristeellä.

Vaikeasti saavutettavia kohtia oli autotallirakennuksen nurkissa ja seinärakenteen yläosassa. Nämä saatiin kätevästi eristettyä 50-millisellä puukuitueristelevyllä.

Puukuitueristeet valmistetaan yleensä kierrätetystä sanomalehtipaperista, johon lisätään haihtumattomia palonestoaineita. Yleisimmät tuotteet Suomessa edustavat järjestäen parasta M1-päästöluokkaa. Lisäksi puukuitueristeillä on puun tavoin negatiivinen hiilijalanjälki: ne sitovat itseensä selvästi enemmän ilmakehän hiilidioksidia kuin niiden valmistamisessa syntyy.

Mikä parasta, puukuitueristeillä voidaan toteuttaa ilmanpitävä - mutta hengittävä - ulkovaipan rakenne, jossa vesihöyry pääsee liikkumaan ja tasapainottamaan sisäilman kosteutta. Hengittävä rakenne vaikuttaa suotuisasti myös sisäilman hiilidioksidipitoisuuteen.

Tuulensuojalevyjen saumoista

Tuulensuojalevyjen pystysaumat on tiivistetty koolauslaudoilla

Tukilauta tuulensuojalevyjen vaakasauman sisäpuolella

Kävin tänään työmaalla katsomassa uudemman kerran tuulensuojalevytystä. Autotallin korkean takaseinän levytys on valmistunut ja pystysaumat on tiivistetty ulkoverhouksen koolauksella.

Ulkoverhouksen koolaus tehdään meillä tuttuun tapaan vajaasärmäisellä 22x100-laudalla. Olen kuullut huhuja, että 25-millisellä tuuletusraolla on orastavaa kannatusta tutkijapiireissä. Päätin kuitenkin seurata perinteisempää linjaa, sillä en usko, että ylimääräisellä kolmella millillä on juurikaan vaikutusta ilmavirtaukseen julkisivulaudoituksen takana.

Tuulensuojalevyjen vaakasauma on tuettu sisäpuolelta laudalla ja julkisivuverhousta tehtäessä on tarkoitus kiinnittää sauman ulkopuolelle 3 mm:n kovalevykaistale, jolla sauma puristetaan tiiviisti taustalla olevaan lautaan. Kovalevyn kohdalla ulkoverhouksen tuuletusrako kaventuu muutamalla millillä, mutta se tuskin vaikuttaa tuulettumiseen.

Tuulensuojalevyt ja tiiveys

Autotallin tuulensuojalevytyksen asennus on alkanut

Autotallin tuulensuojalevyinä käytetään 25-millisiä, huokoisia Runkoleijona-puukuitulevyjä. Runkoleijona on uusiutuvasta raaka-aineesta valmistettu, puhdas ja parasta M1-päästöluokkaa edustava tuote. Haaveilin puukuitulevyjen käytöstä myös ekologisena sisäverhouksena, mutta tämä ajatus kariutui rakennusmääräyksiin (ks. 4.1.2012 Puukuitulevyt sisäverhouksessa - ei onnistukaan).

Levyjen asennus käynnistyi toissapäivänä, enkä ole sen jälkeen ehtinyt työmaalle dokumentoimaan tämän hetken tilannetta. Jo asennuksen käynnistyttyä huomio kiinnittyi levyjen vaakasaumaan, joka syntyy vääjäämättä korkeaan rakennukseen.

Pystysaumat on helpompi tiivistää, sillä ne puristetaan ulkoverhouksen koolauksella runkotolppiin. Vaakasaumat sen sijaan jäävät monesti vähälle huomiolle. Ei kuitenkaan meillä.

Tarkastin Suomen Kuitulevy Oy:n ohjeistuksen ja siinä todetaan: "Tuulensuojalevysaumat tiivistetään pystysaumoista koolausrimalla. Vaakasaumoihin voidaan käyttää esim. rakentajan kovalevyä (3 mm) tai tarkoitukseen soveltuvaa teippiä esim. Tescon nro 1 (www.tiivistalo.fi) . On tärkeää, että levy kiinnitetään kauttaaltaan runkoon, jotta saumat saadaan tiiviiksi."

Runkoleijonan karheaan ja huokoiseen pintaan ei oikein mikään meinaa tarttua ja suhtaudun siksi hyvin skeptisesti tuulessa lepattaviin teipinriekaleisiin. Kovalevy tuntuu hyvältä idealta, sillä se jättää ulkoverhouksen alle mukavasti tuuletusrakoa.

Asennamme tuulensuojalevytyksen sisäpuolelle, runkotolppien väliin, laudanpätkät vaakatasoon. Ulkopuolelle tullaan myöhemmin kiinnittämään kovalevysuikaleet, joilla vaakasauma saadaan puristettua tiiviisti takana olevaan lautaan.

Tuulensuojalevytyksen tiiveys on ensimmäinen toimenpide, jolla voidaan vaikuttaa ulkovaipan ilmanpitävyyteen. Autotallia käytetään vielä harjoittelukappaleena, mutta passiivitalokriteerit täyttävässä päärakennuksessa ei ole varaa virheisiin. Jos kovalevyratkaisu vaikuttaa hyvältä, käytämme sitä myös päärakennuksessa.

Autotallin kattovasat paikoillaan

Autotallin kattovasat on asennettu paikoilleen

90x360-kattovasat ja 2x75x450-palkki oviaukon päällä

Autotallin pystyrunko saatiin valmiiksi eilen ja kattovasat nostettiin paikoilleen tänään. Nostamiseen tarvittiin kuorma-auton nosturia, sillä vasat ovat järeää 90x360-liimapuupalkkia. Pituutta niillä on yli seitsemän metriä.

Alkukesä on ollut sateinen ja palkkeihin jätettiin vielä suojamuovit päälle. Ne voidaan poistaa, kun runkoa levytetään. Tuulensuojalevytyksen jälkeen katto voidaan peittää väliaikaisesti pressulla.

Alkuperäisessä suunnitelmassa tuulensuojalevytys oli tarkoitus tehdä kaistaleina kattovasojen väliin. Tällöin eristevahvuudeksi olisi tullut noin 250 mm ja palkin yläosa olisi muodostanut noin 100 mm:n tuuletustilan raakaponttilaudoituksen alle. Päätimme kuitenkin, että tuulensuojalevytys tehdään yhtenäisenä kerroksena vasojen päälle, jolloin puukuitueristettä saadaan yläpohjaan 360 mm. Tuuletuskoolaus tehdään sitten erikseen tuulensuojalevytyksen päälle.

Viherkaton rakenne täytyy vielä miettiä lopulliselle mallille. Ajatuksena on pitää kasvukerros ohuena ja kasvillisuus maksaruohovoittoisena. Kasvukerroksen alle asennetaan todennäköisesti patolevyt ja kaksinkertainen bitumikermi. Sen alla on raakaponttilaudoitus ja yli 100 mm:n tuuletustila ennen tuulensuojalevytystä.

Saunan runko alkaa hahmottua

Hirsikehikon länsiseinä, oviaukon alaosa ja eteläpääty (kuva: Hakahirsi)

Saunan itäseinä näyttää jo nyt komealta (kuva: Hakahirsi)

Hirsikehikon itäseinä ja pohjoispääty (kuva: Hakahirsi)

Salvoksia pitkissä seinäpinnoissa (kuva: Hakahirsi)

Olin alun perin suunnitellut tälle päivälle vierailua Leppävirralla sijaitsevalle hirsiveistämölle, mutta jouduin peruuttamaan matkan. Onneksi Hakahirren kaverit lähettivät kuitenkin tuoreita kuvia saunakehikosta.

Saunasta tulee suorakaiteen mallinen ja pitkien sivujen hirret ulottuvat päätyseiniä pidemmälle. Rakennusta ympäröi joka puolella terassi. Terassin korkeus vaihtelee maaston mukaan ja siksi esimerkiksi saunan oviaukko on 700 mm:n korkeudella hirsikehikon alareunasta.

Saunan katto tulee olemaan maksaruohoa kasvava viherkatto, joka peittää myös osan terassista. Tämä terassin kattaminen muodostui isoksi haasteeksi rakennuslupaprosessissa, mutta pienillä muutoksilla lupa heltisi viimein.

Hirsien pinta piilutetaan perinteiseen tapaan. Aaltoveistetty pinta näyttää jo nyt upealta. Saunaa ei todennäköisesti maalata, vaan ulkopuolella pintakäsittelyksi riittänee rautavihtrilli. Se nopeuttaa hirsipinnan harmaantumista hopeiseksi.

Saunaan tulee ovi ja kolme pientä ikkunaa. Virolainen puuseppä teki ne jo keväällä. Lisäksi järeästä puusta tehtyä ovea koristavat sepän takomat saranat. Ovi ja ikkunat odottavat kehikon saapumista Raaseporissa.

Sauna pystytetään kesän aikana lopulliselle paikalleen, mutta tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä päätetty. Kiuas tullaan muuraamaan vasta alkusyksystä, joten saunomaan päästään vasta sen jälkeen.

Työmaalla Raaseporissa saunan perustukset ovat jo valmiina, mutta kiukaan alle valettava laatta puuttuu vielä. Saa nähdä, ehditäänkö se valaa ennen lomakauden alkua, kun kaikki huomio on nyt autotallissa.

Kesälomaohjelmaan täytyy vielä sisällyttää vierailu Leppävirralla, jotta saunan veistotyön etenemistä pääsisi seuraamaan paikan päällä. Hirsikehikon valmistumista voi seurata myös Hakahirren blogissa.

Autotallin pystyrunko valmistuu

Pystyrungon viimeisiä osuuksia asennetaan

Oviaukon päällä on järeä 450-millinen kertopuupalkki

Eilisen sateen jälkeen työmaalla oli tänään taas poutaista. Autotallin pystyrunko saatiin hyvän sään siivittämänä täysin valmiiksi. Huomisaamuna päästään nostamaan kattovasat paikoilleen.

Autotallin ja varaston ikkunat osoittautuivat olevan piirustuksissa liian korkealla. Lyhyimmät näkisivät niistä vain kaistaleen taivasta. Siksi päätimme laskea ikkunat katseen tasolle ja saimme kehystettyä hienosti ympäröivää maisemaa. Kiitin jälleen itseäni siitä, että päätimme rakennuttaa pitkästä tavarasta, joka mahdollistaa tällaisen joustavuuden. Hukkapaloja on kertynyt yllättävän vähän ja niitä on koottu vesitakkaa varten sateensuojaan.

Päärakennuksen tapaan myös autotallin ulkovaippa on hengittävä. Pystyrungon valmistuttua ulkopintaan tullaan asentamaan 25-millinen Runkoleijona-tuulensuojalevytys. Tämän jälkeen tehdään rungon sisään tarvittavat sähkö- ja LVI-asennukset. Puukuitueriste ruiskutetaan ja puhalletaan Suomen Selluvilla-Eriste Oy:n toimesta kesälomakauden aikana. Sisäverhouksen alle asennetaan Ilmari-ilmansulkupaperi, joka tiivistetään huolellisesti. Ilmansulun tiiveydestä on alan lehdissä kirjoiteltu viime aikoina vilkkaasti ja aiemmin suositellun teippauksen lisäksi kehoitetaan nykyisin puristamaan ilmansulkupaperin limitykset runkopalkin ja puuriman väliin tiheällä ruuvikiinnityksellä.

Autotallin pulpettikatto viettää oviaukon suuntaan, mikä saattaa aiheuttaa lumien kertymistä oven eteen.  Vesikatoksi tulee meillä maksaruohoviherkatto, jonka uskomme jarruttavan lumia tehokkaasti.

Autotallin runko nousee

Autotallin takaseinän runko on pystyssä

Käynti kellariin autotallin itäpäädystä

Autotallin runko pystytetään vielä ennen kesälomia. Nyt juhannuksen kieppeillä takaseinä on noussut lopulliseen korkeuteensa ja työtä riittää vielä ensi viikoksi. 

Runko tehdään 48x148-puutavarasta. Kartoitin aluksi precut-vaihtoehtoja, mutta rakennus tehdään kuitenkin pitkästä tavarasta. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, sillä alkuperäisiin suunnitelmiin on työn edistyessä tehty pieniä muutoksia. Ne eivät olisi olleet mahdollisia lukkoon lyödyssä precut-mallissa.

Päätimme vastaavan työnjohtajan ja rakennusurakoitsijan kanssa mm. seuraavista viilauksista alkuperäisiin suunnitelmiin nähden:

• Reunimmaiset kattovasat eivät tule päätyseinien päälle, vaan niiden sisäpuolelle. Näin toimimalla kattovasan ja päätyseinän väliin saadaan kunnon puukuitueristekerros.
• Tuulensuojalevyt eivät tule kaistaleina kattovasojen väliin, vaan yhtenäisenä kerroksena kattovasojen päälle. Tämä kasvattaa yläpohjan eristepaksuuden noin 250 mm:stä 360 mm:iin ja vähentää olennaisesti saumojen määrää tuulensuojalevytyksessä. 
• Autotallin ja varaston väliseinärunko tehdään 48x123 mm:n puutavarasta 48x98-tavaran sijaan. Näin seinärakenteen sisällä saadaan vietyä 110-millinen harmaiden vesien ja kompostin tuuletusputki katolle.
• Sisäverhouslevynä käytetään kipsilevyä vanerin sijaan. Rakennusmateriaalien hiilijalanjälki kasvaa näin ollen hieman, mutta toisaalta saadaan helposti tasoitettava ja maalattava pinta myös autotalliin.

Tavoitteena on saada heinäkuun alkuun mennessä runko pystyyn ja tuulensuojalevytys asennettua sen pintaan. Tämän jälkeen voidaan tehdä seinien sisään jäävät sähkö- ja LVI-asennukset. Kun putket ovat paikallaan, seinät eristetään ruiskuttamalla kosteaa puukuitueristettä sisäpuolelta seinän rakenteisiin. Kattovasojen väliset ontelot puolestaan puhalletaan ontelopuhalluksella täyteen puukuitueristettä. Eristäminen voidaan toivottavasti tehdä kesälomien aikana heinäkuussa.

Saunan hirsikehikko kolmannessa varvissa

Varausta veistetään hirren alapintaan (Kuva: Hakahirsi)

Kaksi hirsikertaa on veistetty ja piilutettu valmiiksi (Kuva: Hakahirsi)

Hirret ovat upeaa tavaraa ja sydänpuuta riittää (Kuva: Hakahirsi)

Leppävirran suunnalta kuului jälleen hyviä uutisia: saunan hirsikehikkoa veistetään kovaa vauhtia ja kolmas hirsikerros on valmiina. Työtä riittää vielä, sillä kehikon tasakerta tulee asettumaan noin 3,5 metrin korkeuteen.

Koska peseytyminen voidaan hoitaa päärakennuksen kylpyhuoneessa, hirsisaunassa on keskitytty vain olennaiseen. Kehikko sisältää pelkän löylyhuoneen, jolla on tilavuutta yli 40 kuutiometriä. Näin ollen kiukaan täytyy olla massiivinen.

Tämän hetken tiedon mukaan kiuas ja savuhormi tullaan muuraamaan muurausalan opiskelijoiden läsnäollessa, eräänlaisena mestarin työnäytteenä. Tulen varmasti itsekin liittymään tuohon hartaaseen ja hiljaiseen joukkoon, joka seuraa tiilien asettumista paikoilleen saunan tunnelmallisessa hämärässä.

Hirsiksi valittiin järeät 200-milliset mäntypelkkahirret, jotka piilutetaan ulko- ja sisäpuolelta. Saimme veistämölle aivan ensiluokkaisia hirsiä, jotka vetävät hiljaiseksi ja saavat ahavoituneenkin silmäkulman kostumaan. Onneksi nämä metsän arvokkaat vanhukset sijoittuvat elinkaarensa päätteeksi arvoisilleen paikoille saunamme seinärakenteissa.

Hoksasin hiljattain, että myös haapa on oivallinen ja pihkaton materiaali saunahirsiksi. Se on myös heikon kysynnän vuoksi erittäin edullista. Ehkäpä teetän vielä joskus sen savusaunan - haavasta.

Saunaa on käsitelty blogissa aiemminkin:

• 11.6.2012 Ajatuksia saunan kiukaasta
• 8.6.2012 Hirret ovat saapuneet
• 9.5.2012 Vierailu hirsiveistämöllä
• 7.11.2010 Saunan suunnittelu käynnistyy

Lisäksi saunasta löytyy enemmän kuvia Hakahirren blogista.

Autotallin alajuoksut

Autotallin alajuoksut on asennettu sokkelin päälle

Alajuoksut on tehty tavallisesta 48x148-puutavarasta

Autotallin alajuoksut ja pystyrunko toteutetaan yksinkertaisella rakenteella 48x148-puutavarasta. Runko pyritään saamaan pystyyn ennen kesälomia ja työ alkoi tänään alajuoksujen asennuksella.

Nimenomaisesta vaatimuksestani - ja monen lukijan kauhuksi - alajuoksut on toteutettu aivan tavallisesta puutavarasta. Sokkeli jää sopivan korkuiseksi ja kapillaarinen kosteuden nousu on estetty bitumikermillä. Sen vuoksi ei ole mitään tarvetta käyttää painekyllästettyä puuta.

Kyllästeissä on siirrytty onneksi viime vuosina lähinnä kupariyhdisteiden käyttöön (C-kyllästeet). Silti vielä 2000-luvun alkuvuosinakin käytettiin mm. kromia ja arseenia sisältäviä CCA-kyllästeitä.

Wikipedia tietää kertoa kyllästeistä seuraavaa: "CCA-kyllästetystä puusta liukenee maaperään ja veteen käytön aikana arseenia, kromia ja kuparia, C-kyllästetystä kestopuusta kuparia. Nämä alkuaineet ovat ympäristöön jouduttuaan monille eliöille erittäin myrkyllisiä. Ne eivät hajoa vaan kertyvät ympäristöön ja eliöihin. Kestopuun käyttäjä voi altistua kyllästetyn puun sisältämille terveydelle vaarallisille aineille käsitellessään ja työstäessään etenkin tuoretta kyllästettyä puuta. Lapset voivat altistua kyllästetystä puusta rakennetuilla leikkipaikoilla mahdollisen ihokosketuksen ja toisaalta hiekkaan huuhtoutuneiden aineiden välityksellä." (Wikipedia: Painekyllästäminen)

Henkilökohtainen tavoitteeni on selviytyä rakennushankkeesta täysin ilman painekyllästettyä puutavaraa.

Routaeristykset etenevät

100 mm Styrofoamia suojahiekan alla

Päärakennuksen routaeristykset ovat edenneet sitä mukaa, kun harkkomuuria on valmistunut. Tällä juhannusviikolla muurari lomailee Ruotsissa ja viimeiset harkkomuurit ovat vielä kesken. Tästä huolimatta routaeristyksiä on saatu eteenpäin jo valmistuneilla alueilla.

Routaeristys toteutetaan rakennusten ja terassin alueella 100 mm:n XPS-kerroksella. Eristeenä käytetään ruotsalaista Styrofoamia, josta on kirjoitettu blogissa aiemminkin (ks. 3.6.2012 Ruotsalaiset routaeristeet). Eristeiden eduksi luettakoon se, että levyt eivät ime vettä samaan tapaan kuin perinteinen styroksi.

Harkkomuurit tullaan slammaamaan kauttaaltaan, jotta kosteus ei pääse tunkeutumaan kevytsoraharkkoihin. Näiltäkin osin työ on vielä kesken.

Passiivipuutalon lämmitysjärjestelmä, versio 2.0

LVI-suunnittelu saatiin päätökseen viimein kesäkuun alussa, mutta lopputulos ei lämmityksen osalta ollut vielä tyydyttävä. Ratkaisua on kuvattu tässä blogissa 3.6.2012 kirjoituksessa Energiavaraaja vesitakalle ja aurinkokeräimille.

Erinomaiseksi osoittautuneen LVI-urakoitsijamme toimitusjohtaja vietti unettoman yön piirustusten äärellä ja aamun sarastaessa ruutupaperille oli syntynyt yksinkertaisuudessaan nerokas ehdotus. LVI-suunnittelijan alkuperäinen esitys kolmesta kookkaasta lämminvesivaraajasta oli kutistunut nyt yhteen suureen varaajaan. Lisäksi autotallin kellarin ja teknisen tilan työnjakoa oli selkeytetty: energia varastoidaan kellarissa ja jaetaan käyttöön päärakennuksen teknisessä tilassa.

Lämpöenergian tuotanto

Passiivitaloissa ei välttämättä tarvita varsinaista lämmitysjärjestelmää, sillä lämmitysenergian tarve on hyvin pieni. Lämmitystä tarvitaan monesti vain muutaman talvikuukauden aikana.

Lämmin käyttövesi täytyy kuitenkin tuottaa jotenkin ja meillä tuotettua lämpöenergiaa käytetään sekä käyttöveden että lämmityksen tarpeisiin.

Passiivipuutalomme lämpöenergia tuotetaan hybridiratkaisulla, johon kuuluu seuraavia osa-alueita:

• Vesitakka: Perinteinen tulisija saattaa tuottaa passiivitalossa liian suuren ja hallitsemattoman lämpökuorman sisäilmaan. Siksi meillä tullaan käyttämään vesitakkaa, jossa valtaosa lämpöenergiasta siirtyy takkasydämessä kiertävään veteen ja varastoituu lämminvesivaraajaan. Ratkaisu tulee perustumaan Normathermin vesitakkaan, mutta tarkkaa mallia ei vielä ole valittu.
• Aurinkokeräimet: Lämpöenergiaa tuotetaan myös aurinkokeräimillä, jotka asennetaan pystyasentoon autotallin eteläseinään. Kerroin Savosolarin keräimistä kirjoituksessa 3.4.2012 Aurinkoenergiainnovaatioita Suomen Savosta, mutta olen sittemmin harkinnut myös muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi Roth Heliostar -aurinkokeräin vetoaa minuun polykarbonaattirakenteensa vuoksi. Sen valmistamiseen on vaadittu vain murto-osa Savosolarin alumiinikeräimen vaatimasta energiasta.
• Ilmavesilämpöpumppu: Alkuperäisessä LVI-suunnitelmassa ehdotettiin ilmanvaihtokoneeseen integroitua poistoilmalämpöpumppua päärakennukseen. Päädyimme kuitenkin autotallin seinään asennettavaan ilmavesilämpöpumppuun, joka lämmittää autotallin kellarin suurta energiavaraajaa silloin, kun aurinko ei paista tai takkaa ei polteta. Niben ilmavesilämpöpumput saattaisivat olla ruotsalaisen alkuperänsä johdosta Suomenkin ilmastoon sopivia laitteita.
• Tuloilman esilämmitys: Raitis tuloilma voidaan talvikaudella ottaa sisään maaputkiston kautta. Maaperään varastoitunut lämpöenergia esilämmittää pakkasilmaa, jolloin se saapuu ilmanvaihtokoneelle passiivisesti esilämmitettynä. Ratkaisumme perustuu Rehaun AWADUKT Thermo -ratkaisuun, jonka asennusta on kuvattu blogissa aiemmin (ks. 22.4.2012 Tuloilman maaputkistoa asennetaan).
• Lämmön talteenotto: Koneellinen ilmanvaihto varustetaan tehokkaalla lämmön talteenotolla, joka siirtää poistoilman lämpöenergiaa tuloilmaan. Ilmanvaihtolaitetta ei ole vielä valittu, mutta Enerventin ilmanvaihtokoneet ovat tällä hetkellä varteenotettavin vaihtoehto.
• Passiiviset lämpökuormat: Ihmiset ja sähkölaitteet tuottavat lämpöenergiaa, joka jää ilmanpitävän ja hyvin eristetyn ulkovaipan ansiosta rakennuksen sisään. Lisäksi matalalta paistava talviaurinko on huomioitu lämmönlähteenä jo arkkitehtisuunnittelussa.

Lämpöenergian varastointi

Lämpöenergiaa varastoidaan autotallin kellarissa sijaitsevaan suureen lämminvesivaraajaan. Se saattaa olla Akvatermin 2400-litrainen AKVANTTI-ovaalivaraaja. Varaajaa lämmittävät päärakennuksen vesitakka, autotallin eteläseinän aurinkokeräimet ja autotallin kellarin seinän ilmavesilämpöpumppu.

Varastoitua lämpöenergiaa käytetään sekä lämpimän käyttöveden että lämmityksen tarpeisiin. Lämpimälle käyttövedelle saatetaan vielä tarvita päärakennuksen tekniseen tilaan pieni varaaja, jolla lämpötila nostetaan tarvittaessa sähkövastuksilla riittävälle tasolle, jos iso varaaja ei ole tarpeeksi lämmin.

Lämmönjako

Vaikka passiivitalon lämmitysenergian tarve on pieni, päätimme asentaa vesikiertoisen lattialämmityksen sekä laatta- että lankkulattioiden alle. Autotallin kellariin varastoitu lämpöenergia pumpataan eristetyissä putkissa päärakennukselle, jossa se jaetaan lattiapintojen kautta huonetiloihin. Myös ilmanvaihtokoneen yhteydessä on vesikiertoinen patteri, jolla tuloilmaa voidaan tarvittaessa lämmittää.

Lämmönjakojärjestelmäksi valittiin Uponorin lattialämmitysratkaisu.

Veteen perustuva energian varastointi ja kuljettaminen mahdollistaa irtaantumisen sähkölämmityksestä. Sähköä tarvitaan vain pienessä määrin kiertovesipumppujen pyörittämiseen, mutta lämpöenergia on tuotettu paikallisesti ja ekologisesti. Vesitakka ja aurinkokeräimet muodostavat ensisijaiset lämmönlähteet, joita tuetaan tarvittaessa muilla yllämainituilla ratkaisuilla.

Autotalli sai lattiansa

Muoveilla peitetty lattiavalu

Autotallin lattia valettiin eilen kauniissa kesäsäässä. Lämpötila oli ehkä jopa liian korkea, sillä lattia voitiin hiertää tasaiseksi hyvin pian valun jälkeen. Päivän päätteeksi valu peitettiin muoveilla, jotta kuivuminen ei ole liian nopeaa.

Autotallin kellarin lattiaa ei voitu valaa samalla kertaa, sillä liittolevyjen valun aikainen tuenta on tehty kellarista käsin. Luimme tänään työmaalla Formexin Express-liittolevyjen asennusohjetta ja sen mukaan väliaikainen tuenta pitää olla paikallaan 1-4 viikkoa valun jälkeen. Jos tyytyisimme kahteen viikkoon, kellari saataisiin silloin tyhjennettyä puutavarasta ja lattia ehdittäisiin valaa ennen lomia.

Kellarin lattia vesieristetään ja laatoitetaan kuivumisen jälkeen, koska tilassa on lämminvesivaraaj(i)a ja jakotukkeja. Siksi mahdollisimman aikainen valuajankohta olisi hyvä, koska betonin kuivuminen tunnetusti kestää.

Autotallin lattia valetaan huomenna

Raudoitus ja putkiasennukset valmiina

Sähkö- ja LVI-asennukset autotallin varaston lattiassa

Autotallin alapohja sai vielä viimeisen silauksen, kun sähköputkitukset ja LVI-putket asennettiin raudoitukseen kiinni. Asennukset tehtiin tänään kauniissa kesäsäässä. Huomenna saisi tosin olla koleampaa, jotta betonilaatta ei kuivu liian äkkiä valun jälkeen.

Autotallissa on useita passiivisia lämmönlähteitä, kuten lämminvesivaraajat ja suuri kompostori. Tämän vuoksi alun perin kylmäksi suunniteltuun rakennukseen päätettiin tehdä puukuitueristys ja lattialämmitys. Myöhemmin lämmityksen puuttuminen olisi kuitenkin harmittanut.

Alapohja on nyt valmiina betonivalua varten. Valu tehdään huomenna aamulla ja samalla valetaan myös terassin antura päärakennuksen eteläpuolelle.

Autotallin kellarissa on liittolevyjen valun aikaiset tukirakenteet ja kellarin lattiaa ei näin ollen voida vielä valaa. Voi olla, että se tehdään vasta kesälomien jälkeen.

Autotallin lattiaeristykset

Lattian eristäminen ja liittolevyjen asentaminen meneillään

Enää viimeinen kaistale liittolevyä puuttuu

Autotallin lattia valetaan tämän viikon lopulla. Tänään tehtiin työmaalla lattian Styrofoam-eristyksiä ja Formex-liittolevyjen asennuksia.

Autotallin maanvarainen laatta eristetään XPS-levyillä ja kellarin päälle tuleva välipohja toteutetaan liittolevyjen avulla. Liittolevyt tuetaan valun ajaksi alapuolelta, mutta betonin kuivuttua ne muodostavat yhdessä betonilaatan kanssa kestävän ja kantavan rakenteen.

Myös autotallin kellarin lattia sekä päärakennuksesta ulkonevan terassin antura valetaan samaan aikaan kuin autotallin lattia. Aiemmin kelirikosta kärsinyt ajotie on nyt paremmassa kunnossa ja kestää myös betoniautot edelliskertaa paremmin.

Seuraavien parin päivän aikana asennetaan raudoitusten lisäksi tarvittavat sähkö- ja LVI-putket tulevaan lattiavaluun. Betoni tilataan vielä tämän viikon aikana.

Valun pitkä kuivuminen ei estä runkotöiden aloittamista. Ensimmäinen puukuorma saapui työmaalle tänään ja se sisältää saunan sekä autotallin saha- ja puutavaran.

Ajatuksia saunan kiukaasta

Alustavia luonnoksia kiukaasta ja suojamuurista

Saunan ja terassin perustus on loppusuoralla

Hirsisaunan ja sitä ympäröivän terassin harkkomuurit ovat jo loppusuoralla. Seuraavaksi tehdään kiukaalle perustus.

Savusauna olisi toki ollut mielenkiintoinen projekti, mutta se ei saa sijaita alle 20 metrin etäisyydellä muista rakennuksista. Meillä on saunalta vain kahdeksan metriä päärakennukselle.

Näin ollen saunaan vaaditaan ehdottomasti savuhormi. Lähtökohtana suunnittelulle on kertalämmitteinen ja ulossavuava kiuas. Kiuas toteutetaan siten, että savukaasut kiertävät kiuaskivien lomassa samaan tapaan kuin savusaunoissa ja esimerkiksi klassisessa Aito-kiukaassa.

Meillä on nykyisin Aito-kiuas, johon olemme oikein tyytyväisiä. Narvin mallistossa olisi tulevaan saunaammekin tarpeeksi järeä AK-110, joka vetää 110-senttiseen ja pari metriä korkeaan kuoreensa 650 kiloa kiuaskiviä.

Haluamme kuitenkin välttää metalliosia saunassa, jotta ilmassa ei olisi positiivisia ioneja ja rautaoksideja. Näiden väitetään huonontavan saunakokemusta ja yleistä vointia. Suuri, muurattu kiuas on saunanautinnon ja negatiivisesti varautuneiden ionien kannalta parempi vaihtoehto.

Olen ideoinut anturan asettamissa rajoissa tulevaa kiuasta. Yhden rajoitteen asettavat myös kattovasat, jotka osuvat kiukaan kohdalle niin, että savuhormin pitäisi olla kiukaan keskivaiheilla. En tiedä, miten tämä vaikuttaa nuohottavuuteen.

Alustavat ideani ovat nyt muurarin pohdittavina ja kiukaan ideointi jatkuu. Kompromisseja tullaan varmasti tekemään, mutta ainakin tässä vaiheessa tavoitellaan anturan antamissa rajoissa massiivista kiuasta, joka vetäisi sisäänsä noin tonnin löylykiviä. Kiuas pyritään tekemään mahdollisimman pitkälti tiilistä ja turhia metalliosia vältetään.

Sauna-asioita on käsitelty aiemmin mm. seuraavissa tämän blogin kirjoituksissa:

• 8.6.2012 Hirret ovat saapuneet
• 9.5.2012 Vierailu hirsiveistämöllä
• 7.11.2010 Saunan suunnittelu käynnistyy

Hirret ovat saapuneet

Järeät pelkkahirret saapuivat yötä vasten (kuva: Hakahirsi)

Leppävirralta kuului hyviä uutisia, sillä hirret ovat viimein saapuneet yön pimeydessä veistämölle. Niiden kuljetus metsästä viivästyi jo keväällä kelirikon vuoksi.

Kartoitimme talven aikana erilaisia mahdollisuuksia rakentaa saunan hirsikehikko. Teolliset lamelli- ja höylähirret eivät istu yhteen esteettisten tavoitteidemme kanssa. Siksi ne putosivat pois vaihtoehtojen listalta jo alkumetreillä.

Päädyimme lopulta käsinveistettävään ja piilutettavaan kehikkoon, jonka Hakahirsi toimittaa. Hirsiksi valittiin järeät, 200-milliset mäntypelkkahirret. Niiden luonnollinen kuivuminen kestäisi vuosia, mutta prosessia nopeutettiin koneellisella kuivatuksella.

Kehikon veistäminen alkaa tällä viikolla ja sitä päästään pystyttämään Raaseporiin heinäkuussa.

Päärakennuksen sokkeli edistyy

Päärakennuksen, saunan ja terassin alueella on yhtenäinen perustus

Harkkomuuria ja peitettyjä routaeristeitä terassin eteläreunalla

Puurakenteisen passiivitalomme alapohja tulee olemaan hyvin tuulettuva rossipohja. Talon alle jää 800 mm:n korkuinen ryömintätila, joka on rakennuksen päädyistä avonainen.

Alapohjan paksuus on muhkeat 770 mm (U-arvo 0,06). Näin ollen 200 mm:n sokkeli, metrin korkuinen harkkomuuri ja alapohja hätyyttelevät jo kahden metrin eroa perustus- ja lattiatasojen välillä.

Moni suosii maanvaraista laattaa perustusratkaisuna, mutta meille rossipohja oli itsestään selvä lähtökohta. Rossipohja on perinteinen ja hyväksi havaittu rakenneratkaisu. Talon alle pitää päästä tarvittaessa. Myös kosteuden ja radonin on hyvä tuulettua luonnollisesti.

Murskepatja, anturat ja harkkomuurit levittäytyvät laajalle alueelle, sillä saunalla, terasseilla ja päärakennuksella on yhtenäinen perustus.

Terassin harkkomuurit alkavat valmistua ja ne nousevat paikotellen todella korkealle, sillä terassi nostetaan rakennusten vierellä lähelle lattiatasoa.

Autotallin lattiavalu lähestyy

Autotalli odottaa putkiasennuksia ja betonivalua

Formexin Express-liittolevyt asennetaan autotallin kellarin välipohjaan

Työmaan keskeisimmät työt ovat viimeisen viikon ajan pyörineet päärakennuksen ja saunan sokkeleiden ympärillä. Autotallia ei silti ole unohdettu.

Aiemmin valmistuneen harkkomuurin päälle tehtiin vielä kaksi kerrosta 150-millisillä harkoilla. Niiden väleistä nousevat tartuntaharjateräkset, jotka odottavat jo runkotöiden alkua. Sitä ennen on kuitenkin vuorossa autotallin ja sen kellarin lattioiden valu.

Ennen kuin betonia tilataan, lattiaan pitää vielä asentaa lattialämmitys-, viemäri- ja kaapelisuojaputkia, jotta asennustyöt autotallin kahden kerroksen välillä sujuisivat tulevaisuudessa mahdollisimman helposti.

Kellarin ja autotallikerroksen välisessä välipohjassa hyödynnetään Formexin Express-liittolevyjä, jotka toimivat samalla sekä paikalleen jäävänä muottina että osana betonilaatan raudoitusta. Levyt ovat kevyitä ja ne tuotiin kätevästi peräkärryllä Lohjan suunnalla sijaitsevalta Formexilta.

Autotallin runko päätettiin tehdä pitkästä tavarasta, jota saapuu työmaalle heti ensi viikon alussa.

Energiavaraaja vesitakalle ja aurinkokeräimille

Paikka lämpöenergiavaraajalle autotallin kellarissa

Sain tällä viikolla viimein lämminvesivaraajien kytkentäkaavioita LVI-suunnittelijalta. Samaan aikaan alkoi työmaalla myös hahmottua autotallin kellari, johon lämpöenergian varastointia on tarkoitus keskittää.

Suunnitelmissa oli esitetty kaiken kaikkiaan kolme (!) lämminvesivaraajaa, joille oli kullekin määritelty oma tehtävänsä:

• Autotallin kellariin sijoitettu 1500-litrainen AKVA SOLAR, jossa lämpötila on 10-70 astetta
• Autotallin kellariin sijoitettu 1500-litrainen AKVA SOLAR, jossa lämpötila on 30-90 astetta
• Päärakennuksen tekniseen tilaan sijoitettu 500-litrainen AKVAir Smart, jossa lämpötila on 60-100 astetta

Ajatuksena on, että ensimmäinen varaaja varastoi autotallin seinään asennettujen aurinkokeräinten tuottamaa energiaa. Se voi ottaa vastaan hyvinkin alhaisia lämpötiloja, jolloin aurinkoenergiasta saadaan maksimaalinen hyöty. Toinen varaaja varastoi päärakennuksessa sijaitsevan vesitakan tuottamaa lämpöenergiaa, joka tuodaan autotallille eristetyssä kaukolämpöputkessa. Kumpikin näistä varaajista esilämmittää vettä lämpimän käyttöveden ja vesikiertoisen lämmönjaon tarpeisiin.

Päärakennuksen varaaja kuumentaa käyttöveden vaadittuihin lämpötiloihin. Vesitakka ja poistoilmalämpöpumppu lämmittävät varaajaa, joten sähkövastuksia ei välttämättä tarvita jatkuvasti.

Suunnitelmat luettuani ryhdyin miettimään kahta erillistä varaajaa autotallin kellarissa. Mitä jos ne yhdistäisi yhdeksi kookkaammaksi?

Akvatermin suuremmissa malleissa varaajien korkeus muodostuu haasteeksi. Ne mahtuisivat pystyssä kellariin, mutta oviaukon kohdalla varaajia pitää kallistaa. Pelkään, että ne kiilautuvat tämän jälkeen lattian ja katon väliin.

Mallistossa on yksi vaihtoehto, joka saattaisi ratkaista ongelman. 2400-litrainen AKVANTTI-ovaalivaraaja on vain 2160 mm korkea ja ovaalimaisen muodon ansiosta sen saisi oviaukostakin helpommin sisään. Sekään ei ole täydellinen, sillä kierukkapaikkoja on liian vähän.

Ehkäpä täytyy ottaa suoraan yhteyttä Akvatermiin, jotta asia saadaan ratkaistua.


Autotallin kellaria ja sinne sijoittuvia toimintoja on aiemmin käsitelty tämän blogin kirjoituksissa:

• 15.4.2012 Päärakennuksen ja autotallin välinen kanaali
• 24.5.2012 Autotallin kellari ja perustus alkavat hahmottua
• 28.5.2012 Autotalli lattiakorkeudessa
• 31.5.2012 Ensimmäinen vierailu autotallin kellarissa

Ruotsalaiset routaeristeet

Ruotsalaisia routaeristeitä suomalaisessa metsämaisemassa

Kirjoitin routaeristeistä TM Rakennusmaailman vertailun jälkeen jo viime syksynä (ks. 23.9.2011 Routaeristeet alennustilassa). Vertailu paljasti huomattavia laatupoikkeamia yleisesti käytetyissä EPS-eristeissä, jotka tunnetaan arkikielessä styroksina (ks. Wikipedia: Polystyreeni).

Vertailu osoitti, että suulakepuristetut polystyreenilevyt eli XPS-eristeet ovat laadultaan järjestäen parempia. Ne ovat myös EPS-eristeitä kalliimpia.

Hintaerosta huolimatta päätin jo vertailun luettuani käyttää XPS-eristeitä. Harkitsin pitkään testin voittanutta Finnfoamia, mutta sain täpärästi kakkossijalle tulleesta Styrofoamista niin hyvän tarjouksen, että valinta osui siihen. Lukijat ovat jo aiemmin kiinnittäneet huomiota kuvissa näkyviin taivaansinisiin eristeisiin. Ne ovat siis Styrofoamia.

Eristelevyjä on jo ehditty käyttää tuloilman maaputkiston sekä autotallin perustusten ja alapohjan eristämisessä. Seuraavaksi niitä tarvitaan satoja neliömetrejä routaeristyksiin.