Vuoden toistaiseksi kylmimpänä aamuna

Loppiaisaamu valkeni kirkkaana ja kauniina. Sisälämpötila tuntui aistinvaraisesti normaalia lämpimämmältä ja vilkaisu mittariin osoitti, että lämpötila oli noussut +21 asteeseen tasaisen +20 asteen jälkeen. Tämä enteili kylmää aamua ulkona.

Loppiaisaamun auringonnousu olohuoneen ikkunasta nähtynä

Ulkona olikin -14 astetta pakkasta ja vesikiertoisen lattialämmityksen ohjaus oli nostanut menoveden lämpötilaa. Pitikin saman tien mennä tarkistamaan Ouman EH-203:n näyttöpaneelista, millainen säätökäyrä sinne oli satunnaisten kokeilujen yhteydessä tullut syötettyä. Käyrä näytti seuraavanlaiselta:

• Ulkolämpötila -20°C = Menoveden lämpötila +32°C
• Ulkolämpötila 0°C = Menoveden lämpötila +25°C
• Ulkolämpötila +20°C = Menoveden lämpötila +18°C

Oumanin ohjeessa mainitaan, että "jos pakkasella huonelämpö nousee, laske käyrän asettelua -20°C:ssa". Säätökäyrä saattaa siis vielä vaatia hienosäätöä, mutta odotellaan nyt kunnon pakkasia ja katsotaan asiaa sitten uudemman kerran. -14°C:n ulkolämpötila nosti menoveden lämpötilan +30-asteiseksi ja mm. vesikiertoiset pyyhekuivaimet tuntuvat selvästi aiempaa lämpimämmiltä.

Säätökäyrän asetusnäyttö Oumanin lämmönsäätimessä

Lämmityksen menovesi on 30-asteista -14 asteen pakkasessa

Kiristynyt pakkanen näkyy dramaattisesti myös tuloilman lämpötilassa. AWADUKT Thermo -maaputkiston esilämmittämä ulkoilma on -3,8-asteista -14 asteen pakkasella. Lämmittävä vaikutus on varsin vaikuttavat 10 astetta, mutta ero ulkolämpötilaan varmasti pienenee ajan myötä, kun pakkasilma viilentää putkistoa ympäröivää maaperää.

Maaputkiston esilämmittämä tuloilma on painunut lähelle -4 asteen lämpötilaa

Ilmanvaihtokoneen lämpötila-antureiden lukemia -14 asteen pakkasella

Pakkaskeli on myös vaikuttanut sisäilman suhteelliseen ilmankosteuteen. Se on ensimmäistä kertaa painunut niinkin alas kuin 18 prosenttiin. Tämä lienee väistämätöntä, kun talon ilmatilavuus korvataan kerran kahdessa tunnissa pakkasen kuivattamalla ulkoilmalla.

Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:

"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."

Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:

"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."

Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.

Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:

Pihatie ja autotallin nurkkaus aamuauringossa

Autotallin taustapuoli

Rautavihtrillillä käsiteltyä autotallin ulkoverhousta

Talo luoteispuolen kallioilta nähtynä

Päärakennuksen rautavihtrillillä käsiteltyä ulkoverhousta

Väliaikaiset portaat korvataan talven jälkeen lopullisella ratkaisulla

Päärakennus lounaan suunnalta

Päärakennus ja sauna harjanteen laella

Energiavaraajaa asennetaan

Vesitakan ja aurinkokeräinten tuottama lämpöenergia varastoidaan autotallin kellarin suureen lämminvesivaraajaan, josta sitä voidaan hyödyntää sekä lämmityksen että lämpimän käyttöveden tarpeisiin.

Varaaja on odottanut keskellä kellarin lattiaa lopullista sijoitustaan jo jonkin aikaa. Tällä viikolla lähes kaksi metriä korkea ja 500-kiloinen varaaja siirrettiin yllättävän helposti pumppukärryllä kellarin päätyseinälle.

Omalla paikallaan massiivinen varaaja näyttää pieneltä ja sirolta. En voinut välttyä ajattelemasta, että olisi sittenkin pitänyt ottaa suurempi. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä Akvatermin Akvantti 2000 -varaaja oli tilavuudeltaan suurin malli, joka mahtui kellarin moduulimittaisesta parioviaukosta sisään. Oviaukon korkeutta lisäämällä sisään olisi mahtunut 2400-litrainen Akvantti, mutta 3000-litraiset ja sitä suuremmat varaajat ylittävät kellarin huonekorkeuden jo selvästi. Näihin olosuhteisiin Akvantti 2000 oli siis paras mahdollinen vaihtoehto.

Pian päästään täyttämään varaajaa.

Lokakuinen kuva vielä tyhjästä varaajan paikasta juuri laatoitetussa ja kalkkimaalatussa kellarissa

Varaajan asennus käynnistyi tällä viikolla

Tyylikkään näköisiä putkiasennuksia kellarin seinällä

Harmaiden vesien imeytys ja suotonesteen umpisäiliö

Alkuviikosta työmaalla käväisi myös kaivinkone, joka teki tarvittavat kaivannot harmaiden vesien imeytysratkaisulle ja käymäläjätteen kompostoinnissa syntyvän suotonesteen umpisäiliölle.

Harmaat vedet imeytetään maaperään Jita InDrän -ratkaisulla. Valmistajan sivuston mukaan: "Toiminta perustuu moduulin kennomaiseen suodatinkangas- ja muovitukilevyrakenteeseen, joka muodostaa kymmenen kertaa suuremman pinta-alan sepeliin verrattuna, luoden hyvät olosuhteet bakteeri- ja pieneliötoiminnalle . Kentän pinta-ala on vain noin kolmannes normaalin maasuodatuskentän vaatimasta pinta-alasta."

Käymäläjäte kompostoidaan autotallin kellarissa Mullis 2000/145 -terässäiliössä. Ylimääräinen kosteus poistuu kompostisäiliöstä viemäriputkea pitkin suotonesteenä Labko LOKA 4000/3100 -umpisäiliöön.

Imeytysratkaisu ja säiliö kaivettiin autotallin viereen ja samalla tehtiin autotallin ympärille täytöt. Ajoliuskan valu taitaa kuitenkin jäädä ensi kevääseen. Autotallia voidaan käyttää autojen sijaan rakennustarvikkeiden varastointiin.

Autotallin edustan monttu on nyt täytetty, mutta ajoliuska täytyy vielä valaa

Labko LOKA 4000/3100 -umpisäiliö on odottanut työmaalla pitkään asennusta

Umpisäiliö ja harmaiden vesien imeytysratkaisu ovat kadonneet maan alle

Viemäriputket tulevat autotallin kellarin kautta ja kaivuut on tehty sen läheisyyteen

Kellarin kalkkimaalipinta ja lattialaatoitus

Autotallin kellarin kalkkimaalauksen vaiheita käsiteltiin aiemmassa kirjoituksessa (9.9.2013 Kellarin kalkkimaalaus).

Kellarin lattia laatoitettiin pari viikkoa sitten, mutta LVI-asennuksia ei ole vielä aloitettu. On siis hyvä hetki esitellä valmista kalkkimaalipintaa tyhjässä kellaritilassa.

Kellaritilan eteläpääty, johon tulee 2000-litrainen Akvantti-lämminvesivaraaja

Kalkkimaali on hieman tahrinut liittolevykattoa, mutta näillä näkymin katto jää tälle pinnalle

Kalkkimaalipintaa

Kellarin lattia pinnoitettiin huokealla 10x10-laatalla, joka näyttää erittäin hyvältä

Energiavaraaja ja ilmanvaihtokone tilattu

Teknisissä tiloissa on lattialaatoitus valmiina, joten ei ole enää esteitä LVI-asennusten etenemiselle. Sekä ilmanvaihtokoneen että suuren lämminvesivaraajan pitäisi saapua työmaalle lokakuun lopulla.

Ilmanvaihtokone mitoitettiin D2-rakentamismääräysten mukaisesti ja harkinnassa ollut Enervent Pandion jäi tällöin liian pieneksi. Lopullinen valinta osui Enervent Pelican eco MDE -malliin. 

Periaatteellisista syistä olisi ollut mukava ottaa ilmanvaihtokoneeseen vesikiertoinen patteri, mutta meillä tuloilma esilämmitetään passiivisesti pihan alle asennetulla Rehau Awadukt Thermo -lämmöntasaajalla. Näin ollen on harvinaista, että tuloilma saapuu maaputkistosta alle -10 °C:n lämpötilassa. Patteria tarvitaan pääsääntöisesti vasta näin kylmän tuloilman kanssa, sillä ilmanvaihtokoneen lämmönsiirrin lämmittää tuloilmaa tehokkaasti.

Enerventin Energy Optimizer -laskin antoi ilmanvaihtokoneen vuosihyötysuhteeksi 74,6 %.

Maaputkiston vuoksi mitoituslämpötilaksi asetettiin -10 °C, ei -26 °C. Vuosihyötysuhde on 74,6 %.

Energiavaraajavalinnassa puolestaan päädyttiin 2000-litraiseen Akvaterm Akvantti 2000 -lämminvesivaraajaan. Siihen asennetaan kolme kierukkaa (kaksi lämpimälle käyttövedelle ja yksi aurinkolämmölle) ja kaksi 6 kW -sähkövastusta.

Varaaja sijoitetaan autotallin kellariin. Sinne olisi tilan puolesta mahtunut myös 2400-litrainen malli, mutta se olisi ollut hieman oviaukkoa korkeampi. 500-kiloisia varaajia ei mielellään ryhdy kallistelemaan ja hivuttamaan liian pienistä aukoista ja siksi 2000-litrainen varaaja sopi mitoiltaan erinomaisesti.

Varaajaan kytketään lämmönlähteinä aiemmin tilatut aurinkokeräimet ja vesitakka.

Autotallin ovi on asennettu

Lopullisia ulko-ovia ei ole vielä asennettu rakennuksiin kolhiintumisen välttämiseksi. Asennusurakka päätettiin aloittaa autotallin ovesta.

Viisimetriseen aukkoon valittiin Crawford g60 -lamellinosto-ovi. Se vaikuttaa oikein tyylikkäältä ja toimivalta, mutta valitettavasti yhden lamellin pinnassa on pitkänomainen, ilmeisesti tehtaalla syntynyt painauma.

Autotallin loput ympärystäytöt tehdään lokakuussa, minkä jälkeen tallin voi ottaa käyttöön

Toiseksi ylimmässä lamellissa on painauma, jonka vuoksi lamelli täytyy uusia

Kellarin kalkkimaalaus

Autotallin kellarin lattia tullaan laatoittamaan lähiaikoina ja seinien maalaus hoidettiin ensin alta pois. Kuten aiemmin on tullut todettua, maaliksi valikoitui perinteikäs kalkkimaali.

Kalkkimaalaus aloitettiin kalkkiveden valmistuksella. Saaviin laitettiin yksi neljäsosa perinteisesti kalkkihaudassa sammutettua kalkkitahnaa ja kolme neljäsosaa vettä. Muutaman päivän kuluttua pinnalle muodostunut kalsiumkarbonaattiriite kuorittiin pois ja kirkas, kalsiumhydroksidia sisältävä kalkkivesi otettiin talteen.

Kellarin seinät kasteltiin ensin kalkkivedellä ennen maalausprojektin aloittamista.

Kalkkimaali valmistettiin yksinkertaisesti sekoittamalla kalkkitahnaa kalkkiveteen. Maalaustavaksi valikoitui Suomessa yleisesti käytettävä ns. kolmen kerran kalkkaus. Siinä tehdään ensin pohjustus, sitten välimaalaus ja lopuksi valmiiksimaalaus koko ajan enemmän kalkkitahnaa sisältävällä maalilla. Maalaustekniikka jäljitteli kuta kuinkin Helsingin Julkisivurappaus Oy:n videolla nähtävää työsuoritusta.

Pohjustusmaaliin sekoitettiin noin kymmenesosa kalkkitahnaa. Välimaalauksessa tahnapitoisuus nostettiin noin neljäsosaan ja valmiiksimaalauksessa tahnaa taisi olla lähes saman verran kuin kalkkivettäkin.

Maalausprosessin aikana epäusko nosti päätään, kun seinät eivät tulleetkaan ensikäsittelyllä valkeiksi, vaan pikemminkin tummemman harmaiksi. Tämä oli onneksi hetkellistä harhaa, sillä kalkkimaali vaalenee kuivuessaan. Silti jokaisella maalauskerralla seinä näytti kosteana kirjavan harmaalta ja piti vain luottaa siihen, että se kyllä vaalenee kuivuessaan.

Lopullisesta väristä tulee kuvia, kunhan lattialaatoituskin saadaan valmiiksi. Tässä esimakua prosessin varrelta.

Autotallin kellari tasoitettuna ensin oikaisutasoitteella ja sitten märkätilatasoitteella

Kellarin seinät on juuri pohjustettu ensimmäisen kerran kalkkimaalilla, joka on vielä märkää

Välimaalauksen jälkeen toinen kalkkimaalikerros on kuivunut ja seinät näyttävät jo valkoisilta

Kolmas kalkkimaalikerros on vielä märkä ja seinä näyttää harmaalta - onneksi vain hetken

Kalkkimaalauksen valmistelua

Perinteiset pintakäsittelyaineet ovat olleet työmaallamme keskeisessä roolissa. Kaikki kolme rakennusta harmaantuvat rautavihtrillikäsittelyn johdosta, ilmassa tuoksuu tuore terva terassin tukirakenteiden käsittelyn jälkeen, sisällä on maalattu muovittomilla luonnonöljymaaleilla ja lankkulattiaan harkitaan luonnollista vaha- tai öljykäsittelyä.

Autotallin kellarin pintakäsittely on aiheuttanut hieman päänvaivaa. Kellarin seinät on rakennettu eristetyistä kevytsoraharkoista, joiden slammattu ulkopinta on asianmukaisesti pinnoitettu patolevyillä. Sisäpuoli on ensin tasoitettu oikaisutasoitteella ja sitten märkätilatasoitteella.

Kosteusrasitusta ei siis pitäisi tulla sisään, mutta silti haluamme pitää rakenteen hengittävänä. Sisäseiniä ei siis haluta maalata maaleilla, jotka muodostavat tiiviin ja vesihöyryä läpäisemättömän kalvon rakenteen sisäpintaan.

Pitkän pohdinnan jälkeen valinta osui perinteikkääseen kalkkimaaliin. Se sopii mainiosti kellarin kivirakenteisiin seiniin, mutta syövyttää mm. lasia ja metallia. Kellarin katto muodostuu liittolevyistä ja on vaikea ennakoida, mitä kalkkiroiskeet tekevät käsittelemättömälle metallipinnalle. Siksi katto pitäisi todennäköisesti pintakäsitellä ensin tai vähintäänkin suojata kalkkimaalauksen ajaksi.

Kalkkimaalia saa toki käyttövalmiina tavarana, mutta meitä kiinnosti valmistaa se kalkkitahnasta, kun kerran tälle tielle lähdettiin. Hankimme parikymmentä litraa kalkkitahnaa Domus Classicalta. Aidot, luonnonharjaksella varustetut kalkkihakkurit maksavat maltaita, joten päädyimme välinepuolella synteettiseen harjakseen.

Kalkkimaalauksesta on olemassa useita erilaisia ohjeita, joissa kuitenkin perusperiaatteet ovat samansuuntaisia. Omassa valmistautumisessa ovat auttaneet mm. Kirjovärit Oy:n ja Helsingin Julkisivurappaus Oy:n ohjeet sekä lukuisat blogit, mm. Hyvä siitä tulee.

Huomenna olisi tarkoitus laittaa kalkkivesi muhimaan ja suojata kellari maalauskuntoon.

Lisää rautavihtrilliä

Päärakennuksen rautavihtrillikäsittelyä jatkettiin tänään kauniissa kevätsäässä. Liuoksen reseptinä pidettiin edelleen hyväksi havaittu 0,5 kg rautasulfaattia kymmeneen litraan vettä.

Päärakennuksen päädyt saatiin valmiiksi ja pieniä paikkauksia tehtiin myös aiemmin käsiteltyihin alueisiin, joissa vihtrilli ei ollut värjännyt ulkoverhouspaneelia rakoja myöten. Päärakennuksen jälkeen ruiskutettiin vielä autotallin etupuoli, mutta takaseinä jää seuraavaan viikonloppuun.

Rautavihtrilli maksaa noin 2,50 euroa / kg. Siitä saa käyttämällämme sekoitussuhteella 20 litraa valmista liuosta. Meillä on kolmen rakennuksen ulkoverhousta useita satoja neliömetrejä, mutta pintakäsittelymateriaalin kokonaiskustannukset jäävät selvästi alle sadan euron. Olisipa jokin muukin asia tullut matkan varrella näin edulliseksi.

Vihtrilli ei kuitenkaan sovi tarkkaa sävyä etsivälle, sillä reaktiot seinäpinnassa riippuvat pitkälti säästä ja UV-valon määrästä. Lopullinen väri on (toivottavasti) kelonharmaa, kuten syksyllä käsitellyssä hirsisaunassamme.

Seuraavaksi päästään asentamaan valkoisia kuitusementtilevyjä päärakennuksen ikkunoiden ympäristön ja ovisyvennysten piristykseksi.

Päärakennuksen pohjoisseinä on ruiskutettu rautavihtrillillä

Itäpääty odottaa vielä rautavihtrilliä pintaan

Nyt on itäpäätykin ruiskutettu valmiiksi

Itäpäädyssä on rautavihtrilli pinnassa ja seuraavaksi päästään asentamaan kuitusementtilevyt

Rautavihtrillipintaa päärakennuksen koilliskulmauksessa

Rautavihtrillipintaa päärakennuksen itäpäädyssä

Autotallin seinät vielä märkinä juuri tehdyn rautavihtrillikäsittelyn jälkeen

Ulkoverhouksen viimeistely

Vappua vietettiin työmaalla keväisessä säässä. Aurinko paistoi ja lämpötila kipusi kymmenen asteen paremmalle puolelle. Sää oli mitä otollisin lumen alta paljastuneiden roskien siivoamiseen.

Timpurit olivat pari viikkoa toisella työmaalla, mikä on heijastunut blogipäivitysten tiheyteen. Nyt he kuitenkin jatkavat ulkoverhouksen viimeistelyllä.

Päärakennukseen tehtiin umpiräystäät hienosahatulla 20x95-laudoituksella. Samaa tavaraa käytetään myös ikkunoiden ja ulkonurkkien vuorilaudoituksessa. Autotallin ja saunan räystäät jäävät sen sijaan avoimiksi.

Päärakennuksen puuverhous käsitellään rautavihtrillillä samaan tapaan kuin saunakin (ks. 28.10.2012 Rautavihtrilliä hirsipintaan, 18.11.2012 Rautavihtrillin varjopuolista). Tällä kertaa liuoksesta tehdään kuitenkin laimeampi. Ajattelin kokeilla 0,5 kg rautavihtrilliä 10 litraan vettä, kun viimeksi käytettiin pakkauksessa suositeltua kahden kilon annosta. Saunan seinät ovat säälle altistuneilta osin upean hopeanharmaat, mutta suojaisemmissa kohdissa on ilmeisesti keltaisia rikkitahroja, jotka ovat esteettinen haitta. Niiden pitäisi kuitenkin lähteä vesihuuhtelulla.

Rautavihtrilli on tarkoitus ruiskuttaa päärakennuksen ja autotallin seiniin ensi viikonloppuna. Sen jälkeen tehdään vielä pellitykset, ränniasennukset, ikkunalaudoitukset ja kuitusementtilevyjen asennukset.

Kaikkien kolmen rakennuksen rännit on tilattu ja niiden pitäisi saapua ensi viikolla. Valinta osui Ruukin Sadevesijärjestelmään ja 125-millisten rännien väri on RR 23 Tumman harmaa. Päätyräystäiden ja savuhormien pellitys tehdään samalla värillä, mutta valkokarmisten ikkunoiden pellitys tehdään valkoisilla ikkunapelleillä.

Harmaantuvaa puuverhousta piristetään noin 55 neliömetrillä valkoista kuitusementtilevyä, jolla verhoillaan mm. ovisyvennykset ja ikkunoiden yhteydessä olevia alueita. Levyvalinnassa päädyttiin Eternitin Tectiva (Eter-color) -tuotteisiin ja levyjen väri on E 90 Valkoinen.

Toistaiseksi päärakennuksen ulkoverhous on vielä käsittelemätön. Luontainen harmaantuminen ei ole vielä alkanut ja laudoituksen väri on talven aikana mennyt keltaisempaan suuntaan. Toivotaan, että vihtrillikäsittelyllä syntyy kaunis kelonharmaa sävy ja ennen kaikkea huoltovapaa ulkoverhous.

Päärakennuksen itäpääty: rautavihtrilli, ikkunadetaljit, pellit ja kuitusementtilevyt puuttuvat vielä

Päärakennuksen itäpääty pohjoiseen päin kuvattuna

Päärakennuksen itäpääty etelään päin kuvattuna

Räystäänaluslaudoitus päärakennuksen kaakkoiskulmassa

LED-nauha (lähellä seinää) on peitetty sähkökaapelilla rautavihtrillikäsittelyn ajaksi

Itäinen ja pohjoinen räystäs kohtaavat (kumpikin noin 700 mm:n levyisiä)

Parimetrinen räystäslippa eteläseinustaa suojaamassa

Eteläseinämän ulkoverhousta ja räystäänaluslaudoitusta

Päärakennuksen pohjoisseinämä ja pääoven syvennys; taustalla saunarakennus

Autotallista puuttuvat vielä ovet, maksaruohokatto, aurinkokeräimet sekä osa täytöistä

Rautavihtrilli antoi saunalle hyvän värin, mutta räystäiden suojaamat alueet täytyy vielä huuhdella

Sauna ja päärakennus mäen laella; rautavihtrillillä päärakennuskin sulautuu maisemaan