Energiavaraajaa asennetaan

Vesitakan ja aurinkokeräinten tuottama lämpöenergia varastoidaan autotallin kellarin suureen lämminvesivaraajaan, josta sitä voidaan hyödyntää sekä lämmityksen että lämpimän käyttöveden tarpeisiin.

Varaaja on odottanut keskellä kellarin lattiaa lopullista sijoitustaan jo jonkin aikaa. Tällä viikolla lähes kaksi metriä korkea ja 500-kiloinen varaaja siirrettiin yllättävän helposti pumppukärryllä kellarin päätyseinälle.

Omalla paikallaan massiivinen varaaja näyttää pieneltä ja sirolta. En voinut välttyä ajattelemasta, että olisi sittenkin pitänyt ottaa suurempi. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä Akvatermin Akvantti 2000 -varaaja oli tilavuudeltaan suurin malli, joka mahtui kellarin moduulimittaisesta parioviaukosta sisään. Oviaukon korkeutta lisäämällä sisään olisi mahtunut 2400-litrainen Akvantti, mutta 3000-litraiset ja sitä suuremmat varaajat ylittävät kellarin huonekorkeuden jo selvästi. Näihin olosuhteisiin Akvantti 2000 oli siis paras mahdollinen vaihtoehto.

Pian päästään täyttämään varaajaa.

Lokakuinen kuva vielä tyhjästä varaajan paikasta juuri laatoitetussa ja kalkkimaalatussa kellarissa

Varaajan asennus käynnistyi tällä viikolla

Tyylikkään näköisiä putkiasennuksia kellarin seinällä

Kellarin kalkkimaalipinta ja lattialaatoitus

Autotallin kellarin kalkkimaalauksen vaiheita käsiteltiin aiemmassa kirjoituksessa (9.9.2013 Kellarin kalkkimaalaus).

Kellarin lattia laatoitettiin pari viikkoa sitten, mutta LVI-asennuksia ei ole vielä aloitettu. On siis hyvä hetki esitellä valmista kalkkimaalipintaa tyhjässä kellaritilassa.

Kellaritilan eteläpääty, johon tulee 2000-litrainen Akvantti-lämminvesivaraaja

Kalkkimaali on hieman tahrinut liittolevykattoa, mutta näillä näkymin katto jää tälle pinnalle

Kalkkimaalipintaa

Kellarin lattia pinnoitettiin huokealla 10x10-laatalla, joka näyttää erittäin hyvältä

Laasti- ja rappauspohdintaa

Tasoitustyöt ovat edenneet aina aika ajoin ja samalla on huomio kiinnittynyt vailla lopullista pintaa oleviin tulisijoihin. Niihin pitäisi saada siisti rappauspinta kaiken muun tasoittamisen ja maalaamisen ohella.

Meillehän saapuu lokakuun lopulla Normatherm SKE 30 A -vesitakka, jota jo odottaa olohuoneessa pelkällä harkkopinnalla oleva Schiedel Rondo Plus -savuhormi. Vesitakka on tarkoitus verhoilla metallirankaan kiinnitettävällä levyrakenteella.

Sekä hormi että takan kotelointi rapataan siististi valkoisiksi. Vastaavaa käsittelyä odottaa myös pihan hirsisaunan massiivinen kiuas.

Mietin aluksi sitä vaihtoehtoa, että olisin hiertänyt tulisijojen pintaan käsirappauslaastin ja maalannut lopullisen pinnan kalkkimaalilla. Pohdinnat kuitenkin päätyivät antiikkilaastiin, jolla saisi valmiin ja siistin valkoisen pinnan.

Antiikkilaastit ovat perinteikkäästä nimestään huolimatta varsin moderneja tuotteita. Niihin sekoitetaan muovia ja lisäaineita "parantamaan" tuotteen ominaisuuksia. Tämä tieto ei juuri innosta valistunutta kuluttajaa, joka ei halua muovilla kyllästettyjä rakenteita taloonsa.

Perinnepiireissä huhutaan, että Lakan Antiikkilaasti on muusta markkinasta poiketen ehtaa tavaraa vailla epämääräisiä lisäaineita. Näihin käsityksiin viitataan mm. toisiinsa kytkeytyneissä blogeissa Hyvä siitä tulee ja Erään saunan tarina. Lakan Antiikkilaastin saatavuus vain tuntuu olevan rajoittunutta.

Luin myös tuotteen tekniset tiedot ja niissä todetaan, että laastiin on lisätty "Ominaisuuksia parantavia lisäaineita". Laastivalintaa ei siis vielä toistaiseksi ole tehty.

Kellarin kalkkimaalaus

Autotallin kellarin lattia tullaan laatoittamaan lähiaikoina ja seinien maalaus hoidettiin ensin alta pois. Kuten aiemmin on tullut todettua, maaliksi valikoitui perinteikäs kalkkimaali.

Kalkkimaalaus aloitettiin kalkkiveden valmistuksella. Saaviin laitettiin yksi neljäsosa perinteisesti kalkkihaudassa sammutettua kalkkitahnaa ja kolme neljäsosaa vettä. Muutaman päivän kuluttua pinnalle muodostunut kalsiumkarbonaattiriite kuorittiin pois ja kirkas, kalsiumhydroksidia sisältävä kalkkivesi otettiin talteen.

Kellarin seinät kasteltiin ensin kalkkivedellä ennen maalausprojektin aloittamista.

Kalkkimaali valmistettiin yksinkertaisesti sekoittamalla kalkkitahnaa kalkkiveteen. Maalaustavaksi valikoitui Suomessa yleisesti käytettävä ns. kolmen kerran kalkkaus. Siinä tehdään ensin pohjustus, sitten välimaalaus ja lopuksi valmiiksimaalaus koko ajan enemmän kalkkitahnaa sisältävällä maalilla. Maalaustekniikka jäljitteli kuta kuinkin Helsingin Julkisivurappaus Oy:n videolla nähtävää työsuoritusta.

Pohjustusmaaliin sekoitettiin noin kymmenesosa kalkkitahnaa. Välimaalauksessa tahnapitoisuus nostettiin noin neljäsosaan ja valmiiksimaalauksessa tahnaa taisi olla lähes saman verran kuin kalkkivettäkin.

Maalausprosessin aikana epäusko nosti päätään, kun seinät eivät tulleetkaan ensikäsittelyllä valkeiksi, vaan pikemminkin tummemman harmaiksi. Tämä oli onneksi hetkellistä harhaa, sillä kalkkimaali vaalenee kuivuessaan. Silti jokaisella maalauskerralla seinä näytti kosteana kirjavan harmaalta ja piti vain luottaa siihen, että se kyllä vaalenee kuivuessaan.

Lopullisesta väristä tulee kuvia, kunhan lattialaatoituskin saadaan valmiiksi. Tässä esimakua prosessin varrelta.

Autotallin kellari tasoitettuna ensin oikaisutasoitteella ja sitten märkätilatasoitteella

Kellarin seinät on juuri pohjustettu ensimmäisen kerran kalkkimaalilla, joka on vielä märkää

Välimaalauksen jälkeen toinen kalkkimaalikerros on kuivunut ja seinät näyttävät jo valkoisilta

Kolmas kalkkimaalikerros on vielä märkä ja seinä näyttää harmaalta - onneksi vain hetken

Kalkkimaalauksen valmistelua

Perinteiset pintakäsittelyaineet ovat olleet työmaallamme keskeisessä roolissa. Kaikki kolme rakennusta harmaantuvat rautavihtrillikäsittelyn johdosta, ilmassa tuoksuu tuore terva terassin tukirakenteiden käsittelyn jälkeen, sisällä on maalattu muovittomilla luonnonöljymaaleilla ja lankkulattiaan harkitaan luonnollista vaha- tai öljykäsittelyä.

Autotallin kellarin pintakäsittely on aiheuttanut hieman päänvaivaa. Kellarin seinät on rakennettu eristetyistä kevytsoraharkoista, joiden slammattu ulkopinta on asianmukaisesti pinnoitettu patolevyillä. Sisäpuoli on ensin tasoitettu oikaisutasoitteella ja sitten märkätilatasoitteella.

Kosteusrasitusta ei siis pitäisi tulla sisään, mutta silti haluamme pitää rakenteen hengittävänä. Sisäseiniä ei siis haluta maalata maaleilla, jotka muodostavat tiiviin ja vesihöyryä läpäisemättömän kalvon rakenteen sisäpintaan.

Pitkän pohdinnan jälkeen valinta osui perinteikkääseen kalkkimaaliin. Se sopii mainiosti kellarin kivirakenteisiin seiniin, mutta syövyttää mm. lasia ja metallia. Kellarin katto muodostuu liittolevyistä ja on vaikea ennakoida, mitä kalkkiroiskeet tekevät käsittelemättömälle metallipinnalle. Siksi katto pitäisi todennäköisesti pintakäsitellä ensin tai vähintäänkin suojata kalkkimaalauksen ajaksi.

Kalkkimaalia saa toki käyttövalmiina tavarana, mutta meitä kiinnosti valmistaa se kalkkitahnasta, kun kerran tälle tielle lähdettiin. Hankimme parikymmentä litraa kalkkitahnaa Domus Classicalta. Aidot, luonnonharjaksella varustetut kalkkihakkurit maksavat maltaita, joten päädyimme välinepuolella synteettiseen harjakseen.

Kalkkimaalauksesta on olemassa useita erilaisia ohjeita, joissa kuitenkin perusperiaatteet ovat samansuuntaisia. Omassa valmistautumisessa ovat auttaneet mm. Kirjovärit Oy:n ja Helsingin Julkisivurappaus Oy:n ohjeet sekä lukuisat blogit, mm. Hyvä siitä tulee.

Huomenna olisi tarkoitus laittaa kalkkivesi muhimaan ja suojata kellari maalauskuntoon.