- Ulkoverhouslaudoitus 28 mm
- Koolauslaudoitus 22 mm
- Puukuitutuulensuojalevy 25 mm
- Puinen uuma- eli I-pilari ja puukuitueriste 350 mm
- Ilmansulkupaperi
- Havuvaneri tai puukuitulevy
- Ristiinkoolaus 22 + 22 mm ja puukuitueriste 44 mm
- Puukuitulevy sisäverhouslevynä
Kaikki vaikuttaa muuten hyvältä, mutta puukuitulevy sisäverhouksessa tuntuu olevan harvinainen ilmiö uudisrakennuksissa. Huokoleijonaa käytetään vanhojen puurakennusten peruskorjauksessa ja sisäpuolisessa lisäeristämisessä. Se pitää tapetoida makulatuuripaperilla, jotta saa siistin ja maalattavan pinnan. Tämä lisää työmäärää, mutta toisaalta Huokoleijonalla saa toteutettua hengittävän, akustisesti miellyttävän, ekologisen ja parasta M1-päästöluokkaa edustavan sisäverhouksen. Kaiken järjen mukaan myös Runkoleijona sopisi vastaavaan käyttöön.
Puukuitulevy sopisi erinomaisesti hengittävään seinärakenteeseen ja se tekisi hyvää myös huoneakustiikalle. Huokoinen levy absorboi ääntä ja vähentää kolkkoa kaikuisuutta, joka tyypillinen piirre kipsilevyverhoukselle.
Otin yhteyttä Suomen Kuitulevy Oy:n asiantuntijoihin ja kysyin kuitulevyn käytöstä uudisrakennuksen sisäverhouksessa. Vastaus tuli hyvin nopeasti ja valotti sellaisia asioita, joita en ollut itse huomioinut lainkaan.
Puukuitulevy ei täytä uudisrakennuksilta vaadittavaa paloluokkaa. Rakentamismääräykset määrittelevät P3-luokan rakennukselle paloluokan D sisäpinnan materiaaleille. Huokoisen puukuitulevyn paloluokka on kuitenkin pykälää huonompi eli E. Lisäksi puukuitulevyn kantokyky on heikko, joten sen taustalla on syytä olla toinen kestävämpi levy, joka mahdollistaa ripustukset.
Levymäisistä sisäverhousmateriaaleista ei tunnu löytyvän täydellistä osumaa:
- Puukuitulevy ei kestä ja sen paloluokka ei täytä määräyksiä
- Kipsilevy on akustisesti kova ja sen hiilijalanjälki on puukuitulevyä suurempi
- Lastulevyt ovat kehittyneet, mutta en pääse irti niiden liiman ja formaldehydin käryisestä maineesta
Ilmeisesti on harkittava myös puupaneelia yhtenä sisäverhousmateriaalina. Levyjen osalta kipsilevy taitaa olla ainoa varteenotettava mahdollisuus.
Muistelen, että parissa matalaenergiakohteessa, joista oli tehty oma kirjansa, oli käytetty vaneria.
VastaaPoistaKyllä. Vaneria harkitsimme yhtenä vaihtoehtona. Siitä ei kuitenkaan saa kuulemma saumatonta pintaa, vaan saumat jäävät esiin. Vaneri elää enemmän kuin kipsilevy ja umpeen tasoitetut saumat murtuvat tämän seurauksena.
PoistaJos löytyy tyylikästä vaneria, niin voihan sen tosiaan jättää esiin saumoineen. Mutta miten silloin kitataan umpeen vuosien varrella syntyvät kolhut ja naulanreiät?
Vaneria saa nykyisin M1-päästöluokan tavarana, jossa formaldehydipäästöt ovat aiempaa pienempiä.
Miten kuitulevyn rakentajan kovalevy?
VastaaPoistaMinulla on talossa (noin 30v ) sisäverhouksena puolikova kuitulevy, joka on ihan eri kuin perinteinen pehmeä kuitulevy. Se on lähempänä kovalevyä, mutta on paljon jäykempi (ei kupruile) ja paksuus noin 10mm. Tuon palonkesto pitäisi olla OK.
VastaaPoistaEtsiskelin levyä Suomen kuitulevyn nettisivuilta, mutta ei löydy. Jossain netin syövereissä törmäsin yli 6mm paksuun (olilo 9mm tai 12) kuitulevyyn, joka on paljon jämäkämpää kuin huokoleijona. Sitä oli myyynnissä vain lavoittain - jostain kumman syystä.
Seinämateriaalina ihan OK. Ihan eri kuin Gyproc puhumattakaan lastulevystä, jota ei asuintilassa saisi olla edes sohvapöydän vertaa.
Olen ihmetelyt, mihin se on hävinnyt. Tuo puolikova on hienommasta kuidusta tehtynä MDF-levyä, joka on aika hintavaa ja sovelultuu kalusteisiin