Blogi on päivittynyt viimeksi loppiaisena, sillä tänä vuonna ei ole enää tapahtunut mitään suurempaa. Talossa on asuttu nyt puolitoista vuotta ja pientä tekemistä riittää sekä sisustuksen että pihan kanssa vielä vuosiksi.
Loppukesästä kävin vääntämässä lämminvesivaraajan termostaatin 40 asteen paikkeille. Sähkövastus menee päälle ainoastaan, kun varaajan yläosa viilenee 40-asteiseksi. Tällainen tilanne on kuitenkin tarkoitus välttää täysin vesitakkaa polttamalla. Ainakin viimeisen kolmen kuukauden ajan tässä on onnistuttukin. Autotalli ja päärakennus sekä lämmin käyttövesi ovat lämmenneet täysin puuenergialla koko syyskauden.
Sähköä ei siis ole tarvittu lämmitykseen eikä lämpimän käyttöveden tuottamiseen. Sen sijaan kodinkoneet ja uuni ovat olleet kovalla käytöllä. Tämän vuoksi itseäkin alkoi kiinnostaa, kuinka paljon sähköä oikein kuluu. Olen sivunnut asiaa myös noin vuosi sitten kirjoituksessa 2.12.2014 Lämmityskauden havaintoja ja pohdintaa.
Koko syksyn ajan kulutus on ollut hyvin tasaisesti hiukan yli 800 kWh kuukaudessa. Tuossa vuoden takaisessa kirjoituksessa olin arvioinut, että "kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon". Jos arvioidaan, että ilman ilmanvaihtokonetta kulutus olisi jatkuvasti 100 W, niin kuukaudessa tämä tekisi:
100 W * 24 h * 30 = 72 kWh
Tämän verran kuluisi siis silloin, jos kukaan ei olisi kuukauteen kotona ja ilmanvaihtokin olisi pois päältä. Kuinka paljon ilmanvaihto sitten kuluttaa sähköä?
Asiaan saatiin tänään konkreettista lisävalaistusta, kun ilmanvaihtokonetta mitattiin tehomittarilla. Ulkolämpötila taisi olla kahden lämpöasteen paikkeilla ja maaputkiston kautta ilmanvaihtokoneelle tuli noin 5-asteista tuloilmaa. Jo tällaisessa tilanteessa ilmanvaihtokone turvautui lämmön talteenoton jälkeen sähkövastukseen nostaakseen tuloilman säädetylle, 19 asteen tasolle. Tämä näkyi konkreettisesti tehomittarissa: teho keikkui 200 W:n tuntumassa ja ampaisi vastuksen myötä aika ajoin 700 W:n ylitse. Moiset lukemat nostivat hiukseni pystyyn. Kuukausitasolla tämä tarkoittaa seuraavaa:
Ilmanvaihtokoneen puhaltimet: 200 W * 24 h * 30 = 144 kWh
Vaikeampi arvioitava on tuo vastus. Tässä on arvioitu kaksi skenaariota kuukausitasolla: 1) vastus on 10 % ajasta päällä tai 2) vastus on 25 % ajasta päällä:
1) vastus 10 % ajasta päällä: 10 % * 500 W * 24 h * 30 = 36 kWh
2) vastus 25 % ajasta päällä: 25 % * 500 W * 24 h * 30 = 90 kWh
Jos tuo ensin mainittu luku on lähempänä totuutta, niin kylmäkalusteiden, valmiustilassa olevien sähkölaitteiden ja koneellisen ilmanvaihdon sähkönkulutus on noin 250 kWh kuukaudessa. Tämä muodostaa noin kolmasosan koko sähkönkulutuksesta.
Ilmanvaihtokone joutui suuren kulutuksensa vuoksi erityistarkkailuun ja sillä on nyt oma sähkömittarinsa. Katsotaan kuukauden kuluttua, onko yllä esitetty spekulaatio oikeansuuntaista vai ei.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maaputkisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maaputkisto. Näytä kaikki tekstit
8.12.2015
6.1.2015
Vuoden toistaiseksi kylmimpänä aamuna
Loppiaisaamu valkeni kirkkaana ja kauniina. Sisälämpötila tuntui aistinvaraisesti normaalia lämpimämmältä ja vilkaisu mittariin osoitti, että lämpötila oli noussut +21 asteeseen tasaisen +20 asteen jälkeen. Tämä enteili kylmää aamua ulkona.
Ulkona olikin -14 astetta pakkasta ja vesikiertoisen lattialämmityksen ohjaus oli nostanut menoveden lämpötilaa. Pitikin saman tien mennä tarkistamaan Ouman EH-203:n näyttöpaneelista, millainen säätökäyrä sinne oli satunnaisten kokeilujen yhteydessä tullut syötettyä. Käyrä näytti seuraavanlaiselta:
Kiristynyt pakkanen näkyy dramaattisesti myös tuloilman lämpötilassa. AWADUKT Thermo -maaputkiston esilämmittämä ulkoilma on -3,8-asteista -14 asteen pakkasella. Lämmittävä vaikutus on varsin vaikuttavat 10 astetta, mutta ero ulkolämpötilaan varmasti pienenee ajan myötä, kun pakkasilma viilentää putkistoa ympäröivää maaperää.
Pakkaskeli on myös vaikuttanut sisäilman suhteelliseen ilmankosteuteen. Se on ensimmäistä kertaa painunut niinkin alas kuin 18 prosenttiin. Tämä lienee väistämätöntä, kun talon ilmatilavuus korvataan kerran kahdessa tunnissa pakkasen kuivattamalla ulkoilmalla.
Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:
"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."
Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:
"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."
Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.
Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:
 |
| Loppiaisaamun auringonnousu olohuoneen ikkunasta nähtynä |
- Ulkolämpötila -20°C = Menoveden lämpötila +32°C
- Ulkolämpötila 0°C = Menoveden lämpötila +25°C
- Ulkolämpötila +20°C = Menoveden lämpötila +18°C
 |
| Säätökäyrän asetusnäyttö Oumanin lämmönsäätimessä |
 |
| Lämmityksen menovesi on 30-asteista -14 asteen pakkasessa |
 |
| Maaputkiston esilämmittämä tuloilma on painunut lähelle -4 asteen lämpötilaa |
 |
| Ilmanvaihtokoneen lämpötila-antureiden lukemia -14 asteen pakkasella |
Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:
"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."
Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:
"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."
Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.
Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:
 |
| Pihatie ja autotallin nurkkaus aamuauringossa |
 |
| Autotallin taustapuoli |
 |
| Rautavihtrillillä käsiteltyä autotallin ulkoverhousta |
 |
| Talo luoteispuolen kallioilta nähtynä |
 |
| Päärakennuksen rautavihtrillillä käsiteltyä ulkoverhousta |
 |
| Väliaikaiset portaat korvataan talven jälkeen lopullisella ratkaisulla |
 |
| Päärakennus lounaan suunnalta |
 |
| Päärakennus ja sauna harjanteen laella |
2.12.2014
Lämmityskauden havaintoja ja pohdintaa
Vesitakka verhoiltiin juuri parahiksi ennen säiden kylmenemistä. Se onkin sittemmin ollut kovassa käytössä. Ensin poltettiin työmaan tuottamaa, kuivaa lautasilppua, ja nyt on siirrytty viime talvena kaadettujen koivujen hyödyntämiseen.
Samalla on havahduttu kaipaamaan asiaa, jota ei aiemmin tultu ajatelleeksikaan. Meillä ei ole vesikiertoisessa järjestelmässämme ainuttakaan energiamittaria. Ensisijaisesti sellainen tarvittaisiin vesikiertoisen lämmityksen meno- ja paluuveden lämpötiloja ja virtausta tarkkailemaan.
Tällöin saataisiin mitattua tietoa siitä, paljonko talon lämmittäminen vie energiaa. Jos mittareita olisi kaksi, pystyttäisiin erottamaan päärakennuksen ja noin 60-neliöisen autotallin viemä lämmitysenergia. Jos vielä vesitakan kierron yhteydessä olisi mittari, voitaisiin mitata, kuinka paljon energiaa vesitakasta johdetaan lämminvesivaraajaan. Ja kun aurinkokeräimet saadaan asennettua, tarvitsisivat nekin oman mittarinsa. Jos mittareissa olisi vielä dataloggeriominaisuudet, niin saataisiin tarkkaa tilastoa siitä, miten energiaa tuotetaan ja kulutetaan eri ajankohtina.
Energiamittarit ovat kuitenkin sen verran kalliita, että niitä ei ole vielä hankintalistalla.
Mittausdatan puuttuessa on pitänyt tyytyä seuraamaan sellaisia asioita, joista löytyy tietoa. Yksi näistä on sähkönkulutus, jonka tarkkailemisessa Fortum Valpas -palvelu on ollut erinomainen apu. Sen avulla on selvinnyt mm. se, että kun talolta ollaan poissa, ilmanvaihtokone on pienellä teholla ja lämminvesivaraajan vastukset nollilla, niin kulutus pysyy tasaisesti 0,17-0,18 kW:n haarukassa. Kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon. Mummonmarkkojen perään haikailevat puhuisivat kolmen hehkulampun tehosta.
Fortum Valpas tarjoilee tuoreimpana tietona sunnuntaiset kulutuslukemat:
Jos ei tunne taustoja, kuvaaja tuntuu käyttäytyvän hyvin erikoisesti. Yön tasainen kulutus vaihtuu aamunkoitteessa alati kasvavaan sähkönkäyttöön, joka taittuu illansuussa, kun kaiken viihde-elektroniikan pitäisi pauhata täysillä. Selityksenä tähän on vesitakka ja 2000-litraisen lämminvesivaraajan uumenissa lymyävät sähkövastukset.
Lauantai-iltana on ollut takassa tuli, joka on lämmittänyt varaajan vettä. Tämän jälkeen sunnuntain vastainen yö on kulunut tasaisella 0,7 kW:n kulutuksella (ero ylläkuvattuun poissaoloon nähden selittynee ilmanvaihtokoneen tehokkaamalla käynnillä ja sähkövastuksella). Aamusuihkuttelun myötä varaajan yläosan vastus on mennyt päälle ja lämmittänyt vettä koko ajan kasvavalla teholla.
Vasta Strömsön jälkeen tilanne on rauhoittunut, kun takassa on taas roihunnut tuttuun tapaan valkea.
Puulämmitys on itsessään hieno harrastus, mutta tällainen statistiikka koukuttaa siihen todella voimakkaasti. Talomme ainoa tulisija sijaitsee keskellä olohuonetta, jolloin lämmittämiseen saattaa liittyä lieveilmiöitä. Vesikiertoisuuden ansiosta huonetilaan tuleva lämpökuorma on kuitenkin jäänyt siedettävälle tasolle. Lämminvesivaraajassa on vielä vapaita liittymiä ja olenkin miettinyt, että varaajan viereen mahtuisi esimerkiksi kompakti käänteispalokattila, jossa voisi polttaa puuta silloinkin, kun olohuone on rauhoitettu muuhun käyttöön.
Vesikiertoisen lämmönjaon rinnalla on syytä nostaa esiin tuloilman lämmitys. Meillä tuloilma otetaan sisään ilmanvaihtokoneelle maaputkiston kautta, jolloin se esilämpiää passiivisesti. Tämän jälkeen poistoilman lämpöenergiaa siirretään lämmöntalteenoton avulla tuloilmaan. Jos lämmönsiirrin ei saa lämpötilaa nostettua halutulle tasolle, ilmanvaihtokoneen sähkövastus antaa viimeisen silauksen.
Mittausdatan näkökulmasta tilanne näyttää seuraavanlaiselta:
Illalla 1.12.2014 ulkolämpötila oli -6 astetta. Maaputkistossa ilma lämpeni +0,7 asteen lämpötilaan. Lämmöntalteenotto nosti sen +19,8 asteen lämpötilaan jollaisena se olisi voinut hyvin virrata asuintiloihin. Tuloilman lämpötila oli kuitenkin mittaushetkellä säädetty +21 asteeseen, jolloin sähkövastus lämmitti ilman +21,2-asteiseksi. Poistoilma on vesitakan polttamisen johdosta +22,4-asteista eli omaan makuuni pari astetta "liian" lämmintä. Jäteilma poistui talosta +6,9-asteisena.
Eräs blogin lukija kysyi, onko lämmityskausi näkynyt lankkulattiassa. Pitkälle marraskuuhun asti pinta pysyi tiiviinä ja siloisena, mutta muutaman viime viikon aikana lattiaan on ilmestynyt 1-2 millin rakoja. Osa saumoista on silti edelleen tiiviisti kiinni.
Samalla on havahduttu kaipaamaan asiaa, jota ei aiemmin tultu ajatelleeksikaan. Meillä ei ole vesikiertoisessa järjestelmässämme ainuttakaan energiamittaria. Ensisijaisesti sellainen tarvittaisiin vesikiertoisen lämmityksen meno- ja paluuveden lämpötiloja ja virtausta tarkkailemaan.
Tällöin saataisiin mitattua tietoa siitä, paljonko talon lämmittäminen vie energiaa. Jos mittareita olisi kaksi, pystyttäisiin erottamaan päärakennuksen ja noin 60-neliöisen autotallin viemä lämmitysenergia. Jos vielä vesitakan kierron yhteydessä olisi mittari, voitaisiin mitata, kuinka paljon energiaa vesitakasta johdetaan lämminvesivaraajaan. Ja kun aurinkokeräimet saadaan asennettua, tarvitsisivat nekin oman mittarinsa. Jos mittareissa olisi vielä dataloggeriominaisuudet, niin saataisiin tarkkaa tilastoa siitä, miten energiaa tuotetaan ja kulutetaan eri ajankohtina.
Energiamittarit ovat kuitenkin sen verran kalliita, että niitä ei ole vielä hankintalistalla.
Mittausdatan puuttuessa on pitänyt tyytyä seuraamaan sellaisia asioita, joista löytyy tietoa. Yksi näistä on sähkönkulutus, jonka tarkkailemisessa Fortum Valpas -palvelu on ollut erinomainen apu. Sen avulla on selvinnyt mm. se, että kun talolta ollaan poissa, ilmanvaihtokone on pienellä teholla ja lämminvesivaraajan vastukset nollilla, niin kulutus pysyy tasaisesti 0,17-0,18 kW:n haarukassa. Kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon. Mummonmarkkojen perään haikailevat puhuisivat kolmen hehkulampun tehosta.
Fortum Valpas tarjoilee tuoreimpana tietona sunnuntaiset kulutuslukemat:
 |
| Fortum Valpas: sähkönkulutus sunnuntaina 30.11.2014 |
Jos ei tunne taustoja, kuvaaja tuntuu käyttäytyvän hyvin erikoisesti. Yön tasainen kulutus vaihtuu aamunkoitteessa alati kasvavaan sähkönkäyttöön, joka taittuu illansuussa, kun kaiken viihde-elektroniikan pitäisi pauhata täysillä. Selityksenä tähän on vesitakka ja 2000-litraisen lämminvesivaraajan uumenissa lymyävät sähkövastukset.
Lauantai-iltana on ollut takassa tuli, joka on lämmittänyt varaajan vettä. Tämän jälkeen sunnuntain vastainen yö on kulunut tasaisella 0,7 kW:n kulutuksella (ero ylläkuvattuun poissaoloon nähden selittynee ilmanvaihtokoneen tehokkaamalla käynnillä ja sähkövastuksella). Aamusuihkuttelun myötä varaajan yläosan vastus on mennyt päälle ja lämmittänyt vettä koko ajan kasvavalla teholla.
Vasta Strömsön jälkeen tilanne on rauhoittunut, kun takassa on taas roihunnut tuttuun tapaan valkea.
Puulämmitys on itsessään hieno harrastus, mutta tällainen statistiikka koukuttaa siihen todella voimakkaasti. Talomme ainoa tulisija sijaitsee keskellä olohuonetta, jolloin lämmittämiseen saattaa liittyä lieveilmiöitä. Vesikiertoisuuden ansiosta huonetilaan tuleva lämpökuorma on kuitenkin jäänyt siedettävälle tasolle. Lämminvesivaraajassa on vielä vapaita liittymiä ja olenkin miettinyt, että varaajan viereen mahtuisi esimerkiksi kompakti käänteispalokattila, jossa voisi polttaa puuta silloinkin, kun olohuone on rauhoitettu muuhun käyttöön.
Vesikiertoisen lämmönjaon rinnalla on syytä nostaa esiin tuloilman lämmitys. Meillä tuloilma otetaan sisään ilmanvaihtokoneelle maaputkiston kautta, jolloin se esilämpiää passiivisesti. Tämän jälkeen poistoilman lämpöenergiaa siirretään lämmöntalteenoton avulla tuloilmaan. Jos lämmönsiirrin ei saa lämpötilaa nostettua halutulle tasolle, ilmanvaihtokoneen sähkövastus antaa viimeisen silauksen.
Mittausdatan näkökulmasta tilanne näyttää seuraavanlaiselta:
 |
| Ilmanvaihtokoneen mittaustietoja illalla 1.12.2014 ("ulkoilma" on jo esilämmennyt maaputkistossa) |
Illalla 1.12.2014 ulkolämpötila oli -6 astetta. Maaputkistossa ilma lämpeni +0,7 asteen lämpötilaan. Lämmöntalteenotto nosti sen +19,8 asteen lämpötilaan jollaisena se olisi voinut hyvin virrata asuintiloihin. Tuloilman lämpötila oli kuitenkin mittaushetkellä säädetty +21 asteeseen, jolloin sähkövastus lämmitti ilman +21,2-asteiseksi. Poistoilma on vesitakan polttamisen johdosta +22,4-asteista eli omaan makuuni pari astetta "liian" lämmintä. Jäteilma poistui talosta +6,9-asteisena.
Eräs blogin lukija kysyi, onko lämmityskausi näkynyt lankkulattiassa. Pitkälle marraskuuhun asti pinta pysyi tiiviinä ja siloisena, mutta muutaman viime viikon aikana lattiaan on ilmestynyt 1-2 millin rakoja. Osa saumoista on silti edelleen tiiviisti kiinni.
 |
| Lämmityskauden elämistä: rakoja lankkulattiassa |
2.7.2014
Mielenkiintoisia tietoja ilmanvaihtokoneelta
Ilmanvaihtokoneemme Enervent Pelican eco MDE otettiin käyttöön huhtikuussa. Se ottaa tuloilman sisään taloon Rehau Awadukt Thermo -lämmöntasaajan kautta.
Ilmanvaihtokone on ollut sen verran vaivaton ja huomaamaton, että hoksasimme aivan hiljattain, miten mielenkiintoisia mittaustuloksia sen ohjauspaneelin kautta voi seurata.
Ilmanvaihtokoneelle saapuvan ilman lämpötila sahaa yötä päivää hyvin pienessä, muutaman asteen haarukassa, koska ilma kulkee maan alla lämmöntasaajaputkistossa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Kyseessä näyttää todella olevan "lämmöntasaaja", sillä vuorokauden aikana tapahtuvat lämpötilan vaihtelut näkyvät maaputkistosta saapuvassa ilmassa hyvin pieninä.
Esimerkkinä voidaan mainita, että läheisellä sääasemalla tämän päivän korkein lämpötila oli iltapäivällä 17,9 astetta. Samaan aikaan maaputkistossa viilennyt ilma saapui ilmanvaihtokoneelle noin 14-asteisena. Sääasemalla viime yön alin lämpötila oli 10,4 astetta ja vastaavasti ilmanvaihtokoneella tuloilma oli yöllä noin 11-asteista. Noin seitsemän asteen haarukka typistyi lämmöntasaajan vaikutuksesta kolmeen.
Lämmöntasaajan viileään putkistoon kondensoituu myös ilmankosteutta. Sääasemalla ulkoilman kosteus on tällä hetkellä 77 % ja ilmanvaihtokoneen poistoilman anturi antaa juuri nyt lukeman 40 %.
Ilmanvaihtokone on ollut sen verran vaivaton ja huomaamaton, että hoksasimme aivan hiljattain, miten mielenkiintoisia mittaustuloksia sen ohjauspaneelin kautta voi seurata.
Ilmanvaihtokoneelle saapuvan ilman lämpötila sahaa yötä päivää hyvin pienessä, muutaman asteen haarukassa, koska ilma kulkee maan alla lämmöntasaajaputkistossa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Kyseessä näyttää todella olevan "lämmöntasaaja", sillä vuorokauden aikana tapahtuvat lämpötilan vaihtelut näkyvät maaputkistosta saapuvassa ilmassa hyvin pieninä.
Esimerkkinä voidaan mainita, että läheisellä sääasemalla tämän päivän korkein lämpötila oli iltapäivällä 17,9 astetta. Samaan aikaan maaputkistossa viilennyt ilma saapui ilmanvaihtokoneelle noin 14-asteisena. Sääasemalla viime yön alin lämpötila oli 10,4 astetta ja vastaavasti ilmanvaihtokoneella tuloilma oli yöllä noin 11-asteista. Noin seitsemän asteen haarukka typistyi lämmöntasaajan vaikutuksesta kolmeen.
Lämmöntasaajan viileään putkistoon kondensoituu myös ilmankosteutta. Sääasemalla ulkoilman kosteus on tällä hetkellä 77 % ja ilmanvaihtokoneen poistoilman anturi antaa juuri nyt lukeman 40 %.
 |
| Awadukt Thermo -ilmanottotorni, josta tuloilma päätyy maaputkistoon |
 |
| Ilmanvaihtokoneen ohjauspaneeli, jossa tuloilman lämpötila on säädetty 20 asteeseen |
 |
| Lämmön talteenotto lämmittää 12,9-asteisen ilman 20-asteiseksi; jäteilman lämpö 16,1 astetta |
 |
| Maaputkistosta saapuvan ilman lämpötila on viikon ajan sahannut 10 ja 14 asteen välimaastossa |
 |
| Ilmankosteusanturi paljastaa, että isäntä on käynyt klo 6:30 suihkussa |
17.3.2014
Ilmanvaihtojärjestelmä valmistuu
IV-järjestelmä on talven aikana valmistunut pala palalta. Viimeisenä osana pystytettiin takatalven valkaisemaan maisemaan AWADUKT Thermo -lämmöntasaajan maanpäällinen osa.
Imutornin kautta imetään raikas tuloilma päärakennukseen. Ilma kulkee maan sisässä kolmihaaraisessa ja antibakteerisessa putkistossa, josta se nousee päärakennuksen teknisessä tilassa sijaitsevalle ilmanvaihtokoneelle.
Ilmanvaihtoa ei vielä ole käynnistetty, jotta rakennusaikainen pöly ehditään ensin siivota huolellisesti pois.
Maaputkistoa ja ilmanvaihtoa on käsitelty aiemmin mm. seuraavissa kirjoituksissa:
Imutornin kautta imetään raikas tuloilma päärakennukseen. Ilma kulkee maan sisässä kolmihaaraisessa ja antibakteerisessa putkistossa, josta se nousee päärakennuksen teknisessä tilassa sijaitsevalle ilmanvaihtokoneelle.
Ilmanvaihtoa ei vielä ole käynnistetty, jotta rakennusaikainen pöly ehditään ensin siivota huolellisesti pois.
Maaputkistoa ja ilmanvaihtoa on käsitelty aiemmin mm. seuraavissa kirjoituksissa:
- 21.10.2013 Tuloilman esilämmitysratkaisu
- 12.10.2013 Energiavaraaja ja ilmanvaihtokone tilattu
 |
| AWADUKT Thermo -lämmöntasaajan torni pystytettiin huoltokaivon päälle |
21.10.2013
Tuloilman esilämmitysratkaisu
Ilmanvaihtokone saapuu työmaalle lähiviikkoina ja samalla asennetaan myös Rehau AWADUKT Thermo -lämmöntasaajan viimeinen osa - "imutorni". Sen kautta otetaan sisään raikas tuloilma, joka kuljetetaan antibakteerisissa ilmanvaihtokanavissa syvällä maan sisässä, ennen kuin se nousee taas ylös, ilmanvaihtokoneelle.
Imutorni pystytetään vanhoista, kierrätetyistä kaivonrenkaista tehdyn huoltokaivon päälle. Kaivonrenkaat olivat niin eksoottisen kokoisia, että niihin ei löytynyt sopivaa kantta. Näin ollen sellainen valettiin itse siten, että huoltoluukusta pääsee aina tarvittaessa alas kaivon pohjalle. Huoltokaivossa on nimittäin maaputkiston kondenssivesiyhde, jonka kautta erityisesti kesäaikana tiivistyvä kosteus poistuu putkistosta.
Maaputkisto hyödyntää maaperän lämpöenergiaa ja lämmittää talvikaudella tuloilmaa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Tehokkaalla lämmöntalteenotolla varustettu Enervent Pelican eco MDE -ilmanvaihtokone selvinnee tuloilman lopullisesta lämmityksestä pelkän lämmönsiirtimen avulla useimmissa sääolosuhteissa.
Imutorni pystytetään vanhoista, kierrätetyistä kaivonrenkaista tehdyn huoltokaivon päälle. Kaivonrenkaat olivat niin eksoottisen kokoisia, että niihin ei löytynyt sopivaa kantta. Näin ollen sellainen valettiin itse siten, että huoltoluukusta pääsee aina tarvittaessa alas kaivon pohjalle. Huoltokaivossa on nimittäin maaputkiston kondenssivesiyhde, jonka kautta erityisesti kesäaikana tiivistyvä kosteus poistuu putkistosta.
Maaputkisto hyödyntää maaperän lämpöenergiaa ja lämmittää talvikaudella tuloilmaa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Tehokkaalla lämmöntalteenotolla varustettu Enervent Pelican eco MDE -ilmanvaihtokone selvinnee tuloilman lopullisesta lämmityksestä pelkän lämmönsiirtimen avulla useimmissa sääolosuhteissa.
 |
| Huoltokaivoon tehtiin omatekoinen kansi, johon lisätään vielä turvallinen luukku |
 |
| Rakennusaikainen kuva kolmeen haaraan jaetusta maaputkistosta |
 |
| Viimevuotinen kuva rakenteilla olevasta huoltokaivosta, jota ennen kolme iv-kanavaa yhdistyvät |
 |
| Kaivon pohja on salaojitettu |
 |
| Kondenssivesiyhde jää vaakatasossa olevan putken alapinnalle |
12.10.2013
Energiavaraaja ja ilmanvaihtokone tilattu
Teknisissä tiloissa on lattialaatoitus valmiina, joten ei ole enää esteitä LVI-asennusten etenemiselle. Sekä ilmanvaihtokoneen että suuren lämminvesivaraajan pitäisi saapua työmaalle lokakuun lopulla.
Enerventin Energy Optimizer -laskin antoi ilmanvaihtokoneen vuosihyötysuhteeksi 74,6 %.
Ilmanvaihtokone mitoitettiin D2-rakentamismääräysten mukaisesti ja harkinnassa ollut Enervent Pandion jäi tällöin liian pieneksi. Lopullinen valinta osui Enervent Pelican eco MDE -malliin.
Periaatteellisista syistä olisi ollut mukava ottaa ilmanvaihtokoneeseen vesikiertoinen patteri, mutta meillä tuloilma esilämmitetään passiivisesti pihan alle asennetulla Rehau Awadukt Thermo -lämmöntasaajalla. Näin ollen on harvinaista, että tuloilma saapuu maaputkistosta alle -10 °C:n lämpötilassa. Patteria tarvitaan pääsääntöisesti vasta näin kylmän tuloilman kanssa, sillä ilmanvaihtokoneen lämmönsiirrin lämmittää tuloilmaa tehokkaasti.
Enerventin Energy Optimizer -laskin antoi ilmanvaihtokoneen vuosihyötysuhteeksi 74,6 %.
 |
| Maaputkiston vuoksi mitoituslämpötilaksi asetettiin -10 °C, ei -26 °C. Vuosihyötysuhde on 74,6 %. |
Energiavaraajavalinnassa puolestaan päädyttiin 2000-litraiseen Akvaterm Akvantti 2000 -lämminvesivaraajaan. Siihen asennetaan kolme kierukkaa (kaksi lämpimälle käyttövedelle ja yksi aurinkolämmölle) ja kaksi 6 kW -sähkövastusta.
Varaaja sijoitetaan autotallin kellariin. Sinne olisi tilan puolesta mahtunut myös 2400-litrainen malli, mutta se olisi ollut hieman oviaukkoa korkeampi. 500-kiloisia varaajia ei mielellään ryhdy kallistelemaan ja hivuttamaan liian pienistä aukoista ja siksi 2000-litrainen varaaja sopi mitoiltaan erinomaisesti.
Varaajaan kytketään lämmönlähteinä aiemmin tilatut aurinkokeräimet ja vesitakka.
Varaaja sijoitetaan autotallin kellariin. Sinne olisi tilan puolesta mahtunut myös 2400-litrainen malli, mutta se olisi ollut hieman oviaukkoa korkeampi. 500-kiloisia varaajia ei mielellään ryhdy kallistelemaan ja hivuttamaan liian pienistä aukoista ja siksi 2000-litrainen varaaja sopi mitoiltaan erinomaisesti.
Varaajaan kytketään lämmönlähteinä aiemmin tilatut aurinkokeräimet ja vesitakka.
16.3.2013
Ilmanvaihtokanavat asennettu
Alkuperäinen ilmanvaihtosuunnitelma vaikutti jo valmistuttuaan hieman ylimitoitetulta. Kanavia oli paljon ja suunnitelluilla ilmavirroilla olisi saatu ilma vaihtumaan jopa kerran tunnissa - ei kerran kahdessa tunnissa, kuten yleisesti suositellaan.
IV-urakoitsija ehdotti kevennettyä mallia, jossa sekä tulo- että poistoilma kulkee järeissä, 200-millisissä ilmanvaihtokanavissa. Näistä pääkanavista on kuhunkin huonetilaan omat, halkaisijaltaan pienemmät liittymänsä.
Tuloilmaputki on toteutettu AWADUKT Thermo -ratkaisulla ja se kulkee maaperässä ennen kuin nousee rakennukseen. Kesäaikaan on todennäköistä, että tuloilma on viileää ja sen vuoksi tuloilmakanavat tullaan eristämään 9 mm:n Armaflex-eristeellä, jotta kondensoitumisongelmia ei synny.
Rakennuksen tilavuus arvioitiin hieman yli 600 kuutiometriksi. Suunniteltu tuloilmavirta on +135 l/s ja poistoilma -146 l/s, jotta rakennus pysyy kevyesti alipaineisena. Ilmanvaihtokoneeksi soveltuisi esimerkiksi Enervent Pelican.
IV-urakoitsija ehdotti kevennettyä mallia, jossa sekä tulo- että poistoilma kulkee järeissä, 200-millisissä ilmanvaihtokanavissa. Näistä pääkanavista on kuhunkin huonetilaan omat, halkaisijaltaan pienemmät liittymänsä.
Tuloilmaputki on toteutettu AWADUKT Thermo -ratkaisulla ja se kulkee maaperässä ennen kuin nousee rakennukseen. Kesäaikaan on todennäköistä, että tuloilma on viileää ja sen vuoksi tuloilmakanavat tullaan eristämään 9 mm:n Armaflex-eristeellä, jotta kondensoitumisongelmia ei synny.
Rakennuksen tilavuus arvioitiin hieman yli 600 kuutiometriksi. Suunniteltu tuloilmavirta on +135 l/s ja poistoilma -146 l/s, jotta rakennus pysyy kevyesti alipaineisena. Ilmanvaihtokoneeksi soveltuisi esimerkiksi Enervent Pelican.
 |
| Ilmanvaihtokanavat kulkevat läpi rakennuksen: päällä tuloilmakanava ja alla poistoilmakanava |
 |
| Ilmanvaihtokanavat kulkevat kantavan väliseinän tuntumassa, alaslasketun sisäkaton päällä |
22.2.2013
Energian- ja sähkönkulutuksesta
Passiivitalon määritelmiä on muutamia erilaisia, mutta ne perustuvat yleensä energiankulutukseen ja ilmanpitävyyteen. Suomessa VTT on ehdottanut kahta määritelmää, joissa vuotuinen lämmitysenergian maksimitarve asettuu Suomen etelärannikolla tasolle 20 kWh/m². Kansainvälisessä määritelmässä se on 15 kWh/m², mutta näin kunnianhimoinen luku johtaisi Suomen ilmastossa kohtuuttomiin eristevahvuuksiin. (http://passivehouse.vtt.fi/files/passiivitalon%20maaritelma.pdf, ks. myös http://fi.wikipedia.org/wiki/Passiivitalo, www.passiivi.info/download/passiivitalon_maaritelma.pdf)
Minua on aina vaivannut se, mitä pinta-alan määritelmää tulisi käyttää. Kansainvälinen määritelmä perustuu nettolattiapinta-alaan, joka ehkä käytännössä vastaa Suomen huoneistoalaa. Olen kuitenkin nähnyt julkaisuja, joissa esitetään Suomen pinta-alamääritelmän olevan bruttoala, ei huoneistoala. (http://www.motiva.fi/files/3134/Viisi_myyttia_passiivirakentamisesta_Kimmo_Lylykangas.pdf)
Meidän tapauksessamme huoneistoala on 194 m² ja virallinen kerrosala 220,1 kem². Mikäli siihen lisätään yli 25 cm:n paksuisten seinien sallittu ylitys 17,5 m², niin päästään bruttoalaan 237,6 brm².
Tämän perusteella voidaan laskea korkein sallittu arvo vuotuiselle lämmitysenergian tarpeelle kahdella eri tulkinnalla:
Minua on aina vaivannut se, mitä pinta-alan määritelmää tulisi käyttää. Kansainvälinen määritelmä perustuu nettolattiapinta-alaan, joka ehkä käytännössä vastaa Suomen huoneistoalaa. Olen kuitenkin nähnyt julkaisuja, joissa esitetään Suomen pinta-alamääritelmän olevan bruttoala, ei huoneistoala. (http://www.motiva.fi/files/3134/Viisi_myyttia_passiivirakentamisesta_Kimmo_Lylykangas.pdf)
Meidän tapauksessamme huoneistoala on 194 m² ja virallinen kerrosala 220,1 kem². Mikäli siihen lisätään yli 25 cm:n paksuisten seinien sallittu ylitys 17,5 m², niin päästään bruttoalaan 237,6 brm².
Tämän perusteella voidaan laskea korkein sallittu arvo vuotuiselle lämmitysenergian tarpeelle kahdella eri tulkinnalla:
- m² = huoneistoala: 194 m² * 20 kWh/m² = 3880 kWh
- m² = bruttoala: 237,6 m² * 20 kWh/m² = 4752 kWh
Jos koko lämmitysenergia ostettaisiin sähköenergiana ja kilowattitunnin hinnaksi oletetaan 0,15 €, niin vuotuinen lämmityslasku olisi maksimissaan luokkaa 582 - 713 €.
Meillä ei kuitenkaan ole tarkoitus ripustautua ostetun sähköenergian varaan: lämpöenergiaa tuotetaan aktiivisesti puuta polttamalla, aurinkokeräimillä ja ilma-vesilämpöpumpulla. Lisäksi maaputkisto ja ilmanvaihtokoneen lämmönvaihdin lämmittävät tuloilmaa sekä auringonsäteet, valaisimet, sähkölaitteet ja ihmiset sisätiloja. Sähkön osuus lämmitysenergian tarpeesta pyritään minimoimaan.
Vaikka kävisin aika ajoin lukemassa tonttikeskuksen sähkömittarin lukemia, en millään voisi päätellä, kuinka paljon sähköä käytetään lämmitykseen. Siksi lämmitysjärjestelmän sähkönkäyttöä pitää mitata erikseen.
Tämä ei ole aivan ongelmatonta, sillä mittausta ei mielestäni voida rajoittaa lämpöenergian suoraan tuotantoon sähköenergialla. Ei siis riitä, että mitataan, kuinka paljon esimerkiksi lämminvesivaraajan sähkövastukset kuluttavat sähköä. Vaikka vastukset ruuvattaisiin irti ja koko varaajan sisältämä lämpöenergia tuotettaisiin vesitakkaa polttamalla ja aurinkokeräimillä, niin lämmitysjärjestelmä kuluttaa silti sähköä - lämmönjakoon. Kiertovesipumput eivät vaadi paljon tehoa, mutta niiden kuluttama sähkö pitää mielestäni sisällyttää vuotuiseen lämmitysenergian tarpeeseen.
Pähkäillessäni asiaa törmäsin myös opinnäytteeseen, jossa samaa aihepiiriä on lähestytty mukavan monipuolisesti (ks. Kimmo Tahkola: Passiivi- ja matalaenergiatalojen energiamittaukset). Tässä on katkelma tiivistelmästä: "Mittaussuunnitelmissa eriteltiin käyttöveden lämmitykseen ja kiertoon kuluva energia, tilojen lämmitykseen kuluva energia piirikohtaisesti sekä ilmanvaihdon lämmitykseen kuluva energia. Lisäksi suunniteltiin seuranta siten, että eri lämmöntuottotavoilla rakennukseen tuotu energia on eriteltävissä. Muita suunniteltuja mittauksia olivat lämmön talteenoton hyötysuhteen seuranta, käyttöveden kulutus sekä laite- ja taloussähkön kulutus."
Sähköasennukset ovat parhaillaan käynnissä ja niiden aikana voidaan huomioida myös lämmitysjärjestelmän käyttämän sähköenergian mittaustarpeet. Itse kulutuslukemien kerääminen saattaa kuitenkin vaatia viitseliäisyyttä ja unohtua aina ajoittain. Siksi olisi hienoa löytää ratkaisu, joka keräisi mittausdataa automaattisesti.
Olen kuullut hyviä kokemuksia mittaus- ja tiedonkeruuratkaisuista, joilla voidaan seurata esimerkiksi erilaisia lämpötiloja, ilman suhteellista kosteutta, laitteiden päälläoloa, sähkönkulutusta, jne. Tuttava suositteli esimerkiksi Onsetin valmistamia, kohtuuhintaisia dataloggereita, jotka voidaan jättää kuukausiksi keräämään mittausdataa (http://www.onsetcomp.com/products/hobo-data-loggers, http://www.perel.fi/osastot/mittalaitteet/tiedonkeruu.htm). Silloin tällöin laitteeseen tallentunut data tyhjennetään USB-kaapelilla tietokoneelle, jossa sitä voidaan analysoida.
Olisi kiinnostavaa seurata sääolosuhteita ja niiden vaikutusta lämmitysenergian kulutukseen. Ilmanvaihdon osalta olisi mielenkiintoista tilastoida, kuinka paljon tuloilma lämpiää (tai viilenee) maaputkistossa suhteessa alkuperäiseen ulkolämpötilaan sekä miten ilman lämpötila muuttuu iv-koneen lämmönvaihtimen ja vesikiertoisen patterin vaikutuksesta. Vesikiertoisen lämmönjaon meno- ja paluuveden sekä lämminvesivaraajan lämpötiloja voisi myös kerätä. Samoin saattaisi kiinnostaa, kuinka monta tuntia vuodessa esimerkiksi vesitakan, aurinkokeräinten tai ilma-vesilämpöpumpun lämmöntuotto on käytössä, ja minkä lämpöistä vettä nämä ratkaisut syöttävät varaajaan.
Tiedonkeruuasia on vielä aivan suunnittelun alkumetreillä, joten kevään aikana tällä aluella löytyy varmasti sopivan yksinkertainen ja tarkoituksenmukainen ratkaisu. Yksinkertaisimmillaan lämmityksen tarvitsemaa sähkönkulutusta tullaan seuraamaan erillisellä sähkömittarilla ilman sen kummempaa tilastojen kartuttamista.
Olisi kiinnostavaa seurata sääolosuhteita ja niiden vaikutusta lämmitysenergian kulutukseen. Ilmanvaihdon osalta olisi mielenkiintoista tilastoida, kuinka paljon tuloilma lämpiää (tai viilenee) maaputkistossa suhteessa alkuperäiseen ulkolämpötilaan sekä miten ilman lämpötila muuttuu iv-koneen lämmönvaihtimen ja vesikiertoisen patterin vaikutuksesta. Vesikiertoisen lämmönjaon meno- ja paluuveden sekä lämminvesivaraajan lämpötiloja voisi myös kerätä. Samoin saattaisi kiinnostaa, kuinka monta tuntia vuodessa esimerkiksi vesitakan, aurinkokeräinten tai ilma-vesilämpöpumpun lämmöntuotto on käytössä, ja minkä lämpöistä vettä nämä ratkaisut syöttävät varaajaan.
Tiedonkeruuasia on vielä aivan suunnittelun alkumetreillä, joten kevään aikana tällä aluella löytyy varmasti sopivan yksinkertainen ja tarkoituksenmukainen ratkaisu. Yksinkertaisimmillaan lämmityksen tarvitsemaa sähkönkulutusta tullaan seuraamaan erillisellä sähkömittarilla ilman sen kummempaa tilastojen kartuttamista.
15.8.2012
Alapohjan kantava palkisto valmistuu
 |
| Kantava palkisto loppusuoralla ja ensimmäinen pystypalkki paikoillaan |
Tasaisesta palkkipinnasta kohoavat jo ensimmäiset pystyrungon palkit, sillä suurimpia aukkoja ympäröivien liimapuupalkkien asennus alkoi tänään.
Myös teknisen tilan paikka alkaa hahmottua alapohjassa. Palkkien välistä kohoaa mm. tuloilman maaputkiston, lämmityksen, käyttöveden, vesitakan ja alipaineella toimivan komposti-WC:n putkia. Näitä on käsitelty blogissa aiemminkin:
Myös teknisen tilan paikka alkaa hahmottua alapohjassa. Palkkien välistä kohoaa mm. tuloilman maaputkiston, lämmityksen, käyttöveden, vesitakan ja alipaineella toimivan komposti-WC:n putkia. Näitä on käsitelty blogissa aiemminkin:
- 15.7.2012 Tuloilman esilämmitys maaputkistossa
- 15.4.2012 Päärakennuksen ja autotallin välinen kanaali
28.7.2012
Havaintoja Tampereen Asuntomessuilta
Kävimme aiemmin heinäkuussa Loma-asuntomessuilla (ks. 8.7.2012 Havaintoja Lappeenrannan Loma-asuntomessuilta). Nyt olivat vuorossa Tampereen Asuntomessut.
Odotukset messuja kohtaa olivat korkealla, sillä esillä on mm. aurinkoenergiaa hyödyntäviä kohteita, kymmenen passiivitaloa ja kaksi nollaenergiataloa. Yhden passiivitaloista on suunnitellut sama arkkitehti kuin meidän talomme.
Yksi kiinnostavimmista kohteista on 35 Talo PikkuPuu. Se on poikkeavalla tavalla massoitettu puurakennus, joka erottuu selvästi muusta messutarjonnasta. Nerokkaan suunnittelun ansiosta sekä sisä- että ulkopuolella on kiehtovia ja monipuolisia tiloja. Lisäksi rakennus on suunniteltu esteettömäksi.
Talo PikkuPuun julkisivulaudoitus on samantyyppistä profiilia, johon myös me olemme päätyneet. Listoittamattomissa päädyissä profiili näkyi ja osoittautui olevan UYW. Meille on tulossa täyspontillinen UTW, jossa on samanlainen tippanokka kuin messukohteen profiilissa.
PikkuPuun julkisivut on käsitelty rautavihtrillillä eli rautasulfaatilla samaan tapaan kuin meillä tullaan tekemään. Rautavihtrilliä on käytetty myös sisäseinien käsittelyssä.
Liuos on ollut ilmeisen vahvaa, sillä värisävy on hieman vihertävä. Se ei kuitenkaan näytä haittaavan, sillä sävy näyttää hyvältä siinä missä puhtaampikin harmaa.
Kohde 38 Tervakukka on Matti Kuittisen käsialaa samoin kuin meidänkin rakennuksemme. Tervakukassa huomion kiinnitti todella onnistunut julkisivu, joka yhdistää kahta erilaista ja eri tavalla käsiteltyä puuprofiilia sekä valkoista kuitusementtilevyä.
Myös meillä päärakennuksen julkisivuun on suunniteltu kuitusementtiosuuksia, jotka elävöittävät puupintaa. Messukohteessa levyjen työstö ja asennus oli erittäin huolellista ja ratkaisusta jäi positiivinen kuva.
Kohteessa 12, Terca-tiilitalo Mustikka, osa katosta oli peitetty maksaruohomatolla. Tasainen viherkatto näkyi hyvin toisen kerroksen ikkunoista ja näytti todella hyvältä.
Myös meille tulee autotalliin ja saunaan maksaruohokatto. Messukohteen kaltaiset onnistuneet toteutukset pistävät kuitenkin miettimään, pitäisikö myös päärakennuksen katto toteuttaa viherkattona.
Kohteesta 36 Deko-Talon Hyvinvointikoti löytyi myös tuttu ratkaisu: tuloilma otetaan sisään Awadukt Thermo -maaputkiston kautta. Ilma lämpiää talvella ja jäähtyy kesällä kulkiessaan maaputkistossa.
Meillä maaputkistoa käytetään ainakin tuloilman passiiviseen esilämmittämiseen. Kesäkauden jäähdytystarvetta on pyritty pienentämään rakenteellisilla ratkaisuilla, mm. kaksimetrisellä räystäällä talon eteläpuolella.
Messukohteiden valaistukseen ei kovin hyvin pääse tutustumaan aurinkoisessa kesäsäässä. Kohteessa 28 Talo Korko valaistus oli kuitenkin keskeisessä roolissa. Valaistus oli toteutettu LED-ratkaisuilla, joiden värilämpötila vastaa keskipäivän päivänvaloa, eikä kelmeää hehkulamppuvaloa.
Meille on tulossa samoja LED-paneeleja ja oli hienoa nähdä niiden toimivan hyvin yleisvalaistuksessa. Valovirran määrästä (1 000 lm) huolimatta valaisimet eivät häikäisseet, vaan tuottivat miellyttävästi valoa muutenkin hyvin suunniteltuun messukohteeseen.
Nollaenergiataloa, kohdetta 25 Aurinko-Tuulia, on pidetty paljon esillä medioissa sen kehittyneen lämmitysjärjestelmän ansiosta. Esimerkiksi TM Rakennusmaailma 6/12 esitteli järjestelmää näyttävästi.
Messukävijälle lämmitysjärjestelmä ei juuri tule kesäkeleillä tutuksi, mutta kävi ilmi, että taloa ohjataan taloautomaatiojärjestelmällä.
Käytettävyyden ja esteettömyyden vaalijana en voinut olla kiinnittämättä huomiota valokatkaisijoihin. Niissä oli kahdeksan painiketta vailla minkäänlaista tietoa kunkin painikkeen toiminnallisuudesta. Voin vain kuvitella vieraiden tuskan, kun he yrittävät saada vessan valoja päälle.
 |
| Kohde 35 Talo PikkuPuu |
 |
| Talo PikkuPuun rautavihtrillillä käsiteltyä julkisivua |
 |
| Talo PikkuPuun rautavihtrilliseinä jatkuu myös sisätiloissa |
 |
| Kohde 38 Tervakukka |
 |
| Tervakukan kaunista puuverhoilua |
 |
| Kuitusementtilevyn ja puun vuoropuhelua Tervakukan julkisivussa |
 |
| Kohteen 12 Terca-tiilitalo Mustikan kaunis maksaruohokatto |
 |
| Awadukt Thermo kohteessa 36 Deko-Talon Hyvinvointikoti |
 |
| Päivänvaloledit kohteessa 28 Talo Korko |
 |
| Valokatkaisija kohteessa 25 Aurinko-Tuulia |
Odotukset messuja kohtaa olivat korkealla, sillä esillä on mm. aurinkoenergiaa hyödyntäviä kohteita, kymmenen passiivitaloa ja kaksi nollaenergiataloa. Yhden passiivitaloista on suunnitellut sama arkkitehti kuin meidän talomme.
Yksi kiinnostavimmista kohteista on 35 Talo PikkuPuu. Se on poikkeavalla tavalla massoitettu puurakennus, joka erottuu selvästi muusta messutarjonnasta. Nerokkaan suunnittelun ansiosta sekä sisä- että ulkopuolella on kiehtovia ja monipuolisia tiloja. Lisäksi rakennus on suunniteltu esteettömäksi.
Talo PikkuPuun julkisivulaudoitus on samantyyppistä profiilia, johon myös me olemme päätyneet. Listoittamattomissa päädyissä profiili näkyi ja osoittautui olevan UYW. Meille on tulossa täyspontillinen UTW, jossa on samanlainen tippanokka kuin messukohteen profiilissa.
PikkuPuun julkisivut on käsitelty rautavihtrillillä eli rautasulfaatilla samaan tapaan kuin meillä tullaan tekemään. Rautavihtrilliä on käytetty myös sisäseinien käsittelyssä.
Liuos on ollut ilmeisen vahvaa, sillä värisävy on hieman vihertävä. Se ei kuitenkaan näytä haittaavan, sillä sävy näyttää hyvältä siinä missä puhtaampikin harmaa.
Kohde 38 Tervakukka on Matti Kuittisen käsialaa samoin kuin meidänkin rakennuksemme. Tervakukassa huomion kiinnitti todella onnistunut julkisivu, joka yhdistää kahta erilaista ja eri tavalla käsiteltyä puuprofiilia sekä valkoista kuitusementtilevyä.
Myös meillä päärakennuksen julkisivuun on suunniteltu kuitusementtiosuuksia, jotka elävöittävät puupintaa. Messukohteessa levyjen työstö ja asennus oli erittäin huolellista ja ratkaisusta jäi positiivinen kuva.
Kohteessa 12, Terca-tiilitalo Mustikka, osa katosta oli peitetty maksaruohomatolla. Tasainen viherkatto näkyi hyvin toisen kerroksen ikkunoista ja näytti todella hyvältä.
Myös meille tulee autotalliin ja saunaan maksaruohokatto. Messukohteen kaltaiset onnistuneet toteutukset pistävät kuitenkin miettimään, pitäisikö myös päärakennuksen katto toteuttaa viherkattona.
Kohteesta 36 Deko-Talon Hyvinvointikoti löytyi myös tuttu ratkaisu: tuloilma otetaan sisään Awadukt Thermo -maaputkiston kautta. Ilma lämpiää talvella ja jäähtyy kesällä kulkiessaan maaputkistossa.
Meillä maaputkistoa käytetään ainakin tuloilman passiiviseen esilämmittämiseen. Kesäkauden jäähdytystarvetta on pyritty pienentämään rakenteellisilla ratkaisuilla, mm. kaksimetrisellä räystäällä talon eteläpuolella.
Messukohteiden valaistukseen ei kovin hyvin pääse tutustumaan aurinkoisessa kesäsäässä. Kohteessa 28 Talo Korko valaistus oli kuitenkin keskeisessä roolissa. Valaistus oli toteutettu LED-ratkaisuilla, joiden värilämpötila vastaa keskipäivän päivänvaloa, eikä kelmeää hehkulamppuvaloa.
Meille on tulossa samoja LED-paneeleja ja oli hienoa nähdä niiden toimivan hyvin yleisvalaistuksessa. Valovirran määrästä (1 000 lm) huolimatta valaisimet eivät häikäisseet, vaan tuottivat miellyttävästi valoa muutenkin hyvin suunniteltuun messukohteeseen.
Nollaenergiataloa, kohdetta 25 Aurinko-Tuulia, on pidetty paljon esillä medioissa sen kehittyneen lämmitysjärjestelmän ansiosta. Esimerkiksi TM Rakennusmaailma 6/12 esitteli järjestelmää näyttävästi.
Messukävijälle lämmitysjärjestelmä ei juuri tule kesäkeleillä tutuksi, mutta kävi ilmi, että taloa ohjataan taloautomaatiojärjestelmällä.
Käytettävyyden ja esteettömyyden vaalijana en voinut olla kiinnittämättä huomiota valokatkaisijoihin. Niissä oli kahdeksan painiketta vailla minkäänlaista tietoa kunkin painikkeen toiminnallisuudesta. Voin vain kuvitella vieraiden tuskan, kun he yrittävät saada vessan valoja päälle.
15.7.2012
Tuloilman esilämmitys maaputkistossa
 |
| Tuloilma vedetään maaputkistoon oikealta ja nostetaan tekniseen tilaan |
Kuvassa oikealla näkyvän putken paikalle asennetaan myöhemmin tuloilman sisäänottoyksikkö, jossa on suodattimet. Suodatettu ilma vedetään alas maanalaiseen putkistoon.
Sisäänottoyksikön alla on huoltokaivo, jossa sijaitsee kondenssiveden poistoyhde. Huoltokaivon jälkeen ilmanvaihtokanava haarautuu kolmeen rinnakkaiseen kanavaan, joissa tuloilma kulkee noin 20 metrin matkan päärakennukselle.
Kolme rinnakkaista ilmanvaihtokanavaa yhdistyvät maan alla jälleen yhdeksi putkeksi, joka nousee päärakennuksen tekniseen tilaan kuvan keskivaiheilla. Talvikaudella maaperän ehtymätön lämpö on parinkymmenen metrin matkalla ehtinyt lämmittää tuloilmaa, joka saapuu ilmanvaihtokoneelle passiivisesti esilämmitettynä.
Menemme alkavalla viikolla Tampereen Asuntomessuille, joilla esitellään samanlaista Rehaun AWADUKT Thermo -ratkaisua. Maaputkistoa on käsitelty blogissa aiemminkin, mm. seuraavissa kirjoituksissa:
- 22.4.2012 Tuloilman maaputkistoa asennetaan
- 11.4.2012 Kaivuutyöt edenneet ja putkiasennukset alkavat
- 22.2.2012 Maaputkisto - valoa tunnelin päässä
22.4.2012
Tuloilman maaputkistoa asennetaan
 |
| Maaputkisto on merkitty vihreällä, rakennusten välinen kanaali sinisellä |
 |
| Maaputkisto haaroitettuna kolmeen rinnakkaiseen kanavaan |
 |
| Kondenssiyhde asennetaan huoltokaivoon, ilmanottoyksikön alle |
 |
| Huoltokaivo on salaojitettu |
 |
| Kondenssivesiyhde asennettuna huoltokaivoon |
Kondenssivesiyhde voidaan asentaa kellarillisissa taloissa kellariin. Meidän tapauksessamme putkien kaadot toteutettiin talosta pois päin ja kondenssivesiyhde asennettiin betonirenkaista rakennettuun huoltokaivoon. Yhteessä on tiivis palloventtiili, joka ei päästä maaperän epäpuhtauksia, kuten radonia, ilmaputkistoon.
11.4.2012
Kaivuutyöt edenneet ja putkiasennukset alkavat
Päärakennuksen, saunan ja autotallin kaivannot ovat valmiina. Seuraavaksi tehdään anturoiden alle sijoittuvia putkiasennuksia ja tiivistetään perustuksia varten murskepatja.
Työmaalle vievä tie on sulamisvesien pehmentämä, mutta kylminä aamuina mursketta ja sepeliä on pystytty tuomaan rakennuspaikalle varastoon.
Maaputkisto ajateltiin ensin sijoittaa autotallin ja päärakennuksen väliseen kanaaliin, mutta ilmanottoyksikkö olisi tällöin sijoittunut huonoon paikkaan, lumiauran tielle. Siksi putkisto käännettiinkin päinvastaiseen suuntaan, saunan puolelle.
28.3.2012
Maanrakennustyöt alkavat
Kevät on edennyt vauhdilla ja lumi on sulanut aurinkoisesta etelärinteestämme. Maanrakennusurakoitsija toi kalustonsa aamulla työmaalle ja kävimme vielä suunnitelmat yhdessä läpi.
Urakoitsija ehdotti, että päärakennuksen ja autotallin välinen kanaali toteutettaisiin täysin valmiiksi jo ensi viikolla. Olimme aiemmin miettineet, että kanaali kaivettaisiin perustustöiden jälkeen auki ja putkiasennukset tehtäisiin vasta sitten - eli muutaman viikon kuluttua. Aikaistuva aikataulu loi hieman paineita heti alkumetreille: LVIS-suunnitelmien täytyisi olla varmasti lopullisella mallilla, sillä putket ja kaapelit asennetaan vain muutamien päivien kuluttua maan sisään. Lisäksi tarvittavat tilaukset täytyy ehtiä tehdä, jotta tarvikkeet saadaan työmaalle ennen asennusajankohtaa.
Tähän kanaaliin tulee seuraavia asennuksia:
- Käyttövesi autotallin vieressä sijaitsevasta porakaivosta
- Lämpöenergian siirtoputket rakennusten väliin (päärakennuksen vesitakasta ja autotallin aurinkokeräimistä siirretään lämpöenergiaa autotallin kellarin lämminvesivaraajiin ja tätä energiaa syötetään takaisin päärakennuksen suuntaan lämpimän käyttöveden ja vesikiertoisen lämmönjaon tarpeisiin)
- Harmaat vedet päärakennukselta autotallin lähistöllä sijaitsevalle imeytyskentälle
- Paineilmaviemäri päärakennuksen vessoista autotallin kellarissa sijaitsevaan kompostisäiliöön
- Tuloilman maaputkisto, joka hyödyntää maaperään varastoitunutta lämpöenergiaa ennen päärakennuksen ilmanvaihtokonetta
- Sähkö- ja tietoliikennekaapeloinnit
Sähkökaapeleita voidaan sujuttaa suojaputkiin jälkikäteen, mutta LVI-asennusten pitäisi mennä kerralla kohdalleen. Tämän vuoksi suunnitelmat pitää vielä käydä suurennuslasin kanssa läpi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)