Kokemuksia kuluneelta vuodelta

Blogi on päivittynyt viimeksi loppiaisena, sillä tänä vuonna ei ole enää tapahtunut mitään suurempaa. Talossa on asuttu nyt puolitoista vuotta ja pientä tekemistä riittää sekä sisustuksen että pihan kanssa vielä vuosiksi.

Loppukesästä kävin vääntämässä lämminvesivaraajan termostaatin 40 asteen paikkeille. Sähkövastus menee päälle ainoastaan, kun varaajan yläosa viilenee 40-asteiseksi. Tällainen tilanne on kuitenkin tarkoitus välttää täysin vesitakkaa polttamalla. Ainakin viimeisen kolmen kuukauden ajan tässä on onnistuttukin. Autotalli ja päärakennus sekä lämmin käyttövesi ovat lämmenneet täysin puuenergialla koko syyskauden.

Sähköä ei siis ole tarvittu lämmitykseen eikä lämpimän käyttöveden tuottamiseen. Sen sijaan kodinkoneet ja uuni ovat olleet kovalla käytöllä. Tämän vuoksi itseäkin alkoi kiinnostaa, kuinka paljon sähköä oikein kuluu. Olen sivunnut asiaa myös noin vuosi sitten kirjoituksessa 2.12.2014 Lämmityskauden havaintoja ja pohdintaa.

Koko syksyn ajan kulutus on ollut hyvin tasaisesti hiukan yli 800 kWh kuukaudessa. Tuossa vuoden takaisessa kirjoituksessa olin arvioinut, että "kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon". Jos arvioidaan, että ilman ilmanvaihtokonetta kulutus olisi jatkuvasti 100 W, niin kuukaudessa tämä tekisi:

100 W * 24 h * 30 = 72 kWh

Tämän verran kuluisi siis silloin, jos kukaan ei olisi kuukauteen kotona ja ilmanvaihtokin olisi pois päältä. Kuinka paljon ilmanvaihto sitten kuluttaa sähköä?

Asiaan saatiin tänään konkreettista lisävalaistusta, kun ilmanvaihtokonetta mitattiin tehomittarilla. Ulkolämpötila taisi olla kahden lämpöasteen paikkeilla ja maaputkiston kautta ilmanvaihtokoneelle tuli noin 5-asteista tuloilmaa. Jo tällaisessa tilanteessa ilmanvaihtokone turvautui lämmön talteenoton jälkeen sähkövastukseen nostaakseen tuloilman säädetylle, 19 asteen tasolle. Tämä näkyi konkreettisesti tehomittarissa: teho keikkui 200 W:n tuntumassa ja ampaisi vastuksen myötä aika ajoin 700 W:n ylitse. Moiset lukemat nostivat hiukseni pystyyn. Kuukausitasolla tämä tarkoittaa seuraavaa:

Ilmanvaihtokoneen puhaltimet: 200 W * 24 h * 30 = 144 kWh

Vaikeampi arvioitava on tuo vastus. Tässä on arvioitu kaksi skenaariota kuukausitasolla: 1) vastus on 10 % ajasta päällä tai 2) vastus on 25 % ajasta päällä:

1) vastus 10 % ajasta päällä: 10 % * 500 W * 24 h * 30 = 36 kWh
2) vastus 25 % ajasta päällä: 25 % * 500 W * 24 h * 30 = 90 kWh

Jos tuo ensin mainittu luku on lähempänä totuutta, niin kylmäkalusteiden, valmiustilassa olevien sähkölaitteiden ja koneellisen ilmanvaihdon sähkönkulutus on noin 250 kWh kuukaudessa. Tämä muodostaa noin kolmasosan koko sähkönkulutuksesta.

Ilmanvaihtokone joutui suuren kulutuksensa vuoksi erityistarkkailuun ja sillä on nyt oma sähkömittarinsa. Katsotaan kuukauden kuluttua, onko yllä esitetty spekulaatio oikeansuuntaista vai ei.

Lämmityksen matematiikkaa

Olimme muutaman päivän poissa talolta, mutta Fortum Valpas -palvelu mahdollisti virtuaaliset vierailut tällä välin. Melko yksitoikkoiselta sähkönkulutus kuitenkin näyttää: luvut ovat pyörineet 3 kWh:n ympärillä tunnista toiseen.

Aiemmassa kirjoituksessa todettiinkin jo, että lukuun ottamatta varaajan vastuksia poissaoloajan kulutus pyörii 0,17-0,18 kWh:n haarukassa. Näin ollen sähkö on kulunut lähes kokonaan 194-neliöisen talon sekä noin 80-neliöisen autotalli-kellari-yhdistelmän lämmittämiseen, kun kukaan ei ole ollut paikalla polttamassa puita.

Polttopuita hyödyntävälle ovat suureksi avuksi Puulammitys.info-sivuston polttopuumatematiikkatiedot. Vesikiertoista järjestelmää käyttävälle erityisesti veden lämmönvarauskyvyn tunteminen on hyödyksi. Jos nimittäin lämmittää 1000 litraa vettä yhden asteen lämpimämmäksi, tarvitaan 1,16 kWh energiaa. Vastaavasti, jos lämmitetään vesikuutio kymmenen astetta aiempaa lämpimämmäksi, tarvitaan 11,6 kWh energiaa. Kun varaajan lämpötila laskee, energiankulutusta voidaan arvioida tämän saman suhdeluvun avulla. Jos 1000-litraisen varaajan lämpötila laskee 5 astetta, energiaa on kulutettu 5 * 1,16 kWh = 5,8 kWh.

Sähkönkulutuksen perusteella lämmitysenergiaa tarvitaan 24 * 3 kWh = 72 kWh vuorokaudessa. Jos tämä puristettaisiin irti 1000-litraisesta varaajasta, se jäähtyisi 62 astetta vuorokaudessa. Meillä on kahden kuution kokoinen varaaja, joten se jäähtyisi 31 astetta. Pudotus on niin suuri, että puita täytyy polttaa päivittäin, jos haluaa välttää sähköenergialla lämmittämistä. Myöhemmin asennettavat aurinkokeräimet tulevat toki helpottamaan tilannetta valoisina vuodenaikoina. Silti suurempi varaajakapasiteetti ei olisi pahitteeksi.

Kuinka paljon puuta pitää sitten päivässä polttaa 72 kWh:n tuottamiseksi? Kilo kuivaa puuta sisältää puulajista riippuen hieman yli 4 kWh energiaa. Jos hyötysuhde olisi teoreettinen 100 %, niin 18 kiloa puuta riittäisi päivässä. Hyötysuhteet eivät kuitenkaan ole tätä luokkaa, kun lämpöä karkaa savukaasujen mukana ja säteilynä. Ehkäpä oikeampi luku on lähempänä 30 kiloa.

Tähän kun lisätään käyttöveden lämmittäminen ja kovemmat pakkaskelit, niin puuta saa kantaa pesään melkoisia määriä.

Energiantuotantoa voi lihasvoimin skaalata, mutta myös kulutukselle pitää pystyä tekemään jotain. Meillä on edelleen varaa tiivistää taloa ja kaikista pahin ilmavuoto on entisellään vielä yli puolitoista vuotta reklamoinnin jälkeen: Glasierin toimittama, saksalaisiin passiivitaloihin suunniteltu Schüco-liukuovi ujeltaa parhaillaan talvimyrskyssä ja viilentää puolet olohuoneesta.

Korjaustarjouksia otetaan avosylin vastaan.

Havaintoja Hyvinkään Asuntomessuilta

Asuntomessutarjonnan analysointi on muodostumassa vuosittaiseksi perinteeksi (ks. 8.7.2012 Havaintoja Lappeenrannan Loma-asuntomessuilta ja 28.7.2012 Havaintoja Tampereen Asuntomessuilta). Tänään nautimme helteisestä kesäpäivästä Hyvinkään Asuntomessuilla.

Olimme ennakkoon tutustuneet tarjontaan useiden blogien ja sisustuslehtien kautta. Subjektiivisten kävijäkokemusten ja kaupallisen hehkutuksen ohella on vuosittain mukava tutustua Työtehoseura TTS:n keittiöarvioihin ja AD-Lux Oy:n valaistusarvioihin. Kumpikin taho on luonut oman kokoelman hyviä käytäntöjä, joihin asuntomessutaloja verrataan (ks. Työtehoseuran ohjeet toimivan keittiön ja ruokailutilan suunnitteluun ja AD-Luxin valaistusartikkelit).

Messukierroksen päätteeksi mielessä pyörivät seuraavat ajatukset:

• olipa paljon valkoiseksi rapattuja kevytsoraharkkotaloja (onko taustalla asemakaava vai suomalainen maku?)
• olipa sokkeloisia pohjia ja pieniä huoneita
• LED-valot ovat lyöneet läpi ja niiden käyttö on vielä hapuilevaa

Viime kuukausien mediahuomio on keskittynyt kohteeseen 25 Lammi-Kivitalo Maja. Sitä ei voi tässäkään kirjoituksessa sivuuttaa, joten suuntasimme siihen heti aamun ensimmäisenä kohteena. Ennakkoon olimme miettineet ankarasti, miksi kukaan rakentaa kevytsoraharkkotalon ja naamioi sen kattoa myöten puutaloksi. Paikan päällä kohde kuitenkin vaikutti järkevältä ja toi virkistävää vaihtelua monotoniseen, valkoiseksi rapattujen kevytsoraharkkotalojen riviin.

Majan ulkoverhouksen tuppeensahatut lehtikuusilankut olivat upean näköisiä. Osa niistä oli kuljetuksessa tai työmaalla hieman likaantunut, mutta orastavan harmaantumisen pystyi jo aistimaan ja talosta tulee vuosien saatossa vielä entistä paremman näköinen. Mediahuomio on ollut ansaittua, sillä Maja on ainutlaatuinen ja upea rakennus.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Kattoa myöten tuppeensahatulla lehtikuusilankulla verhoiltu kevytsoraharkkotalo on kadun suuntaan hyvin sulkeutuneen näköinen.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Läpivientejä ei juuri näy vesikatolla, vaan ne on tehty seinän läpi varsin näyttävästi. 

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: tätä ilmiötä ihmettelin jo viime vuoden Loma-asuntomessujen kohteessa Lootos. Lehtikuusiverhous on viety aivan maanpinnan tasoon ja lankunpäät ovat silmin nähden imeneet kosteutta. Luotetaanko lehtikuusen luontaiseen lahonkestävyyteen jo hieman liikaakin?

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Lehtikuusilankut ovat alkaneet harmaantua paikoitellen, mutta nykyiset värierot johtuvat lähinnä likaantumisesta. Väri tullee tasoittumaan luontaisen harmaantumisen myötä.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Tuppeensahattujen lehtikuusilankkujen raoista pilkottaa alla oleva koolaus ja EPS-eristepinta, jota luulimme ensin slammaamattomiksi kevytsoraharkoiksi (kuva lisätty jälkikäteen lukijakommentin johdosta)

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Piharakennuskin noudattaa päärakennuksen niukkaa muotokieltä ja on samaan tapaan lehtikuusilankuilla verhoiltu.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Lukuisissa lehtikuvissa nähty näkymä Majan sisältä. Nurkan ja katonrajan LED-nauhat sekä ruokapöydän valaisimet tuntuvat tuottavan mustan katon alla hyvin niukan määrän valovirtaa.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Lähikuva nurkan ja katonrajan LED-nauhoista. Ajatus valaisimien sijoituksesta on hyvä, mutta olemme ehkä konservatiivisia valaistusasioissa, sillä valopistejonoina näyttäytyvät, esillä olevat LED-nauhat eivät oikein istu omaan esteettiseen makuun. Lisäksi valovirtaa irtoaa näistä hyvin vähän.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Sauna on erotettu pesutiloista hyvin aineettomasti Lasina-lasiseinämällä. Tiivis puurakenne arveluttaa hieman. Pääseeköhän sauna kuivumaan yhtä tehokkaasti kuin ilmavampi lauderakenne?

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Valokatkaisija (?). Kommentoimme taloautomaatiotoimittajien katkaisijoita jo viime vuonna: ainakaan tässä tapauksessa mikään ei ilmaise, mihin tätä katkaisijaa käytetään ja onko jokin valaisin (tai muu sähkölaite) kytketty päälle vai ei. 

Kohde 19 Omatalo Maisema: Messuesimerkki kauniista ja havainnollisesta valokatkaisijasta - ylin kaksoiskatkaisija on selvästi kytketty päälle, keskellä kaksi himmennintä ja alla oleva katkaisija ei ole päällä. Ylempänä  oleva taloautomaatiokatkaisija saattaa sisältää aivan samat toiminnallisuudet, mutta sitä ei silmämääräisesti voi päätellä.

Näillä messuilla valaistus oli muuttunut selvästi edellisvuodesta. Vaikuttaa siltä, että LED-teknologia on tullut jäädäkseen. Valaisimia sivuttiin jo Majan LED-nauhojen yhteydessä, mutta tässä on täydentäviä havaintoja.

Kohde 23 Rock-kivitalo Cliff: Hyvin samantyyppiset LED-paneelit kuin meillekin on tulossa. Paneelit on kuitenkin asennettu irti kattopinnasta. Olisiko syynä se, että muuntajaa ei ole saatu upotettua rakenteeseen? Seinän lähellä olevissa valaisimissa on tyystin erilainen värilämpötila kuin paneeleissa.

Kohde 23 Rock-kivitalo Cliff: Kookkaampia LED-paneeleita, joiden värilämpötila sopii mukavasti ikkunoista virtaavaan päivänvaloon. Seinällä myös LED-valoa peitelevyn takana.

Kohde 21 Kivenherra: LED-teknologia mahdollistaa esimerkiksi hyllyjen valaisun kuten tässä. Valo kuitenkin heijastuu harmillisesti lasipintaisista kehyksistä.

Kohde 21 Kivenherra: Erinomainen esimerkki epäsuorasta LED-valaistuksesta. Johdot saisi pienellä vaivalla siististi esimerkiksi alumiiniprofiilin sisään.

Kohde 21 Kivenherra: LED-valaistu keittiö. Valovirtaa voisi olla työtasoilla enemmänkin, mutta jo nyt heijastumat ovat kiiltävillä pinnoilla häiritseviä: LED-nauhat paistavat lasi- ja kivipintojen kautta silmiin.

Kohde 21 Kivenherra: Ylläolevan keittiön LED-nauhaheijastumia kivilattiassa. Valo heijastuu vastaavasti kivipintaisten työtasojen kautta.

Kohde 21 Kivenherra: Hyvin onnistunut LED-valaistus pesutiloissa. Valo tulvii tilaan hieman lasketun katon reunoilta ilman, että huomio kiinnittyy LED-nauhoihin.

Kohde 17 Villa Isover: Pesutilojen LED-valaistus aiheuttaa suihkun kautta odottamattoman heijastuman kattoon. LED-valaisimien kanssa heijastumat tuntuvat olevan uusi ilmiö, jota on todella vaikea suunnitteluvaiheessa ennakoida.

LED-valaisimien lisäksi myös muut energiaa säästävät ratkaisut alkavat yleistyä ja arkipäiväistyä. Monissa kohteissa oli vesitakkoja sekä aurinkokeräimiä ja -paneeleita. Aurinkokeräimissä tyhjiöputket ja tasokeräimet tuntuvat elävän rinta rinnan, joskin tasokeräimiä tuntui näkyvän enemmän.

Kohde 20 Durofix Kototalo: Pystyyn asennetut tyhjiöputket ovat melko massiiviset, mutta istuvat kuitenkin muun talotekniikan kanssa katolle.

Savosolarin maineikas tasokeräin löytyi ainakin yleisestä näyttelyhallista ja mahdollisesti myös messukohteista, joiden katoilla oli lappeen suuntaisesti asennettuja tasokeräimiä.

Puutaloa rakentaville puumateriaalit ovat tärkeitä ja messuilla tuli tehtyä myös niihin liittyviä havaintoja.
 

Kohde 27 Lammi-Kivitalo Validus Motus: Bolefloorin tammilattia näytti varsin mielenkiintoiselta tasalevyisten lankkujen jälkeen.

Kohde 24 Bassotalo Villa Avanti: Sisäkattomateriaali on kirjavaa, mutta ei yllättäen näyttänyt yhtään hassummalta. Meillä käytettiin vastaavaa levyä työmaan väliaikaisena lattiana.

Kohde 31 Honka Lumi: Hirsitalo yllätti positiivisesti. Emme tästä huolimatta ole lämmenneet lamellihirrelle, vaikka sillä on kiistattomia etujakin.

Kohde 31 Honka Lumi: Massiivihirsi näyttää samassa kohteessa niin paljon paremmalta. Hirsissä ei näytä olevan minkäänlaista varausta, vaan ne on todennäköisesti vain tapitettu paikoilleen.

Kohde 31 Honka Lumi: Massiivihirsiä WC:n ja saunan välisessä seinässä. Sauna oli tilana hieno ja sitä pääsi hyvin katsomaan, kun lopullista ovea ei oltu vielä asennettu.

Kohde 21 Kivenherra: Puumateriaalit ovat toki sydäntä lähellä, mutta myös kohteen Kivenherra kupariverhoukselle täytyy antaa täysi tunnustus. Hienon näköistä!

Energian- ja sähkönkulutuksesta

Passiivitalon määritelmiä on muutamia erilaisia, mutta ne perustuvat yleensä energiankulutukseen ja ilmanpitävyyteen. Suomessa VTT on ehdottanut kahta määritelmää, joissa vuotuinen lämmitysenergian maksimitarve asettuu Suomen etelärannikolla tasolle 20 kWh/m². Kansainvälisessä määritelmässä se on 15 kWh/m², mutta näin kunnianhimoinen luku johtaisi Suomen ilmastossa kohtuuttomiin eristevahvuuksiin. (http://passivehouse.vtt.fi/files/passiivitalon%20maaritelma.pdf, ks. myös http://fi.wikipedia.org/wiki/Passiivitalo, www.passiivi.info/download/passiivitalon_maaritelma.pdf)

Minua on aina vaivannut se, mitä pinta-alan määritelmää tulisi käyttää. Kansainvälinen määritelmä perustuu nettolattiapinta-alaan, joka ehkä käytännössä vastaa Suomen huoneistoalaa. Olen kuitenkin nähnyt julkaisuja, joissa esitetään Suomen pinta-alamääritelmän olevan bruttoala, ei huoneistoala. (http://www.motiva.fi/files/3134/Viisi_myyttia_passiivirakentamisesta_Kimmo_Lylykangas.pdf)

Meidän tapauksessamme huoneistoala on 194 m² ja virallinen kerrosala 220,1 kem². Mikäli siihen lisätään yli 25 cm:n paksuisten seinien sallittu ylitys 17,5 m², niin päästään bruttoalaan 237,6 brm².

Tämän perusteella voidaan laskea korkein sallittu arvo vuotuiselle lämmitysenergian tarpeelle kahdella eri tulkinnalla:

• m² = huoneistoala: 194 m² * 20 kWh/m² = 3880 kWh
• m² = bruttoala: 237,6 m² * 20 kWh/m² = 4752 kWh

Jos koko lämmitysenergia ostettaisiin sähköenergiana ja kilowattitunnin hinnaksi oletetaan 0,15 €, niin vuotuinen lämmityslasku olisi maksimissaan luokkaa 582 - 713 €. 

Meillä ei kuitenkaan ole tarkoitus ripustautua ostetun sähköenergian varaan: lämpöenergiaa tuotetaan aktiivisesti puuta polttamalla, aurinkokeräimillä ja ilma-vesilämpöpumpulla. Lisäksi maaputkisto ja ilmanvaihtokoneen lämmönvaihdin lämmittävät tuloilmaa sekä auringonsäteet, valaisimet, sähkölaitteet ja ihmiset sisätiloja. Sähkön osuus lämmitysenergian tarpeesta pyritään minimoimaan.

Vaikka kävisin aika ajoin lukemassa tonttikeskuksen sähkömittarin lukemia, en millään voisi päätellä, kuinka paljon sähköä käytetään lämmitykseen. Siksi lämmitysjärjestelmän sähkönkäyttöä pitää mitata erikseen. 

Tämä ei ole aivan ongelmatonta, sillä mittausta ei mielestäni voida rajoittaa lämpöenergian suoraan tuotantoon sähköenergialla. Ei siis riitä, että mitataan, kuinka paljon esimerkiksi lämminvesivaraajan sähkövastukset kuluttavat sähköä. Vaikka vastukset ruuvattaisiin irti ja koko varaajan sisältämä lämpöenergia tuotettaisiin vesitakkaa polttamalla ja aurinkokeräimillä, niin lämmitysjärjestelmä kuluttaa silti sähköä - lämmönjakoon. Kiertovesipumput eivät vaadi paljon tehoa, mutta niiden kuluttama sähkö pitää mielestäni sisällyttää vuotuiseen lämmitysenergian tarpeeseen.

Pähkäillessäni asiaa törmäsin myös opinnäytteeseen, jossa samaa aihepiiriä on lähestytty mukavan monipuolisesti (ks. Kimmo Tahkola: Passiivi- ja matalaenergiatalojen energiamittaukset). Tässä on katkelma tiivistelmästä: "Mittaussuunnitelmissa eriteltiin käyttöveden lämmitykseen ja kiertoon kuluva energia, tilojen lämmitykseen kuluva energia piirikohtaisesti sekä ilmanvaihdon lämmitykseen kuluva energia. Lisäksi suunniteltiin seuranta siten, että eri lämmöntuottotavoilla rakennukseen tuotu energia on eriteltävissä. Muita suunniteltuja mittauksia olivat lämmön talteenoton hyötysuhteen seuranta, käyttöveden kulutus sekä laite- ja taloussähkön kulutus."

Sähköasennukset ovat parhaillaan käynnissä ja niiden aikana voidaan huomioida myös lämmitysjärjestelmän käyttämän sähköenergian mittaustarpeet. Itse kulutuslukemien kerääminen saattaa kuitenkin vaatia viitseliäisyyttä ja unohtua aina ajoittain. Siksi olisi hienoa löytää ratkaisu, joka keräisi mittausdataa automaattisesti.

Olen kuullut hyviä kokemuksia mittaus- ja tiedonkeruuratkaisuista, joilla voidaan seurata esimerkiksi erilaisia lämpötiloja, ilman suhteellista kosteutta, laitteiden päälläoloa, sähkönkulutusta, jne. Tuttava suositteli esimerkiksi Onsetin valmistamia, kohtuuhintaisia dataloggereita, jotka voidaan jättää kuukausiksi keräämään mittausdataa (http://www.onsetcomp.com/products/hobo-data-loggers, http://www.perel.fi/osastot/mittalaitteet/tiedonkeruu.htm). Silloin tällöin laitteeseen tallentunut data tyhjennetään USB-kaapelilla tietokoneelle, jossa sitä voidaan analysoida.

Olisi kiinnostavaa seurata sääolosuhteita ja niiden vaikutusta lämmitysenergian kulutukseen. Ilmanvaihdon osalta olisi mielenkiintoista tilastoida, kuinka paljon tuloilma lämpiää (tai viilenee) maaputkistossa suhteessa alkuperäiseen ulkolämpötilaan sekä miten ilman lämpötila muuttuu iv-koneen lämmönvaihtimen ja vesikiertoisen patterin vaikutuksesta. Vesikiertoisen lämmönjaon meno- ja paluuveden sekä lämminvesivaraajan lämpötiloja voisi myös kerätä. Samoin saattaisi kiinnostaa, kuinka monta tuntia vuodessa esimerkiksi vesitakan, aurinkokeräinten tai ilma-vesilämpöpumpun lämmöntuotto on käytössä, ja minkä lämpöistä vettä nämä ratkaisut syöttävät varaajaan.

Tiedonkeruuasia on vielä aivan suunnittelun alkumetreillä, joten kevään aikana tällä aluella löytyy varmasti sopivan yksinkertainen ja tarkoituksenmukainen ratkaisu. Yksinkertaisimmillaan lämmityksen tarvitsemaa sähkönkulutusta tullaan seuraamaan erillisellä sähkömittarilla ilman sen kummempaa tilastojen kartuttamista.

Lämpökuvauksen tulokset

Alipaineistettu päärakennus lämpökuvattiin eilisaamuna ja raportti havainnoista saapui sähköpostitse iltapäivällä. Tutkimuksen aikana ulkona vallitsi noin kahden asteen pakkaskeli ja sisätiloissa oli lämpöä 15-16 astetta. Rakennus pidettiin 10 pascalin alipaineessa kuvauksen ajan, jotta sisäänpyrkivä, kylmä ulkoilma näkyisi selvästi lämpötilaeroina sisätiloissa.

Tulokset olivat erittäin mielenkiintoisia. Alapohjassa ei ollut lämpövuotoja, mutta seinien ja yläpohjan liitoskohta erottui paikoin viileämpänä. Ilmansulkupaperin irronneet teipit eivät yllättäen aiheuttaneet isompia vuotoja, mutta eteläseinustan nelimetrisen liukuoven tiivisteet vuotivat senkin edestä.

Heikot kohdat on nyt tunnistettu ja tiiveyttä saadaan parannettua yksinkertaisilla toimenpiteillä: lisäteippauksilla ja liukuoven tiivisteitä uusimalla.

Kuvat: Bengt Wikström, Bewitek

Komean liukuoven tiiveys piti olla huippuluokkaa, mutta tiivisteet vuotavat laajoilla alueilla

Tarkan vuotokohdan paikantaminen vanerilla peitetystä ilmansulusta on vaikeaa

Viileämmät kohdat seinän ja yläpohjan liitoskohdassa kielivät ilmavuodoista

Seinän ja yläpohjan liitoskohdassa pientä ilmavuotoa

Savuhormin kylmä ilma valuu alas todennäköisesti keraamisen sisäputken ja harkkokuoren välissä.

Havaintoja jälleen seinän ja yläpohjan liitoskohdassa

Kantavan väliseinän kohdalla ilmansulun teippaus oli vielä tekemättä, mikä näkyi räikeästi

Repsottavat teipit aiheuttivat vain pieniä, paikallisia vuotoja

Huolenaiheita ennen lämpökuvausta

Ilmansulku ei ole rakennuksessamme vielä yhtenäinen, sillä märkätilojen betonivalua ei ole tehty, ikkunoita ei ole teipattu ilmansulkuun, eikä ulko-ovia ole vielä asennettu. Tiiveysmittausta ei näin ollen voida vielä tehdä.

Halusimme kuitenkin tässä vaiheessa tutkia rakenteiden lämmönpitävyyttä ja tiiveyttä lämpökuvauksen avulla. Kuvaus tehdään huomenna, mutta kuvaaja tuli käymään työmaalla jo tänään. Hän testasi rakennuksen alipaineistamista asentamalla savuhormiin puhaltimen.

Alipaine saatiin syntymään, mutta samassa alkoi allekirjoittaneen harveneva kuontalo pöllyämään. Jostain puhalsi vimmatusti kylmää ulkoilmaa! Vuoto paikannettiin nopeasti olohuoneen liukuoven keskisaumaan, josta puhalsi kylmää ilmaa koko oven korkeudelta.

Kyllä alkoi harmittamaan, sillä oven lasielementtien U-arvo on 0,5 ja nelimetrisen komeuden U-arvo on kokonaisuudessaan mitättömän pieni 0,65. Tiiveyden piti olla huippuluokkaa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että tiiviste puuttuu kokonaisuudessaan.

Alapohjan ja seinien ilmansulkupaperien saumat on teipattu ja lisäksi limitetyt saumat on puristettu tiiviisti vanerilevyjen ja runkorakenteiden väliin. Niiden tiiveydestä en ole ainakaan vielä huolissani.

Yläpohja ei sen sijaan ole yhtä hyvällä mallilla: ilmansulun saumat ovat pelkän teipin varassa - ja teippi repsottaa monessa kohdassa. Selvää syytä teipin pettämiseen ei ole. Saattaa olla, että ilmansulkupaperin pinnassa on ollut eristepölyä, joka on heikentänyt tartuntaa. Tai sitten teippi on laadultaan huonoa. Oli niin tai näin, oma skeptisyyteni ilmansulun teippauksia kohtaan vain kasvoi. Mekaaninen puristus on ainoa keino taata tiiveys.

Yläpohjassa ilmansulun sauman taustalla ei ole puutavaraa, johon sauman voisi laudalla puristaa. Siksi päätin antaa teipille toisen mahdollisuuden ja kävin ostamassa tyyristä Tescon No 1 -teippiä. Sillä korjataan repsottavat teippaukset lämpökuvauksen jälkeen.

Nämä olivat vasta alustavia havaintoja ja itse lämpökuvaus tehdään huomenna. Rakennus alipaineistetaan ja tämän jälkeen saadaan lämpökuvauksella selville, mistä kohdista virtaa sisään kylmää ilmaa. Tämän jälkeen voidaan korjata puutteita rakennuksen ilmanpitävyydessä.

Rakennus alipaineistettiin savuhormiin kiinnitetyllä puhaltimella

Liukuoven keskisaumasta puhalsi kylmää ilmaa alipaineistettuun olohuoneeseen

Yläpohjan ilmansulussa on teippaus pettänyt

Seinien ilmansulku ja vanerilevytys

Työmaalla saatiin tällä viikolla päätökseen seinien ilmansulun asennus ja seinärakenteita jäykistävä vanerilevytys. Ilmansulku toteutettiin verkkovahvistetulla ilmansulkupaperilla ja sen päälle asennettiin 12 mm:n havuvaneri.

Pölyn määrä vähenee varmasti dramaattisesti, kun seinien ja alapohjan selluvillaeristeet ovat kokonaisuudessaan tiiviin ilmansulkupaperin ja vanerilevytyksen takana. Työmaalla päästään nyt ensimmäistä kertaa kunnolla siivoamaan ja imuroimaan.

Työtä jatketaan seuraavaksi seinävanerien päälle naulattavalla ristiinkoolauksella, jonka lomaan saadaan tehtyä sähköasennukset ilmansulkua puhkomatta. Ensi viikon ohjelmaan kuuluvat myös päärakennuksen lämpökuvaus ja loppuviikosta päästään toivottavasti tekemään myös märkätilojen lattian betonivalu.

Seinien ilmansulkupaperi ja sen päälle tuleva havuvanerilevytys

Vanerilevytyksellä peitettyä ilmansulkua rakennuksen pohjoispuolella

Ilmansulun sisäpuolinen seinärakenne

Toteutamme sähköasennukset lähinnä ilmansulun sisäpuolelle ja siksi sisäverhouksen taakse jätetään asennustila. Mikäli sisäverhouksen alle tulisi 48-millinen koolaus, sähköputkien asentaminen vaatisi paljon poraamista. Siksi päädyimme tekemään koolauksen 22x100-millisestä vajaasärmälaudasta ristiinkoolauksena.

Ristiinkoolauksen alempi kerros asennetaan vaakaan ja päällimmäinen kerros pystyyn k600-jaolla, jotta se muodostaa hyvän pohjan sisäverhouksen kipsilevyille. Taipuisat 20-milliset asennusputket saadaan helposti kuljetettua ristiinkoolauksen lomassa ilman reikien poraamista. Sähköputkitusten jälkeen 44-millinen asennustila ruiskutetaan vielä täyteen selluvillaa ennen sisäverhouksen asentamista.

Autotallissa ristiinkoolaus tehdään suoraan ilmansulkupaperin päälle. Päärakennuksessa runkoa jäykistetään vielä 12-millisellä vanerilla, joka asennetaan ilmansulun sisäpuolelle. Vaneri suojaa ilmansulkupaperia ja puristaa limitetyt saumat tiiviisti runkotolppiin. Ristiinkoolaus tehdään tämän vanerin sisäpintaan.

Autotallin paperinen ilmansulku on asennettu ja saumat teipattu

Vaakakoolaus 22x100-millisestä vajaasärmälaudasta ja alasauman tiivistys elastisella massalla

Vaakakoolauksen päälle on asennettu ristiinkoolaus 22x100-millisestä vajaasärmälaudasta

Yläpohjan selluvillaeristys ja ilmansulkupaperi

Päärakennuksen yläpohja eristettiin kokonaisuudessaan toissapäivänä. Selluvilla puhallettiin ilmansulkupaperilla tehtyihin onteloihin 600 mm:n vahvuiseksi kerrokseksi. Työmaalle saapui kaksi Suomen Selluvilla-Eriste Oy:n asennusrekkaa samanaikaisesti, sillä yhteen kuormaan ei mahtunut koko yläpohjan vaatimaa eristemäärää.

Runkotöiden aikana aiemmin syksyllä kattoristikoiden päälle asennettiin kokonaiset Runkoleijona-tuulensuojalevyt. Levyjen saumat osuivat osittain ristikoiden päälle, mutta "tyhjän päälle" jääneet saumat puristettiin ylä- ja alapuolelta vajaasärmälaudoilla tiiviiksi. Myös kattoristikot jäykistettiin poikittaisilla vajaasärmälaudoilla.

Selluvillan ontelopuhallus edellyttää, että ristikkorakenteet jaetaan paperilla tai levyillä erillisiksi onteloiksi. Meillä jako tehtiin kiinnittämällä kunkin ristikon toiselle sivulle ilmansulkupaperi. Tämän jälkeen ristikoiden alapintaan asennettiin yhtenäinen yläpohjan ilmansulku samalla paperilla. Paperikaistaleiden saumat tiivistettiin riittävällä lomituksella ja teippauksilla. Ilmansulku ja sen päälle tuleva eristekerros tuetaan harvalaudoituksella tai -rimoituksella.

Ontelopuhalluksen aikana ilmansulkupaperiin leikataan reikiä, joiden kautta eriste puhalletaan tiiviiksi kerrokseksi kuhunkin onteloon. Eristyksen jälkeen asennusreiät teipataan umpeen.

Kattoristikot on jäykistetty ja rajattu ilmansulkupaperilla onteloiksi

Ilmansulkupaperi on asennettu kattoristikoiden alapintaan ja tuettu harvalaudoituksella

Sisätilat alkavat hahmottua

Aurinko on paistanut viime päivinä ja valoa tulvii sisään himmeiden rakennusmuovienkin lävitse. Ulkoseinien valmistunut eristys vaikuttaa jo mukavasti sisätilojen ilmeeseen ja akustiikkaan.

Tulevalla viikolla työt etenevät harppauksin, sillä yläpohja viimeistellään ilmansulkupaperilla ja eristetään selluvillalla, ikkunat asennetaan ja väliaikainen lattia poistetaan alapohjan putkiasennusten ja eristyksen tieltä.

Näkymä olohuoneesta keittiöön

Näkymä kuraeteisestä vaatehuoneen läpi kylpyhuoneeseen

Näkymä olohuoneesta makuuhuoneisiin

Savuhormi vesitakalle

Schiedelin savuhormi asennettuna

Passiivitalo asettaa vaatimuksia tulisijoille ja niiden lämpökuorman hallinnalle. Keski-Euroopasta tutut vesitakat alkavat hiljalleen yleistyä myös Suomen passiivitalokohteissa. Vesitakkojen nerokkuus perustuu siihen, että ylimääräinen lämpöenergia siirretään takkasydämessä kiertävään veteen ja sen välityksellä lämminvesivaraajaan. Tällöin tulisijan säteilylämpö jää pienemmäksi, eikä kuumenna hyvin eristettyjä oleskelutiloja kohtuuttomasti.

Olemme ensisijaisesti harkinneet Normathermin vesitakkoja niiden hyvän maineen ja käyttäjäkokemusten perusteella. Tarkkaa mallia emme ole valinneet, mutta savuhormia valittaessa tutkittiin Normathermin vaatimukset tarkkaan ja oltiin myös yhteydessä yritykseen. Pienemmissä takkarungoissa pyöreän hormiliitoksen halkaisija on 250 mm ja suuremmissa 300 mm.

Teknisistä dokumenteista ei löytynyt tietoa siitä, minkä kokoinen itse savuhormin tulisi olla. Kysyimme asiaa Normathermilta ja saimme vastauksen, että hormin pitäisi jatkua hormiliitoksen kokoisena.

Yritimme kuumeisesti etsiä sopivaa hormia, mutta varteenotettavien valmistajien suurimmatkin mallit jäivät noin 180-200 mm:n halkaisijaan. Perinteiset puolen ja yhden kiven muuratut hormit ovat myös riittämättömiä. Urakoitsija totesi, että on nähnyt Normathermin edellyttämän kokoluokan hormeja vain lähiseudun krematoriossa, mutta tästäkin huolimatta valmistaja pysyi kannassaan.

Tutkimme takkasydämen rakennetta hieman tarkemmin ja huomasimme, että hormiliitoksen yhteydessä on savupelti, joka rajoittaa savukaasujen virtaamista savuhormiin. Siksi rohkenimme olettaa, että aukko ei ole koskaan kokonaisuudessaan auki ja pienempikin hormi olisi mahdollinen.

Valintamme osui Schiedel Rondo Plus -savuhormin suurimpaan, 200-milliseen, malliin. Sen 360x360-kevytsoraharkkojen sisällä kulkee vuorivillaeristeeseen kääritty 200 mm:n keraaminen hormielementti. Hormi saapui kätevästi yhdellä lavalla alkuviikosta ja se muurattiin pystyyn pari päivää myöhemmin.

Tuulensuojalevytykset loppusuoralla

Passiivitalomme tuulensuojalevytys tehdään huokoisilla puukuitulevyillä. Levytyksen pystysaumat puristetaan ulkoverhouksen koolauslaudoilla tiiviisti vasten runkotolppia, jotta levytyksestä saadaan mahdollisimman tiivis. Vaakasaumat puristetaan myös molemmilta puolilta tiiviiksi.

Levytyksen valmistuttua rakennetaan kattorakenteet valmiiksi. Vesikatto tehdään ennen sisäpuolisia eristyksiä, jotta rakennus on syyssateilta suojassa.

Autotallissa on ollut valmis katto jo jonkin aikaa ja puukuitueristeet asennetaan ensi viikolla.

Ovisyvennykset ovat vielä vailla tuulensuojalevyjä

Rakennuksen pohjoisseinä ja pääoven syvennys

Näkymä olohuoneesta keittiön suuntaan