Rautavihtrillin varjopuolista

Kannatan vahvasti perinteisten ja hengittävien puunkäsittelyaineiden käyttämistä. Erityisen lämpimästi suhtaudun puun harmaantumista edistävään rautavihtrilliin eli rauta(II)sulfaattiin. Sitä käytetään harmaannuttamisen lisäksi keittomaalien, esimerkiksi punamullan, homeenestoaineena.

Käytimme aiemmin syksyllä rautavihtrilliä hirsisaunan harmaannuttamiseen. Lopputulos oli varsin hyvä; paikoitellen jopa erinomainen. Mutta rautavihtrillillä on myös omat varjopuolensa, joista meillä on nyt omakohtaisiakin kokemuksia. Seuraavan käsiteltävän rakennuksen kohdalla osaamme jo välttää monet sudenkuopat.

Saunan julkisivuun ruiskutettiin noin kolme viikkoa sitten rautavihtrilliliuosta. Sekoitussuhteena käytettiin 2 kg rautavihtrilliä kymmeneen litraan lämmintä vettä. Jotkut sanovat, että tällaisessa vesimäärässä pitäisi olla 3-4 kg vihtrilliä, toiset puhuvat vain joistain sadoista grammoista. Oma näppituntumani on, että liuos voisi hyvin olla laimeampaa kuin nyt käytetty 2 kg / 10 l. Taidan kokeilla seuraavalla kerralla suhdetta 1 kg / 10 l.

Rautavihtrilli levitettiin huokealla paineruiskulla, jota käytetään yleensä kasvinsuojeluaineiden ruiskuttamiseen. Säiliöön pumpataan paine käsin ja suuttimesta säädetään ruisku halutunlaiseksi. Rakennuksen alimmat osat käsiteltiin hienojakoisella sumulla ja räystäslautoihin ruiskutettiin etäämpää karkeampi suihku. Pyrin kastelemaan käsiteltävän pinnan kattavasti ja siksi vihtrilliä ja vettä kului paljon enemmän kuin ohjeellinen riittoisuus neliölle antoi ymmärtää.

Tällaisia perinneaineita pidetään monesti harmittomina ja terveydelle vaarattomina. Pakkauksessa kuitenkin lukee "haitallinen" ja sitä se kyllä on. Ruiskutushommissa oikea varustus on: silmäsuojaimet, hengityssuojain, kumihanskat ja suojavaatteet. Hieman vajaammalla varustuksella huomasin, että aine ärsyttää silmiä ja limakalvoja sekä värjää ihoa.

Nyt kolme viikkoa myöhemmin sauna on kauempaa katsoen tasaisen harmaa. Lähempää tarkastelua kestävät ne seinät, jotka ovat altistuneet auringolle ja sateelle. Ne ovat kauniin harmaat ja hirsien syykuviot ovat korostuneet upeasti. Ei uskoisi, että sauna on vasta rakennettu.

Säälle altistunut saunan itäseinä näyttää erittäin hyvältä: rautavihtrilli on korostanut syykuvioita

Suojaisimmat seinät eivät vielä kuitenkaan vastaa odotuksia, sillä niissä on ruskeita ja rikinkeltaisia alueita. Sadevesi ei pääse huuhtelemaan näitä seiniä oikeastaan ollenkaan. Uskon, että vesihuuhtelu parantaa tilannetta ja poistaa ylimääräisiä suoloja seinäpinnasta.

Kiusallisin ilmiö on slammatun sokkelin värjäytyminen ruosteenruskeaksi. Sokkelin värjäytyminen on ollut voimakasta varmaankin siksi, että käytin vihtrilliä niin runsaasti, että liuos valui seinäpinnalta. Onneksi slammaus ei ole lopullinen ja pinta tullaan vielä käsittelemään uudelleen.

Vaikka pyrin kastelemaan seinäpinnat kokonaisuudessaan rautavihtrillillä, tiettyihin kohtiin liuosta ei ole osunut ja nämä alueet erottuvat nyt selvärajaisen vaaleina harmaantuneesta pinnasta. Täytyy kokeilla, onnistuuko paikallinen käsittely jälkeenpäin.

Vihtrilli värjää tehokkaasti myös sellaista puuta, joka altistuu aineelle vahingossa. Meillä saunan ympärillä oli jonkin verran puupalikoita ja lankkuja, jotka ovat kirjavina harmaista roiskeista.

Ruskeita ja rikinkeltaisia värejä suojaisessa pohjoisseinässä

Rikinkeltaista väriä suojaisessa länsiseinässä

Rautavihtrilli on värjännyt slammauksen ruosteenväriseksi

Rautavihtrillin aiheuttamia ruostenoroja sokkelin slammauksessa

Käsittelemättä jäänyt, vaalea alue terassin tukipilarissa

Värjäytyneitä puupalikoita saunan ympäristössä