Vuoden toistaiseksi kylmimpänä aamuna

Loppiaisaamu valkeni kirkkaana ja kauniina. Sisälämpötila tuntui aistinvaraisesti normaalia lämpimämmältä ja vilkaisu mittariin osoitti, että lämpötila oli noussut +21 asteeseen tasaisen +20 asteen jälkeen. Tämä enteili kylmää aamua ulkona.

Loppiaisaamun auringonnousu olohuoneen ikkunasta nähtynä

Ulkona olikin -14 astetta pakkasta ja vesikiertoisen lattialämmityksen ohjaus oli nostanut menoveden lämpötilaa. Pitikin saman tien mennä tarkistamaan Ouman EH-203:n näyttöpaneelista, millainen säätökäyrä sinne oli satunnaisten kokeilujen yhteydessä tullut syötettyä. Käyrä näytti seuraavanlaiselta:

• Ulkolämpötila -20°C = Menoveden lämpötila +32°C
• Ulkolämpötila 0°C = Menoveden lämpötila +25°C
• Ulkolämpötila +20°C = Menoveden lämpötila +18°C

Oumanin ohjeessa mainitaan, että "jos pakkasella huonelämpö nousee, laske käyrän asettelua -20°C:ssa". Säätökäyrä saattaa siis vielä vaatia hienosäätöä, mutta odotellaan nyt kunnon pakkasia ja katsotaan asiaa sitten uudemman kerran. -14°C:n ulkolämpötila nosti menoveden lämpötilan +30-asteiseksi ja mm. vesikiertoiset pyyhekuivaimet tuntuvat selvästi aiempaa lämpimämmiltä.

Säätökäyrän asetusnäyttö Oumanin lämmönsäätimessä

Lämmityksen menovesi on 30-asteista -14 asteen pakkasessa

Kiristynyt pakkanen näkyy dramaattisesti myös tuloilman lämpötilassa. AWADUKT Thermo -maaputkiston esilämmittämä ulkoilma on -3,8-asteista -14 asteen pakkasella. Lämmittävä vaikutus on varsin vaikuttavat 10 astetta, mutta ero ulkolämpötilaan varmasti pienenee ajan myötä, kun pakkasilma viilentää putkistoa ympäröivää maaperää.

Maaputkiston esilämmittämä tuloilma on painunut lähelle -4 asteen lämpötilaa

Ilmanvaihtokoneen lämpötila-antureiden lukemia -14 asteen pakkasella

Pakkaskeli on myös vaikuttanut sisäilman suhteelliseen ilmankosteuteen. Se on ensimmäistä kertaa painunut niinkin alas kuin 18 prosenttiin. Tämä lienee väistämätöntä, kun talon ilmatilavuus korvataan kerran kahdessa tunnissa pakkasen kuivattamalla ulkoilmalla.

Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:

"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."

Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:

"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."

Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.

Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:

Pihatie ja autotallin nurkkaus aamuauringossa

Autotallin taustapuoli

Rautavihtrillillä käsiteltyä autotallin ulkoverhousta

Talo luoteispuolen kallioilta nähtynä

Päärakennuksen rautavihtrillillä käsiteltyä ulkoverhousta

Väliaikaiset portaat korvataan talven jälkeen lopullisella ratkaisulla

Päärakennus lounaan suunnalta

Päärakennus ja sauna harjanteen laella

Lämmityksen matematiikkaa

Olimme muutaman päivän poissa talolta, mutta Fortum Valpas -palvelu mahdollisti virtuaaliset vierailut tällä välin. Melko yksitoikkoiselta sähkönkulutus kuitenkin näyttää: luvut ovat pyörineet 3 kWh:n ympärillä tunnista toiseen.

Aiemmassa kirjoituksessa todettiinkin jo, että lukuun ottamatta varaajan vastuksia poissaoloajan kulutus pyörii 0,17-0,18 kWh:n haarukassa. Näin ollen sähkö on kulunut lähes kokonaan 194-neliöisen talon sekä noin 80-neliöisen autotalli-kellari-yhdistelmän lämmittämiseen, kun kukaan ei ole ollut paikalla polttamassa puita.

Polttopuita hyödyntävälle ovat suureksi avuksi Puulammitys.info-sivuston polttopuumatematiikkatiedot. Vesikiertoista järjestelmää käyttävälle erityisesti veden lämmönvarauskyvyn tunteminen on hyödyksi. Jos nimittäin lämmittää 1000 litraa vettä yhden asteen lämpimämmäksi, tarvitaan 1,16 kWh energiaa. Vastaavasti, jos lämmitetään vesikuutio kymmenen astetta aiempaa lämpimämmäksi, tarvitaan 11,6 kWh energiaa. Kun varaajan lämpötila laskee, energiankulutusta voidaan arvioida tämän saman suhdeluvun avulla. Jos 1000-litraisen varaajan lämpötila laskee 5 astetta, energiaa on kulutettu 5 * 1,16 kWh = 5,8 kWh.

Sähkönkulutuksen perusteella lämmitysenergiaa tarvitaan 24 * 3 kWh = 72 kWh vuorokaudessa. Jos tämä puristettaisiin irti 1000-litraisesta varaajasta, se jäähtyisi 62 astetta vuorokaudessa. Meillä on kahden kuution kokoinen varaaja, joten se jäähtyisi 31 astetta. Pudotus on niin suuri, että puita täytyy polttaa päivittäin, jos haluaa välttää sähköenergialla lämmittämistä. Myöhemmin asennettavat aurinkokeräimet tulevat toki helpottamaan tilannetta valoisina vuodenaikoina. Silti suurempi varaajakapasiteetti ei olisi pahitteeksi.

Kuinka paljon puuta pitää sitten päivässä polttaa 72 kWh:n tuottamiseksi? Kilo kuivaa puuta sisältää puulajista riippuen hieman yli 4 kWh energiaa. Jos hyötysuhde olisi teoreettinen 100 %, niin 18 kiloa puuta riittäisi päivässä. Hyötysuhteet eivät kuitenkaan ole tätä luokkaa, kun lämpöä karkaa savukaasujen mukana ja säteilynä. Ehkäpä oikeampi luku on lähempänä 30 kiloa.

Tähän kun lisätään käyttöveden lämmittäminen ja kovemmat pakkaskelit, niin puuta saa kantaa pesään melkoisia määriä.

Energiantuotantoa voi lihasvoimin skaalata, mutta myös kulutukselle pitää pystyä tekemään jotain. Meillä on edelleen varaa tiivistää taloa ja kaikista pahin ilmavuoto on entisellään vielä yli puolitoista vuotta reklamoinnin jälkeen: Glasierin toimittama, saksalaisiin passiivitaloihin suunniteltu Schüco-liukuovi ujeltaa parhaillaan talvimyrskyssä ja viilentää puolet olohuoneesta.

Korjaustarjouksia otetaan avosylin vastaan.

Lämmityskauden havaintoja ja pohdintaa

Vesitakka verhoiltiin juuri parahiksi ennen säiden kylmenemistä. Se onkin sittemmin ollut kovassa käytössä. Ensin poltettiin työmaan tuottamaa, kuivaa lautasilppua, ja nyt on siirrytty viime talvena kaadettujen koivujen hyödyntämiseen.

Samalla on havahduttu kaipaamaan asiaa, jota ei aiemmin tultu ajatelleeksikaan. Meillä ei ole vesikiertoisessa järjestelmässämme ainuttakaan energiamittaria. Ensisijaisesti sellainen tarvittaisiin vesikiertoisen lämmityksen meno- ja paluuveden lämpötiloja ja virtausta tarkkailemaan.

Tällöin saataisiin mitattua tietoa siitä, paljonko talon lämmittäminen vie energiaa. Jos mittareita olisi kaksi, pystyttäisiin erottamaan päärakennuksen ja noin 60-neliöisen autotallin viemä lämmitysenergia. Jos vielä vesitakan kierron yhteydessä olisi mittari, voitaisiin mitata, kuinka paljon energiaa vesitakasta johdetaan lämminvesivaraajaan. Ja kun aurinkokeräimet saadaan asennettua, tarvitsisivat nekin oman mittarinsa. Jos mittareissa olisi vielä dataloggeriominaisuudet, niin saataisiin tarkkaa tilastoa siitä, miten energiaa tuotetaan ja kulutetaan eri ajankohtina.

Energiamittarit ovat kuitenkin sen verran kalliita, että niitä ei ole vielä hankintalistalla.

Mittausdatan puuttuessa on pitänyt tyytyä seuraamaan sellaisia asioita, joista löytyy tietoa. Yksi näistä on sähkönkulutus, jonka tarkkailemisessa Fortum Valpas -palvelu on ollut erinomainen apu. Sen avulla on selvinnyt mm. se, että kun talolta ollaan poissa, ilmanvaihtokone on pienellä teholla ja lämminvesivaraajan vastukset nollilla, niin kulutus pysyy tasaisesti 0,17-0,18 kW:n haarukassa. Kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon. Mummonmarkkojen perään haikailevat puhuisivat kolmen hehkulampun tehosta.

Fortum Valpas tarjoilee tuoreimpana tietona sunnuntaiset kulutuslukemat:

Fortum Valpas: sähkönkulutus sunnuntaina 30.11.2014

Jos ei tunne taustoja, kuvaaja tuntuu käyttäytyvän hyvin erikoisesti. Yön tasainen kulutus vaihtuu aamunkoitteessa alati kasvavaan sähkönkäyttöön, joka taittuu illansuussa, kun kaiken viihde-elektroniikan pitäisi pauhata täysillä. Selityksenä tähän on vesitakka ja 2000-litraisen lämminvesivaraajan uumenissa lymyävät sähkövastukset.

Lauantai-iltana on ollut takassa tuli, joka on lämmittänyt varaajan vettä. Tämän jälkeen sunnuntain vastainen yö on kulunut tasaisella 0,7 kW:n kulutuksella (ero ylläkuvattuun poissaoloon nähden selittynee ilmanvaihtokoneen tehokkaamalla käynnillä ja sähkövastuksella). Aamusuihkuttelun myötä varaajan yläosan vastus on mennyt päälle ja lämmittänyt vettä koko ajan kasvavalla teholla.

Vasta Strömsön jälkeen tilanne on rauhoittunut, kun takassa on taas roihunnut tuttuun tapaan valkea.

Puulämmitys on itsessään hieno harrastus, mutta tällainen statistiikka koukuttaa siihen todella voimakkaasti. Talomme ainoa tulisija sijaitsee keskellä olohuonetta, jolloin lämmittämiseen saattaa liittyä lieveilmiöitä. Vesikiertoisuuden ansiosta huonetilaan tuleva lämpökuorma on kuitenkin jäänyt siedettävälle tasolle. Lämminvesivaraajassa on vielä vapaita liittymiä ja olenkin miettinyt, että varaajan viereen mahtuisi esimerkiksi kompakti käänteispalokattila, jossa voisi polttaa puuta silloinkin, kun olohuone on rauhoitettu muuhun käyttöön.

Vesikiertoisen lämmönjaon rinnalla on syytä nostaa esiin tuloilman lämmitys. Meillä tuloilma otetaan sisään ilmanvaihtokoneelle maaputkiston kautta, jolloin se esilämpiää passiivisesti. Tämän jälkeen poistoilman lämpöenergiaa siirretään lämmöntalteenoton avulla tuloilmaan. Jos lämmönsiirrin ei saa lämpötilaa nostettua halutulle tasolle, ilmanvaihtokoneen sähkövastus antaa viimeisen silauksen.

Mittausdatan näkökulmasta tilanne näyttää seuraavanlaiselta:

Ilmanvaihtokoneen mittaustietoja illalla 1.12.2014 ("ulkoilma" on jo esilämmennyt maaputkistossa)

Illalla 1.12.2014 ulkolämpötila oli -6 astetta. Maaputkistossa ilma lämpeni +0,7 asteen lämpötilaan. Lämmöntalteenotto nosti sen +19,8 asteen lämpötilaan jollaisena se olisi voinut hyvin virrata asuintiloihin. Tuloilman lämpötila oli kuitenkin mittaushetkellä säädetty +21 asteeseen, jolloin sähkövastus lämmitti ilman +21,2-asteiseksi. Poistoilma on vesitakan polttamisen johdosta +22,4-asteista eli omaan makuuni pari astetta "liian" lämmintä. Jäteilma poistui talosta +6,9-asteisena.

Eräs blogin lukija kysyi, onko lämmityskausi näkynyt lankkulattiassa. Pitkälle marraskuuhun asti pinta pysyi tiiviinä ja siloisena, mutta muutaman viime viikon aikana lattiaan on ilmestynyt 1-2 millin rakoja. Osa saumoista on silti edelleen tiiviisti kiinni.

Lämmityskauden elämistä: rakoja lankkulattiassa

Vesitakalle kuori

Syksy tulee kovaa vauhtia ja ensimmäiset yöpakkasetkin on jo koettu. Talven lämmityskautta varten on tarkoitus laittaa vesitakkakin viimein käyttökuntoon. Käyttöveden lämmittämiseen kuluu meillä nykyisin suurin osuus käytetystä sähköenergiasta ja vesitakka ratkaisisi lämmityksen ohella myös tämän asian.

Takan runko tehtiin 50x50-millisestä huonekaluputkesta ja kehikko hitsattiin kasaan tänään. Takan muodon ratkaisivat vesitakkasydämen muoto, takan edellyttämät putkiliitännät, tuloilman putken sijainti sekä hormiliitoksen muoto. Näiden ympärille hahmottui noin kaksi metriä korkea ja leveä laatikko, johon jää avoin tila polttopuiden säilytykselle.

Polttopuupino naamioi kaiken kaikkiaan kolme tarkastusluukkua, joista pääsee tarvittaessa käsiksi putkiliitoksiin ja takan termostaatteihin. Lisäksi konvektiolämmön vuoksi kuoren ala- ja ylälaitaan laitetaan tuuletusritilät.

Teräsrunkoon on tarkoitus ruuvata ensi viikon aikana Luja A -levyt ja rapata pinta antiikkilaastilla valkoiseksi.

Takkarunko syysillan auringonpaisteessa; värilämpötilaero päivänvalovalaisimiin nähden on selkeä.

Putkiliitännät nousevat alapohjasta oikeassa alakulmassa. Niiden päälle tulee tilaa polttopuille.

Schiedelin savuhormi rapataan myös valkoisella antiikkilaastilla - väliin jää liikuntasauma

Takan taustapuoli levytetään umpeen, mutta polttopuiden säilytystila on avoin molempiin suuntiin.

Takan kehystämä näkymä eteisestä talon läpi kohti etelää.

Takan 200-millinen hormiliitos vielä ilman eristettä.

Energiavaraajaa asennetaan

Vesitakan ja aurinkokeräinten tuottama lämpöenergia varastoidaan autotallin kellarin suureen lämminvesivaraajaan, josta sitä voidaan hyödyntää sekä lämmityksen että lämpimän käyttöveden tarpeisiin.

Varaaja on odottanut keskellä kellarin lattiaa lopullista sijoitustaan jo jonkin aikaa. Tällä viikolla lähes kaksi metriä korkea ja 500-kiloinen varaaja siirrettiin yllättävän helposti pumppukärryllä kellarin päätyseinälle.

Omalla paikallaan massiivinen varaaja näyttää pieneltä ja sirolta. En voinut välttyä ajattelemasta, että olisi sittenkin pitänyt ottaa suurempi. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä Akvatermin Akvantti 2000 -varaaja oli tilavuudeltaan suurin malli, joka mahtui kellarin moduulimittaisesta parioviaukosta sisään. Oviaukon korkeutta lisäämällä sisään olisi mahtunut 2400-litrainen Akvantti, mutta 3000-litraiset ja sitä suuremmat varaajat ylittävät kellarin huonekorkeuden jo selvästi. Näihin olosuhteisiin Akvantti 2000 oli siis paras mahdollinen vaihtoehto.

Pian päästään täyttämään varaajaa.

Lokakuinen kuva vielä tyhjästä varaajan paikasta juuri laatoitetussa ja kalkkimaalatussa kellarissa

Varaajan asennus käynnistyi tällä viikolla

Tyylikkään näköisiä putkiasennuksia kellarin seinällä

Käsittelemätön lankkulattia

Blogin päivittämisessä on ollut pientä viivettä, mutta jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Lattialankkuja asennettiin joulukuussa niin pitkälle kuin mahdollista. Valtaosa lattiasta saatiin tehtyä, mutta työ pysähtyi vesitakkarunkoon, joka ei ole vielä lopullisella paikallaan. Työmaalle on tulossa ensi viikolla muutama raavas mies, joiden voimin 300-kiloinen takka pitäisi saada vielä metrin verran eteenpäin, lopullisille sijoilleen.

250-millinen kuusilankku on irrallisena komea ilmestys, mutta vasta-asennetussa lattiapinnassa lankut sulautuvat saumattomasti toisiinsa ja massiivisuus katoaa. Lankkujen eläminen ja tuleva pintakäsittely toivon mukaan palauttavat leveiden lankkujen massiivista ilmettä.

Viimeistelytöiden yhteydessä lattia vielä hiotaan ja käsitellään pigmenttiä sisältävällä öljyvahalla.

Lankkuasennusta olohuoneessa; alle jää vesikiertoinen lattialämmitys lämmönluovutuslevyineen

Keittiön saarekkeen sähköputket nousevat asennetusta lattiapinnasta

Lattialankut työmaalla

Työmaalla on edetty siihen pisteeseen, että maanantaina pyydettiin Puusepänliike Tuulipuuta lähettämään lattialankut työmaalle. Ne oli tilattu aiemmin syksyllä Domus Classican kautta.

Lankkujen osalta kaikki meni nappiin. Leveät, 250-milliset kuusilankut löytyivät kesällä Domus Classican kautta ja ne tilattiin alkusyksystä. Puusepänliike säilytti niitä kuivissa tiloissa aina maanantaihin asti, jolloin kuljetusliike otti niput mukaansa.

Keskiviikkona sain soiton kuljetusliikkeen Karjaan terminaalista. Lankut olivat heillä, mutta he voisivat purkaa ne Hiab-purkuna vasta seuraavana päivänä. Soitin pari puhelua ja tuttu kuorma-autokuski haki niput vielä keskiviikkona työmaalle. Kannoin ne lämpimiin sisätiloihin samana iltana.

Lankut oli pakattu erinomaisesti ja kuljetus meni hyvin. Yhtään ainutta kolhua tai murtunutta ponttia ei löytynyt koko kuormasta. Puutavara oli järjestäen priimaa ja joukossa ei ollut yhtään lankkua, joka pitäisi jättää kiintokalusteiden alle katseilta suojaan.

Sisätiloissa tehdään vielä muutamat telineitä vaativat työvaiheet valmiiksi ja lankkuja päästään sitten asentamaan. Asennuksen jälkeen pinta hiotaan ja käsitellään Osmo Colorin öljyvahalla.

Lattialankut pinottuna olohuoneeseen

130 neliömetriä 33x250-kuusilankkua

Lankkujen höylättyä yläpintaa, joka tullaan vielä hiomaan asennuksen jälkeen

Vesikiertoinen lämmönjako lankkulattian alle

Tällä viikolla asennettiin viimeisetkin vesikiertoisen lattialämmityksen putkipiirit. Laatoitettavissa tiloissa putket asennettiin jo aiemmin noin 10-senttisen betonivalun sisään. Nyt olivat vuorossa huonetilat, joihin tulee lankkulattia.

Rakennusaikaisena lattiana on toiminut ilmansulkupaperin päälle asennettu, 18-millinen havuvaneri. Se jää paikoilleen puurakenteista alapohjaa jäykistämään. Vanerikannen päälle tehtiin koolaus 22x100-laudasta siten, että laudoitus kannattelee lämmönluovutuslevyjä ja toimii samalla lankkujen kiinnitysalustana.

Uponorin lattialämmitysputket asennettiin 300 mm:n jaolla Rothin lämmönluovutuslevyihin. Tällaiseen yhdistelmään päädyttiin, koska Rothin levyt olivat selvästi edullisempia ja 125 neliömetrin alalla tällä alkoi olla jo merkitystä.

Samassa yhteydessä nostettiin vesitakan putket alapohjasta ylös takkaa odottamaan. Sitä onkin odotettu. Normathermin takka tilattiin heinä-elokuun vaihteessa ja kuuden viikon toimitusajalla sen olisi pitänyt saapua syyskuun puolivälissä. Nyt eletään marraskuun puoliväliä ja takasta on nähty vain suttuisia kännykkäkamerakuvia, joilla saksalaiset halusivat kertoa rikkoneensa takan lasiluukun. Toivomme edelleen, että tuote on niin laadukas, että heikosti hoidettu toimitusprosessi unohtuu koivuklapien loimutessa.

Vielä pidempään on odotettu Glasierin teknikkoa korjaamaan olohuoneen liukuoven tiivisteet. Niiden puutteet havaittiin jo helmikuussa, kun taloa alipaineistettiin lämpökuvausta varten. Oven keskisaumasta virtaa estoitta ulkoilmaa sisään ja tiiveysmittaustakaan ei voida tehdä, ennen kuin ovi on kunnossa.

Nyt kun alkaa valmiita pintoja syntymään, tällaiset roikkuvat asiat alkavat häiritsemään entistäkin enemmän.

Lattialämmitysputkia ja lämmönluovutuslevyjä olohuoneessa ja keittiössä

Vesitakka ei ole vieläkään saapunut, vaikka se tilattiin 14 viikkoa sitten (toimitusaika 6 viikkoa...)

Kaikkien lankkulattian alle jäävien piirien putket tulevat seinän ali vaatehuoneen jakotukista

Liukuoven tiivisteitä ei ole korjattu edelleenkään (reklamaatio tehty helmikuussa)

Matalalta paistava aurinko muistuttaa siitä, että ikkunat voisi joskus pestä

Jakotukki on sijoitettu kantavan väliseinän sisään siten, että siihen pääsee käsiksi vaatehuoneesta

Makuuhuoneiden putkipiirit kulkevat olohuoneen seinustalla

Koolauksena toimivat 22x100-laudat, jotka myös kannattelevat lämmönluovutuslevyjä

Energiavaraaja ja ilmanvaihtokone tilattu

Teknisissä tiloissa on lattialaatoitus valmiina, joten ei ole enää esteitä LVI-asennusten etenemiselle. Sekä ilmanvaihtokoneen että suuren lämminvesivaraajan pitäisi saapua työmaalle lokakuun lopulla.

Ilmanvaihtokone mitoitettiin D2-rakentamismääräysten mukaisesti ja harkinnassa ollut Enervent Pandion jäi tällöin liian pieneksi. Lopullinen valinta osui Enervent Pelican eco MDE -malliin. 

Periaatteellisista syistä olisi ollut mukava ottaa ilmanvaihtokoneeseen vesikiertoinen patteri, mutta meillä tuloilma esilämmitetään passiivisesti pihan alle asennetulla Rehau Awadukt Thermo -lämmöntasaajalla. Näin ollen on harvinaista, että tuloilma saapuu maaputkistosta alle -10 °C:n lämpötilassa. Patteria tarvitaan pääsääntöisesti vasta näin kylmän tuloilman kanssa, sillä ilmanvaihtokoneen lämmönsiirrin lämmittää tuloilmaa tehokkaasti.

Enerventin Energy Optimizer -laskin antoi ilmanvaihtokoneen vuosihyötysuhteeksi 74,6 %.

Maaputkiston vuoksi mitoituslämpötilaksi asetettiin -10 °C, ei -26 °C. Vuosihyötysuhde on 74,6 %.

Energiavaraajavalinnassa puolestaan päädyttiin 2000-litraiseen Akvaterm Akvantti 2000 -lämminvesivaraajaan. Siihen asennetaan kolme kierukkaa (kaksi lämpimälle käyttövedelle ja yksi aurinkolämmölle) ja kaksi 6 kW -sähkövastusta.

Varaaja sijoitetaan autotallin kellariin. Sinne olisi tilan puolesta mahtunut myös 2400-litrainen malli, mutta se olisi ollut hieman oviaukkoa korkeampi. 500-kiloisia varaajia ei mielellään ryhdy kallistelemaan ja hivuttamaan liian pienistä aukoista ja siksi 2000-litrainen varaaja sopi mitoiltaan erinomaisesti.

Varaajaan kytketään lämmönlähteinä aiemmin tilatut aurinkokeräimet ja vesitakka.

Teknisen tilan vesieristys

Päärakennuksessamme on pieni tekninen tila, johon sijoitetaan mm. sähkökeskukset, ilmanvaihtokone, WC-järjestelmän alipainepumppu ja pieni lämminvesivaraaja. Tämän lisäksi autotallin kellarissa on laajempi tekninen tila, johon tulee mm. kookas energiavaraaja ja käymäläjätteen kompostointisäiliö.

Laatoitustyöt aloitetaan teknisistä tiloista, jotta niihin päästään asentamaan varaajat ja muut lopullista lattiapintaa vaativat asennukset. Työ alkoi tällä viikolla läpivientien ympärille tehdyillä korotusvaluilla ja lattian vesieristyksellä.

Teknisten tilojen seinät jätetään maalipinnalle, mutta lattiaan tehdään vesieristys. Autotallin kellarissa se rajoittuu vain seinien ja lattian liitoskohtaan. Tällaisella ratkaisulla estetään lattialle mahdollisesti pääsevän veden päätyminen seinärakenteisiin. Päärakennuksen pienessä tilassa lattia vesieristetään kauttaaltaan.

Korotusvaluja ja vesieristemassaa päärakennuksen teknisessä tilassa

Käyttövesi- ja lämmitysputket on jo asennettu alapohjan sisään

Vedeneristysmassaa 

Eteisen laattoja syysauringossa - mustaksi nimetty laatta ei onneksi ole erityisen tumma

Energian- ja sähkönkulutuksesta

Passiivitalon määritelmiä on muutamia erilaisia, mutta ne perustuvat yleensä energiankulutukseen ja ilmanpitävyyteen. Suomessa VTT on ehdottanut kahta määritelmää, joissa vuotuinen lämmitysenergian maksimitarve asettuu Suomen etelärannikolla tasolle 20 kWh/m². Kansainvälisessä määritelmässä se on 15 kWh/m², mutta näin kunnianhimoinen luku johtaisi Suomen ilmastossa kohtuuttomiin eristevahvuuksiin. (http://passivehouse.vtt.fi/files/passiivitalon%20maaritelma.pdf, ks. myös http://fi.wikipedia.org/wiki/Passiivitalo, www.passiivi.info/download/passiivitalon_maaritelma.pdf)

Minua on aina vaivannut se, mitä pinta-alan määritelmää tulisi käyttää. Kansainvälinen määritelmä perustuu nettolattiapinta-alaan, joka ehkä käytännössä vastaa Suomen huoneistoalaa. Olen kuitenkin nähnyt julkaisuja, joissa esitetään Suomen pinta-alamääritelmän olevan bruttoala, ei huoneistoala. (http://www.motiva.fi/files/3134/Viisi_myyttia_passiivirakentamisesta_Kimmo_Lylykangas.pdf)

Meidän tapauksessamme huoneistoala on 194 m² ja virallinen kerrosala 220,1 kem². Mikäli siihen lisätään yli 25 cm:n paksuisten seinien sallittu ylitys 17,5 m², niin päästään bruttoalaan 237,6 brm².

Tämän perusteella voidaan laskea korkein sallittu arvo vuotuiselle lämmitysenergian tarpeelle kahdella eri tulkinnalla:

• m² = huoneistoala: 194 m² * 20 kWh/m² = 3880 kWh
• m² = bruttoala: 237,6 m² * 20 kWh/m² = 4752 kWh

Jos koko lämmitysenergia ostettaisiin sähköenergiana ja kilowattitunnin hinnaksi oletetaan 0,15 €, niin vuotuinen lämmityslasku olisi maksimissaan luokkaa 582 - 713 €. 

Meillä ei kuitenkaan ole tarkoitus ripustautua ostetun sähköenergian varaan: lämpöenergiaa tuotetaan aktiivisesti puuta polttamalla, aurinkokeräimillä ja ilma-vesilämpöpumpulla. Lisäksi maaputkisto ja ilmanvaihtokoneen lämmönvaihdin lämmittävät tuloilmaa sekä auringonsäteet, valaisimet, sähkölaitteet ja ihmiset sisätiloja. Sähkön osuus lämmitysenergian tarpeesta pyritään minimoimaan.

Vaikka kävisin aika ajoin lukemassa tonttikeskuksen sähkömittarin lukemia, en millään voisi päätellä, kuinka paljon sähköä käytetään lämmitykseen. Siksi lämmitysjärjestelmän sähkönkäyttöä pitää mitata erikseen. 

Tämä ei ole aivan ongelmatonta, sillä mittausta ei mielestäni voida rajoittaa lämpöenergian suoraan tuotantoon sähköenergialla. Ei siis riitä, että mitataan, kuinka paljon esimerkiksi lämminvesivaraajan sähkövastukset kuluttavat sähköä. Vaikka vastukset ruuvattaisiin irti ja koko varaajan sisältämä lämpöenergia tuotettaisiin vesitakkaa polttamalla ja aurinkokeräimillä, niin lämmitysjärjestelmä kuluttaa silti sähköä - lämmönjakoon. Kiertovesipumput eivät vaadi paljon tehoa, mutta niiden kuluttama sähkö pitää mielestäni sisällyttää vuotuiseen lämmitysenergian tarpeeseen.

Pähkäillessäni asiaa törmäsin myös opinnäytteeseen, jossa samaa aihepiiriä on lähestytty mukavan monipuolisesti (ks. Kimmo Tahkola: Passiivi- ja matalaenergiatalojen energiamittaukset). Tässä on katkelma tiivistelmästä: "Mittaussuunnitelmissa eriteltiin käyttöveden lämmitykseen ja kiertoon kuluva energia, tilojen lämmitykseen kuluva energia piirikohtaisesti sekä ilmanvaihdon lämmitykseen kuluva energia. Lisäksi suunniteltiin seuranta siten, että eri lämmöntuottotavoilla rakennukseen tuotu energia on eriteltävissä. Muita suunniteltuja mittauksia olivat lämmön talteenoton hyötysuhteen seuranta, käyttöveden kulutus sekä laite- ja taloussähkön kulutus."

Sähköasennukset ovat parhaillaan käynnissä ja niiden aikana voidaan huomioida myös lämmitysjärjestelmän käyttämän sähköenergian mittaustarpeet. Itse kulutuslukemien kerääminen saattaa kuitenkin vaatia viitseliäisyyttä ja unohtua aina ajoittain. Siksi olisi hienoa löytää ratkaisu, joka keräisi mittausdataa automaattisesti.

Olen kuullut hyviä kokemuksia mittaus- ja tiedonkeruuratkaisuista, joilla voidaan seurata esimerkiksi erilaisia lämpötiloja, ilman suhteellista kosteutta, laitteiden päälläoloa, sähkönkulutusta, jne. Tuttava suositteli esimerkiksi Onsetin valmistamia, kohtuuhintaisia dataloggereita, jotka voidaan jättää kuukausiksi keräämään mittausdataa (http://www.onsetcomp.com/products/hobo-data-loggers, http://www.perel.fi/osastot/mittalaitteet/tiedonkeruu.htm). Silloin tällöin laitteeseen tallentunut data tyhjennetään USB-kaapelilla tietokoneelle, jossa sitä voidaan analysoida.

Olisi kiinnostavaa seurata sääolosuhteita ja niiden vaikutusta lämmitysenergian kulutukseen. Ilmanvaihdon osalta olisi mielenkiintoista tilastoida, kuinka paljon tuloilma lämpiää (tai viilenee) maaputkistossa suhteessa alkuperäiseen ulkolämpötilaan sekä miten ilman lämpötila muuttuu iv-koneen lämmönvaihtimen ja vesikiertoisen patterin vaikutuksesta. Vesikiertoisen lämmönjaon meno- ja paluuveden sekä lämminvesivaraajan lämpötiloja voisi myös kerätä. Samoin saattaisi kiinnostaa, kuinka monta tuntia vuodessa esimerkiksi vesitakan, aurinkokeräinten tai ilma-vesilämpöpumpun lämmöntuotto on käytössä, ja minkä lämpöistä vettä nämä ratkaisut syöttävät varaajaan.

Tiedonkeruuasia on vielä aivan suunnittelun alkumetreillä, joten kevään aikana tällä aluella löytyy varmasti sopivan yksinkertainen ja tarkoituksenmukainen ratkaisu. Yksinkertaisimmillaan lämmityksen tarvitsemaa sähkönkulutusta tullaan seuraamaan erillisellä sähkömittarilla ilman sen kummempaa tilastojen kartuttamista.

Lattian betonivalu tehtiin eilen

Kantava väliseinä halkaisee päärakennuksemme kahteen osaan. Pohjoispuoliskolla sijaitsevat kaikki märkätilat, WC-tilat, tekninen tila, eteiset jne. Näihin tiloihin tulee laatoitettu lattia ja sen pohjaksi valettiin koko rakennuksen pohjoispuoliskon kokoinen, noin 90 mm:n paksuinen betonilaatta.

Muutaman viime päivän aikana vanerilattian päälle on asennettu ilmansulun kanssa limitetty valupaperi, vesikiertoisen lattialämmityksen putket, muut LVI-asennukset ja raudoitusverkko. Betonivalu tehtiin eilen ja siihen tarvittiin noin kahdeksan kuutiota betonia.

Raudoitus ja LVI-asennukset kylpyhuoneen kohdalla

Vastavalettu betonilaatta kylpyhuoneen kohdalla

Raudoitus ja LVI-asennukset WC:n kohdalla

Vastavalettu betonilaatta WC:n kohdalla

Raudoitus ja LVI-asennukset vierashuoneen kohdalla

Vastavalettu betonilaatta vierashuoneen kohdalla

Lattialämmityksen jakotukki