Blogi on päivittynyt viimeksi loppiaisena, sillä tänä vuonna ei ole enää tapahtunut mitään suurempaa. Talossa on asuttu nyt puolitoista vuotta ja pientä tekemistä riittää sekä sisustuksen että pihan kanssa vielä vuosiksi.
Loppukesästä kävin vääntämässä lämminvesivaraajan termostaatin 40 asteen paikkeille. Sähkövastus menee päälle ainoastaan, kun varaajan yläosa viilenee 40-asteiseksi. Tällainen tilanne on kuitenkin tarkoitus välttää täysin vesitakkaa polttamalla. Ainakin viimeisen kolmen kuukauden ajan tässä on onnistuttukin. Autotalli ja päärakennus sekä lämmin käyttövesi ovat lämmenneet täysin puuenergialla koko syyskauden.
Sähköä ei siis ole tarvittu lämmitykseen eikä lämpimän käyttöveden tuottamiseen. Sen sijaan kodinkoneet ja uuni ovat olleet kovalla käytöllä. Tämän vuoksi itseäkin alkoi kiinnostaa, kuinka paljon sähköä oikein kuluu. Olen sivunnut asiaa myös noin vuosi sitten kirjoituksessa 2.12.2014 Lämmityskauden havaintoja ja pohdintaa.
Koko syksyn ajan kulutus on ollut hyvin tasaisesti hiukan yli 800 kWh kuukaudessa. Tuossa vuoden takaisessa kirjoituksessa olin arvioinut, että "kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon". Jos arvioidaan, että ilman ilmanvaihtokonetta kulutus olisi jatkuvasti 100 W, niin kuukaudessa tämä tekisi:
100 W * 24 h * 30 = 72 kWh
Tämän verran kuluisi siis silloin, jos kukaan ei olisi kuukauteen kotona ja ilmanvaihtokin olisi pois päältä. Kuinka paljon ilmanvaihto sitten kuluttaa sähköä?
Asiaan saatiin tänään konkreettista lisävalaistusta, kun ilmanvaihtokonetta mitattiin tehomittarilla. Ulkolämpötila taisi olla kahden lämpöasteen paikkeilla ja maaputkiston kautta ilmanvaihtokoneelle tuli noin 5-asteista tuloilmaa. Jo tällaisessa tilanteessa ilmanvaihtokone turvautui lämmön talteenoton jälkeen sähkövastukseen nostaakseen tuloilman säädetylle, 19 asteen tasolle. Tämä näkyi konkreettisesti tehomittarissa: teho keikkui 200 W:n tuntumassa ja ampaisi vastuksen myötä aika ajoin 700 W:n ylitse. Moiset lukemat nostivat hiukseni pystyyn. Kuukausitasolla tämä tarkoittaa seuraavaa:
Ilmanvaihtokoneen puhaltimet: 200 W * 24 h * 30 = 144 kWh
Vaikeampi arvioitava on tuo vastus. Tässä on arvioitu kaksi skenaariota kuukausitasolla: 1) vastus on 10 % ajasta päällä tai 2) vastus on 25 % ajasta päällä:
1) vastus 10 % ajasta päällä: 10 % * 500 W * 24 h * 30 = 36 kWh
2) vastus 25 % ajasta päällä: 25 % * 500 W * 24 h * 30 = 90 kWh
Jos tuo ensin mainittu luku on lähempänä totuutta, niin kylmäkalusteiden, valmiustilassa olevien sähkölaitteiden ja koneellisen ilmanvaihdon sähkönkulutus on noin 250 kWh kuukaudessa. Tämä muodostaa noin kolmasosan koko sähkönkulutuksesta.
Ilmanvaihtokone joutui suuren kulutuksensa vuoksi erityistarkkailuun ja sillä on nyt oma sähkömittarinsa. Katsotaan kuukauden kuluttua, onko yllä esitetty spekulaatio oikeansuuntaista vai ei.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmanvaihtokone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmanvaihtokone. Näytä kaikki tekstit
8.12.2015
6.1.2015
Vuoden toistaiseksi kylmimpänä aamuna
Loppiaisaamu valkeni kirkkaana ja kauniina. Sisälämpötila tuntui aistinvaraisesti normaalia lämpimämmältä ja vilkaisu mittariin osoitti, että lämpötila oli noussut +21 asteeseen tasaisen +20 asteen jälkeen. Tämä enteili kylmää aamua ulkona.
Ulkona olikin -14 astetta pakkasta ja vesikiertoisen lattialämmityksen ohjaus oli nostanut menoveden lämpötilaa. Pitikin saman tien mennä tarkistamaan Ouman EH-203:n näyttöpaneelista, millainen säätökäyrä sinne oli satunnaisten kokeilujen yhteydessä tullut syötettyä. Käyrä näytti seuraavanlaiselta:
Kiristynyt pakkanen näkyy dramaattisesti myös tuloilman lämpötilassa. AWADUKT Thermo -maaputkiston esilämmittämä ulkoilma on -3,8-asteista -14 asteen pakkasella. Lämmittävä vaikutus on varsin vaikuttavat 10 astetta, mutta ero ulkolämpötilaan varmasti pienenee ajan myötä, kun pakkasilma viilentää putkistoa ympäröivää maaperää.
Pakkaskeli on myös vaikuttanut sisäilman suhteelliseen ilmankosteuteen. Se on ensimmäistä kertaa painunut niinkin alas kuin 18 prosenttiin. Tämä lienee väistämätöntä, kun talon ilmatilavuus korvataan kerran kahdessa tunnissa pakkasen kuivattamalla ulkoilmalla.
Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:
"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."
Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:
"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."
Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.
Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:
 |
| Loppiaisaamun auringonnousu olohuoneen ikkunasta nähtynä |
- Ulkolämpötila -20°C = Menoveden lämpötila +32°C
- Ulkolämpötila 0°C = Menoveden lämpötila +25°C
- Ulkolämpötila +20°C = Menoveden lämpötila +18°C
 |
| Säätökäyrän asetusnäyttö Oumanin lämmönsäätimessä |
 |
| Lämmityksen menovesi on 30-asteista -14 asteen pakkasessa |
 |
| Maaputkiston esilämmittämä tuloilma on painunut lähelle -4 asteen lämpötilaa |
 |
| Ilmanvaihtokoneen lämpötila-antureiden lukemia -14 asteen pakkasella |
Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:
"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."
Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:
"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."
Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.
Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:
 |
| Pihatie ja autotallin nurkkaus aamuauringossa |
 |
| Autotallin taustapuoli |
 |
| Rautavihtrillillä käsiteltyä autotallin ulkoverhousta |
 |
| Talo luoteispuolen kallioilta nähtynä |
 |
| Päärakennuksen rautavihtrillillä käsiteltyä ulkoverhousta |
 |
| Väliaikaiset portaat korvataan talven jälkeen lopullisella ratkaisulla |
 |
| Päärakennus lounaan suunnalta |
 |
| Päärakennus ja sauna harjanteen laella |
2.12.2014
Lämmityskauden havaintoja ja pohdintaa
Vesitakka verhoiltiin juuri parahiksi ennen säiden kylmenemistä. Se onkin sittemmin ollut kovassa käytössä. Ensin poltettiin työmaan tuottamaa, kuivaa lautasilppua, ja nyt on siirrytty viime talvena kaadettujen koivujen hyödyntämiseen.
Samalla on havahduttu kaipaamaan asiaa, jota ei aiemmin tultu ajatelleeksikaan. Meillä ei ole vesikiertoisessa järjestelmässämme ainuttakaan energiamittaria. Ensisijaisesti sellainen tarvittaisiin vesikiertoisen lämmityksen meno- ja paluuveden lämpötiloja ja virtausta tarkkailemaan.
Tällöin saataisiin mitattua tietoa siitä, paljonko talon lämmittäminen vie energiaa. Jos mittareita olisi kaksi, pystyttäisiin erottamaan päärakennuksen ja noin 60-neliöisen autotallin viemä lämmitysenergia. Jos vielä vesitakan kierron yhteydessä olisi mittari, voitaisiin mitata, kuinka paljon energiaa vesitakasta johdetaan lämminvesivaraajaan. Ja kun aurinkokeräimet saadaan asennettua, tarvitsisivat nekin oman mittarinsa. Jos mittareissa olisi vielä dataloggeriominaisuudet, niin saataisiin tarkkaa tilastoa siitä, miten energiaa tuotetaan ja kulutetaan eri ajankohtina.
Energiamittarit ovat kuitenkin sen verran kalliita, että niitä ei ole vielä hankintalistalla.
Mittausdatan puuttuessa on pitänyt tyytyä seuraamaan sellaisia asioita, joista löytyy tietoa. Yksi näistä on sähkönkulutus, jonka tarkkailemisessa Fortum Valpas -palvelu on ollut erinomainen apu. Sen avulla on selvinnyt mm. se, että kun talolta ollaan poissa, ilmanvaihtokone on pienellä teholla ja lämminvesivaraajan vastukset nollilla, niin kulutus pysyy tasaisesti 0,17-0,18 kW:n haarukassa. Kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon. Mummonmarkkojen perään haikailevat puhuisivat kolmen hehkulampun tehosta.
Fortum Valpas tarjoilee tuoreimpana tietona sunnuntaiset kulutuslukemat:
Jos ei tunne taustoja, kuvaaja tuntuu käyttäytyvän hyvin erikoisesti. Yön tasainen kulutus vaihtuu aamunkoitteessa alati kasvavaan sähkönkäyttöön, joka taittuu illansuussa, kun kaiken viihde-elektroniikan pitäisi pauhata täysillä. Selityksenä tähän on vesitakka ja 2000-litraisen lämminvesivaraajan uumenissa lymyävät sähkövastukset.
Lauantai-iltana on ollut takassa tuli, joka on lämmittänyt varaajan vettä. Tämän jälkeen sunnuntain vastainen yö on kulunut tasaisella 0,7 kW:n kulutuksella (ero ylläkuvattuun poissaoloon nähden selittynee ilmanvaihtokoneen tehokkaamalla käynnillä ja sähkövastuksella). Aamusuihkuttelun myötä varaajan yläosan vastus on mennyt päälle ja lämmittänyt vettä koko ajan kasvavalla teholla.
Vasta Strömsön jälkeen tilanne on rauhoittunut, kun takassa on taas roihunnut tuttuun tapaan valkea.
Puulämmitys on itsessään hieno harrastus, mutta tällainen statistiikka koukuttaa siihen todella voimakkaasti. Talomme ainoa tulisija sijaitsee keskellä olohuonetta, jolloin lämmittämiseen saattaa liittyä lieveilmiöitä. Vesikiertoisuuden ansiosta huonetilaan tuleva lämpökuorma on kuitenkin jäänyt siedettävälle tasolle. Lämminvesivaraajassa on vielä vapaita liittymiä ja olenkin miettinyt, että varaajan viereen mahtuisi esimerkiksi kompakti käänteispalokattila, jossa voisi polttaa puuta silloinkin, kun olohuone on rauhoitettu muuhun käyttöön.
Vesikiertoisen lämmönjaon rinnalla on syytä nostaa esiin tuloilman lämmitys. Meillä tuloilma otetaan sisään ilmanvaihtokoneelle maaputkiston kautta, jolloin se esilämpiää passiivisesti. Tämän jälkeen poistoilman lämpöenergiaa siirretään lämmöntalteenoton avulla tuloilmaan. Jos lämmönsiirrin ei saa lämpötilaa nostettua halutulle tasolle, ilmanvaihtokoneen sähkövastus antaa viimeisen silauksen.
Mittausdatan näkökulmasta tilanne näyttää seuraavanlaiselta:
Illalla 1.12.2014 ulkolämpötila oli -6 astetta. Maaputkistossa ilma lämpeni +0,7 asteen lämpötilaan. Lämmöntalteenotto nosti sen +19,8 asteen lämpötilaan jollaisena se olisi voinut hyvin virrata asuintiloihin. Tuloilman lämpötila oli kuitenkin mittaushetkellä säädetty +21 asteeseen, jolloin sähkövastus lämmitti ilman +21,2-asteiseksi. Poistoilma on vesitakan polttamisen johdosta +22,4-asteista eli omaan makuuni pari astetta "liian" lämmintä. Jäteilma poistui talosta +6,9-asteisena.
Eräs blogin lukija kysyi, onko lämmityskausi näkynyt lankkulattiassa. Pitkälle marraskuuhun asti pinta pysyi tiiviinä ja siloisena, mutta muutaman viime viikon aikana lattiaan on ilmestynyt 1-2 millin rakoja. Osa saumoista on silti edelleen tiiviisti kiinni.
Samalla on havahduttu kaipaamaan asiaa, jota ei aiemmin tultu ajatelleeksikaan. Meillä ei ole vesikiertoisessa järjestelmässämme ainuttakaan energiamittaria. Ensisijaisesti sellainen tarvittaisiin vesikiertoisen lämmityksen meno- ja paluuveden lämpötiloja ja virtausta tarkkailemaan.
Tällöin saataisiin mitattua tietoa siitä, paljonko talon lämmittäminen vie energiaa. Jos mittareita olisi kaksi, pystyttäisiin erottamaan päärakennuksen ja noin 60-neliöisen autotallin viemä lämmitysenergia. Jos vielä vesitakan kierron yhteydessä olisi mittari, voitaisiin mitata, kuinka paljon energiaa vesitakasta johdetaan lämminvesivaraajaan. Ja kun aurinkokeräimet saadaan asennettua, tarvitsisivat nekin oman mittarinsa. Jos mittareissa olisi vielä dataloggeriominaisuudet, niin saataisiin tarkkaa tilastoa siitä, miten energiaa tuotetaan ja kulutetaan eri ajankohtina.
Energiamittarit ovat kuitenkin sen verran kalliita, että niitä ei ole vielä hankintalistalla.
Mittausdatan puuttuessa on pitänyt tyytyä seuraamaan sellaisia asioita, joista löytyy tietoa. Yksi näistä on sähkönkulutus, jonka tarkkailemisessa Fortum Valpas -palvelu on ollut erinomainen apu. Sen avulla on selvinnyt mm. se, että kun talolta ollaan poissa, ilmanvaihtokone on pienellä teholla ja lämminvesivaraajan vastukset nollilla, niin kulutus pysyy tasaisesti 0,17-0,18 kW:n haarukassa. Kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon. Mummonmarkkojen perään haikailevat puhuisivat kolmen hehkulampun tehosta.
Fortum Valpas tarjoilee tuoreimpana tietona sunnuntaiset kulutuslukemat:
 |
| Fortum Valpas: sähkönkulutus sunnuntaina 30.11.2014 |
Jos ei tunne taustoja, kuvaaja tuntuu käyttäytyvän hyvin erikoisesti. Yön tasainen kulutus vaihtuu aamunkoitteessa alati kasvavaan sähkönkäyttöön, joka taittuu illansuussa, kun kaiken viihde-elektroniikan pitäisi pauhata täysillä. Selityksenä tähän on vesitakka ja 2000-litraisen lämminvesivaraajan uumenissa lymyävät sähkövastukset.
Lauantai-iltana on ollut takassa tuli, joka on lämmittänyt varaajan vettä. Tämän jälkeen sunnuntain vastainen yö on kulunut tasaisella 0,7 kW:n kulutuksella (ero ylläkuvattuun poissaoloon nähden selittynee ilmanvaihtokoneen tehokkaamalla käynnillä ja sähkövastuksella). Aamusuihkuttelun myötä varaajan yläosan vastus on mennyt päälle ja lämmittänyt vettä koko ajan kasvavalla teholla.
Vasta Strömsön jälkeen tilanne on rauhoittunut, kun takassa on taas roihunnut tuttuun tapaan valkea.
Puulämmitys on itsessään hieno harrastus, mutta tällainen statistiikka koukuttaa siihen todella voimakkaasti. Talomme ainoa tulisija sijaitsee keskellä olohuonetta, jolloin lämmittämiseen saattaa liittyä lieveilmiöitä. Vesikiertoisuuden ansiosta huonetilaan tuleva lämpökuorma on kuitenkin jäänyt siedettävälle tasolle. Lämminvesivaraajassa on vielä vapaita liittymiä ja olenkin miettinyt, että varaajan viereen mahtuisi esimerkiksi kompakti käänteispalokattila, jossa voisi polttaa puuta silloinkin, kun olohuone on rauhoitettu muuhun käyttöön.
Vesikiertoisen lämmönjaon rinnalla on syytä nostaa esiin tuloilman lämmitys. Meillä tuloilma otetaan sisään ilmanvaihtokoneelle maaputkiston kautta, jolloin se esilämpiää passiivisesti. Tämän jälkeen poistoilman lämpöenergiaa siirretään lämmöntalteenoton avulla tuloilmaan. Jos lämmönsiirrin ei saa lämpötilaa nostettua halutulle tasolle, ilmanvaihtokoneen sähkövastus antaa viimeisen silauksen.
Mittausdatan näkökulmasta tilanne näyttää seuraavanlaiselta:
 |
| Ilmanvaihtokoneen mittaustietoja illalla 1.12.2014 ("ulkoilma" on jo esilämmennyt maaputkistossa) |
Illalla 1.12.2014 ulkolämpötila oli -6 astetta. Maaputkistossa ilma lämpeni +0,7 asteen lämpötilaan. Lämmöntalteenotto nosti sen +19,8 asteen lämpötilaan jollaisena se olisi voinut hyvin virrata asuintiloihin. Tuloilman lämpötila oli kuitenkin mittaushetkellä säädetty +21 asteeseen, jolloin sähkövastus lämmitti ilman +21,2-asteiseksi. Poistoilma on vesitakan polttamisen johdosta +22,4-asteista eli omaan makuuni pari astetta "liian" lämmintä. Jäteilma poistui talosta +6,9-asteisena.
Eräs blogin lukija kysyi, onko lämmityskausi näkynyt lankkulattiassa. Pitkälle marraskuuhun asti pinta pysyi tiiviinä ja siloisena, mutta muutaman viime viikon aikana lattiaan on ilmestynyt 1-2 millin rakoja. Osa saumoista on silti edelleen tiiviisti kiinni.
 |
| Lämmityskauden elämistä: rakoja lankkulattiassa |
2.7.2014
Mielenkiintoisia tietoja ilmanvaihtokoneelta
Ilmanvaihtokoneemme Enervent Pelican eco MDE otettiin käyttöön huhtikuussa. Se ottaa tuloilman sisään taloon Rehau Awadukt Thermo -lämmöntasaajan kautta.
Ilmanvaihtokone on ollut sen verran vaivaton ja huomaamaton, että hoksasimme aivan hiljattain, miten mielenkiintoisia mittaustuloksia sen ohjauspaneelin kautta voi seurata.
Ilmanvaihtokoneelle saapuvan ilman lämpötila sahaa yötä päivää hyvin pienessä, muutaman asteen haarukassa, koska ilma kulkee maan alla lämmöntasaajaputkistossa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Kyseessä näyttää todella olevan "lämmöntasaaja", sillä vuorokauden aikana tapahtuvat lämpötilan vaihtelut näkyvät maaputkistosta saapuvassa ilmassa hyvin pieninä.
Esimerkkinä voidaan mainita, että läheisellä sääasemalla tämän päivän korkein lämpötila oli iltapäivällä 17,9 astetta. Samaan aikaan maaputkistossa viilennyt ilma saapui ilmanvaihtokoneelle noin 14-asteisena. Sääasemalla viime yön alin lämpötila oli 10,4 astetta ja vastaavasti ilmanvaihtokoneella tuloilma oli yöllä noin 11-asteista. Noin seitsemän asteen haarukka typistyi lämmöntasaajan vaikutuksesta kolmeen.
Lämmöntasaajan viileään putkistoon kondensoituu myös ilmankosteutta. Sääasemalla ulkoilman kosteus on tällä hetkellä 77 % ja ilmanvaihtokoneen poistoilman anturi antaa juuri nyt lukeman 40 %.
Ilmanvaihtokone on ollut sen verran vaivaton ja huomaamaton, että hoksasimme aivan hiljattain, miten mielenkiintoisia mittaustuloksia sen ohjauspaneelin kautta voi seurata.
Ilmanvaihtokoneelle saapuvan ilman lämpötila sahaa yötä päivää hyvin pienessä, muutaman asteen haarukassa, koska ilma kulkee maan alla lämmöntasaajaputkistossa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Kyseessä näyttää todella olevan "lämmöntasaaja", sillä vuorokauden aikana tapahtuvat lämpötilan vaihtelut näkyvät maaputkistosta saapuvassa ilmassa hyvin pieninä.
Esimerkkinä voidaan mainita, että läheisellä sääasemalla tämän päivän korkein lämpötila oli iltapäivällä 17,9 astetta. Samaan aikaan maaputkistossa viilennyt ilma saapui ilmanvaihtokoneelle noin 14-asteisena. Sääasemalla viime yön alin lämpötila oli 10,4 astetta ja vastaavasti ilmanvaihtokoneella tuloilma oli yöllä noin 11-asteista. Noin seitsemän asteen haarukka typistyi lämmöntasaajan vaikutuksesta kolmeen.
Lämmöntasaajan viileään putkistoon kondensoituu myös ilmankosteutta. Sääasemalla ulkoilman kosteus on tällä hetkellä 77 % ja ilmanvaihtokoneen poistoilman anturi antaa juuri nyt lukeman 40 %.
 |
| Awadukt Thermo -ilmanottotorni, josta tuloilma päätyy maaputkistoon |
 |
| Ilmanvaihtokoneen ohjauspaneeli, jossa tuloilman lämpötila on säädetty 20 asteeseen |
 |
| Lämmön talteenotto lämmittää 12,9-asteisen ilman 20-asteiseksi; jäteilman lämpö 16,1 astetta |
 |
| Maaputkistosta saapuvan ilman lämpötila on viikon ajan sahannut 10 ja 14 asteen välimaastossa |
 |
| Ilmankosteusanturi paljastaa, että isäntä on käynyt klo 6:30 suihkussa |
24.4.2014
Ilmanvaihto on käynnissä ja säädetty
Ilmanvaihtokoneesta ja tuloilman maaputkistosta on kirjoitettu blogissa useaan otteeseen. Huhtikuun alussa tehtiin työmaalla perusteellinen siivous ja ilmanvaihto käynnistettiin viimein.
Odotimme aiemmista asumuksista tuttua huminaa, mutta talossa vallitsikin täysi hiljaisuus. Oli pakko käydä teknisessä tilassa kurkkaamassa, onko ilmanvaihtokone oikeasti käynnissä. Olihan se ja meteli teknisessä tilassa oli huomattava. Kanavien äänenvaimennus onnistui kuitenkin erinomaisesti.
Tulo- ja poistoilmaventtiilit valittiin Climeconin valikoimasta.
Odotimme aiemmista asumuksista tuttua huminaa, mutta talossa vallitsikin täysi hiljaisuus. Oli pakko käydä teknisessä tilassa kurkkaamassa, onko ilmanvaihtokone oikeasti käynnissä. Olihan se ja meteli teknisessä tilassa oli huomattava. Kanavien äänenvaimennus onnistui kuitenkin erinomaisesti.
Tulo- ja poistoilmaventtiilit valittiin Climeconin valikoimasta.
 |
| Climeconin tulo- ja poistoilmaventtiilit |
17.3.2014
Ilmanvaihtojärjestelmä valmistuu
IV-järjestelmä on talven aikana valmistunut pala palalta. Viimeisenä osana pystytettiin takatalven valkaisemaan maisemaan AWADUKT Thermo -lämmöntasaajan maanpäällinen osa.
Imutornin kautta imetään raikas tuloilma päärakennukseen. Ilma kulkee maan sisässä kolmihaaraisessa ja antibakteerisessa putkistossa, josta se nousee päärakennuksen teknisessä tilassa sijaitsevalle ilmanvaihtokoneelle.
Ilmanvaihtoa ei vielä ole käynnistetty, jotta rakennusaikainen pöly ehditään ensin siivota huolellisesti pois.
Maaputkistoa ja ilmanvaihtoa on käsitelty aiemmin mm. seuraavissa kirjoituksissa:
Imutornin kautta imetään raikas tuloilma päärakennukseen. Ilma kulkee maan sisässä kolmihaaraisessa ja antibakteerisessa putkistossa, josta se nousee päärakennuksen teknisessä tilassa sijaitsevalle ilmanvaihtokoneelle.
Ilmanvaihtoa ei vielä ole käynnistetty, jotta rakennusaikainen pöly ehditään ensin siivota huolellisesti pois.
Maaputkistoa ja ilmanvaihtoa on käsitelty aiemmin mm. seuraavissa kirjoituksissa:
- 21.10.2013 Tuloilman esilämmitysratkaisu
- 12.10.2013 Energiavaraaja ja ilmanvaihtokone tilattu
 |
| AWADUKT Thermo -lämmöntasaajan torni pystytettiin huoltokaivon päälle |
21.10.2013
Tuloilman esilämmitysratkaisu
Ilmanvaihtokone saapuu työmaalle lähiviikkoina ja samalla asennetaan myös Rehau AWADUKT Thermo -lämmöntasaajan viimeinen osa - "imutorni". Sen kautta otetaan sisään raikas tuloilma, joka kuljetetaan antibakteerisissa ilmanvaihtokanavissa syvällä maan sisässä, ennen kuin se nousee taas ylös, ilmanvaihtokoneelle.
Imutorni pystytetään vanhoista, kierrätetyistä kaivonrenkaista tehdyn huoltokaivon päälle. Kaivonrenkaat olivat niin eksoottisen kokoisia, että niihin ei löytynyt sopivaa kantta. Näin ollen sellainen valettiin itse siten, että huoltoluukusta pääsee aina tarvittaessa alas kaivon pohjalle. Huoltokaivossa on nimittäin maaputkiston kondenssivesiyhde, jonka kautta erityisesti kesäaikana tiivistyvä kosteus poistuu putkistosta.
Maaputkisto hyödyntää maaperän lämpöenergiaa ja lämmittää talvikaudella tuloilmaa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Tehokkaalla lämmöntalteenotolla varustettu Enervent Pelican eco MDE -ilmanvaihtokone selvinnee tuloilman lopullisesta lämmityksestä pelkän lämmönsiirtimen avulla useimmissa sääolosuhteissa.
Imutorni pystytetään vanhoista, kierrätetyistä kaivonrenkaista tehdyn huoltokaivon päälle. Kaivonrenkaat olivat niin eksoottisen kokoisia, että niihin ei löytynyt sopivaa kantta. Näin ollen sellainen valettiin itse siten, että huoltoluukusta pääsee aina tarvittaessa alas kaivon pohjalle. Huoltokaivossa on nimittäin maaputkiston kondenssivesiyhde, jonka kautta erityisesti kesäaikana tiivistyvä kosteus poistuu putkistosta.
Maaputkisto hyödyntää maaperän lämpöenergiaa ja lämmittää talvikaudella tuloilmaa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Tehokkaalla lämmöntalteenotolla varustettu Enervent Pelican eco MDE -ilmanvaihtokone selvinnee tuloilman lopullisesta lämmityksestä pelkän lämmönsiirtimen avulla useimmissa sääolosuhteissa.
 |
| Huoltokaivoon tehtiin omatekoinen kansi, johon lisätään vielä turvallinen luukku |
 |
| Rakennusaikainen kuva kolmeen haaraan jaetusta maaputkistosta |
 |
| Viimevuotinen kuva rakenteilla olevasta huoltokaivosta, jota ennen kolme iv-kanavaa yhdistyvät |
 |
| Kaivon pohja on salaojitettu |
 |
| Kondenssivesiyhde jää vaakatasossa olevan putken alapinnalle |
12.10.2013
Energiavaraaja ja ilmanvaihtokone tilattu
Teknisissä tiloissa on lattialaatoitus valmiina, joten ei ole enää esteitä LVI-asennusten etenemiselle. Sekä ilmanvaihtokoneen että suuren lämminvesivaraajan pitäisi saapua työmaalle lokakuun lopulla.
Enerventin Energy Optimizer -laskin antoi ilmanvaihtokoneen vuosihyötysuhteeksi 74,6 %.
Ilmanvaihtokone mitoitettiin D2-rakentamismääräysten mukaisesti ja harkinnassa ollut Enervent Pandion jäi tällöin liian pieneksi. Lopullinen valinta osui Enervent Pelican eco MDE -malliin.
Periaatteellisista syistä olisi ollut mukava ottaa ilmanvaihtokoneeseen vesikiertoinen patteri, mutta meillä tuloilma esilämmitetään passiivisesti pihan alle asennetulla Rehau Awadukt Thermo -lämmöntasaajalla. Näin ollen on harvinaista, että tuloilma saapuu maaputkistosta alle -10 °C:n lämpötilassa. Patteria tarvitaan pääsääntöisesti vasta näin kylmän tuloilman kanssa, sillä ilmanvaihtokoneen lämmönsiirrin lämmittää tuloilmaa tehokkaasti.
Enerventin Energy Optimizer -laskin antoi ilmanvaihtokoneen vuosihyötysuhteeksi 74,6 %.
 |
| Maaputkiston vuoksi mitoituslämpötilaksi asetettiin -10 °C, ei -26 °C. Vuosihyötysuhde on 74,6 %. |
Energiavaraajavalinnassa puolestaan päädyttiin 2000-litraiseen Akvaterm Akvantti 2000 -lämminvesivaraajaan. Siihen asennetaan kolme kierukkaa (kaksi lämpimälle käyttövedelle ja yksi aurinkolämmölle) ja kaksi 6 kW -sähkövastusta.
Varaaja sijoitetaan autotallin kellariin. Sinne olisi tilan puolesta mahtunut myös 2400-litrainen malli, mutta se olisi ollut hieman oviaukkoa korkeampi. 500-kiloisia varaajia ei mielellään ryhdy kallistelemaan ja hivuttamaan liian pienistä aukoista ja siksi 2000-litrainen varaaja sopi mitoiltaan erinomaisesti.
Varaajaan kytketään lämmönlähteinä aiemmin tilatut aurinkokeräimet ja vesitakka.
Varaaja sijoitetaan autotallin kellariin. Sinne olisi tilan puolesta mahtunut myös 2400-litrainen malli, mutta se olisi ollut hieman oviaukkoa korkeampi. 500-kiloisia varaajia ei mielellään ryhdy kallistelemaan ja hivuttamaan liian pienistä aukoista ja siksi 2000-litrainen varaaja sopi mitoiltaan erinomaisesti.
Varaajaan kytketään lämmönlähteinä aiemmin tilatut aurinkokeräimet ja vesitakka.
28.9.2013
Teknisen tilan vesieristys
Päärakennuksessamme on pieni tekninen tila, johon sijoitetaan mm. sähkökeskukset, ilmanvaihtokone, WC-järjestelmän alipainepumppu ja pieni lämminvesivaraaja. Tämän lisäksi autotallin kellarissa on laajempi tekninen tila, johon tulee mm. kookas energiavaraaja ja käymäläjätteen kompostointisäiliö.
Laatoitustyöt aloitetaan teknisistä tiloista, jotta niihin päästään asentamaan varaajat ja muut lopullista lattiapintaa vaativat asennukset. Työ alkoi tällä viikolla läpivientien ympärille tehdyillä korotusvaluilla ja lattian vesieristyksellä.
Teknisten tilojen seinät jätetään maalipinnalle, mutta lattiaan tehdään vesieristys. Autotallin kellarissa se rajoittuu vain seinien ja lattian liitoskohtaan. Tällaisella ratkaisulla estetään lattialle mahdollisesti pääsevän veden päätyminen seinärakenteisiin. Päärakennuksen pienessä tilassa lattia vesieristetään kauttaaltaan.
Laatoitustyöt aloitetaan teknisistä tiloista, jotta niihin päästään asentamaan varaajat ja muut lopullista lattiapintaa vaativat asennukset. Työ alkoi tällä viikolla läpivientien ympärille tehdyillä korotusvaluilla ja lattian vesieristyksellä.
Teknisten tilojen seinät jätetään maalipinnalle, mutta lattiaan tehdään vesieristys. Autotallin kellarissa se rajoittuu vain seinien ja lattian liitoskohtaan. Tällaisella ratkaisulla estetään lattialle mahdollisesti pääsevän veden päätyminen seinärakenteisiin. Päärakennuksen pienessä tilassa lattia vesieristetään kauttaaltaan.
 |
| Korotusvaluja ja vesieristemassaa päärakennuksen teknisessä tilassa |
 |
| Käyttövesi- ja lämmitysputket on jo asennettu alapohjan sisään |
 |
| Vedeneristysmassaa |
 |
| Eteisen laattoja syysauringossa - mustaksi nimetty laatta ei onneksi ole erityisen tumma |
16.3.2013
Ilmanvaihtokanavat asennettu
Alkuperäinen ilmanvaihtosuunnitelma vaikutti jo valmistuttuaan hieman ylimitoitetulta. Kanavia oli paljon ja suunnitelluilla ilmavirroilla olisi saatu ilma vaihtumaan jopa kerran tunnissa - ei kerran kahdessa tunnissa, kuten yleisesti suositellaan.
IV-urakoitsija ehdotti kevennettyä mallia, jossa sekä tulo- että poistoilma kulkee järeissä, 200-millisissä ilmanvaihtokanavissa. Näistä pääkanavista on kuhunkin huonetilaan omat, halkaisijaltaan pienemmät liittymänsä.
Tuloilmaputki on toteutettu AWADUKT Thermo -ratkaisulla ja se kulkee maaperässä ennen kuin nousee rakennukseen. Kesäaikaan on todennäköistä, että tuloilma on viileää ja sen vuoksi tuloilmakanavat tullaan eristämään 9 mm:n Armaflex-eristeellä, jotta kondensoitumisongelmia ei synny.
Rakennuksen tilavuus arvioitiin hieman yli 600 kuutiometriksi. Suunniteltu tuloilmavirta on +135 l/s ja poistoilma -146 l/s, jotta rakennus pysyy kevyesti alipaineisena. Ilmanvaihtokoneeksi soveltuisi esimerkiksi Enervent Pelican.
IV-urakoitsija ehdotti kevennettyä mallia, jossa sekä tulo- että poistoilma kulkee järeissä, 200-millisissä ilmanvaihtokanavissa. Näistä pääkanavista on kuhunkin huonetilaan omat, halkaisijaltaan pienemmät liittymänsä.
Tuloilmaputki on toteutettu AWADUKT Thermo -ratkaisulla ja se kulkee maaperässä ennen kuin nousee rakennukseen. Kesäaikaan on todennäköistä, että tuloilma on viileää ja sen vuoksi tuloilmakanavat tullaan eristämään 9 mm:n Armaflex-eristeellä, jotta kondensoitumisongelmia ei synny.
Rakennuksen tilavuus arvioitiin hieman yli 600 kuutiometriksi. Suunniteltu tuloilmavirta on +135 l/s ja poistoilma -146 l/s, jotta rakennus pysyy kevyesti alipaineisena. Ilmanvaihtokoneeksi soveltuisi esimerkiksi Enervent Pelican.
 |
| Ilmanvaihtokanavat kulkevat läpi rakennuksen: päällä tuloilmakanava ja alla poistoilmakanava |
 |
| Ilmanvaihtokanavat kulkevat kantavan väliseinän tuntumassa, alaslasketun sisäkaton päällä |
14.2.2013
Sähkö- ja ilmanvaihtosuunnitelmien hienosäätöä
Sisäpuoliset rakenteet etenevät niin hyvää vauhtia, että sähköputkituksia ja ilmanvaihtokanavia päästään asentamaan aivan lähiaikoina. Sähkömies saapuu työmaalle jo ensi viikon alussa, kun timpurit viettävät hyvin ansaittua hiihtolomaa.
Pian alkavia asennuksia ajatellen kävimme vielä kertaalleen lähes vuosi sitten viimeistellyt LVIS-suunnitelmat läpi. Tuolloin tuntui siltä, että vesipisteitä, pistorasiapaikkoja ja valaisinvalintoja oli pyöritelty intensiivisesti useiden kuukausien ajan ja lopullisiin suunnitelmiin päätyneet ratkaisut olisivat - noh, lopullisia.
Näin ei kuitenkaan ollut. Ajatukset ovat jalostuneet selkeämpään ja yksinkertaisempaan suuntaan projektin aikana. Päätimme siis kertaalleen käydä suunnitelmat läpi ennen asennusten alkua ja dokumentoida niihin viime kevään jälkeen havaitut muutostarpeet. Niitä oli jonkin verran ja siksi oli huojentavaa, että lopulliset viilaukset voitiin tehdä nyt, kun tilat alkavat konkreettisesti hahmottua.
Pistorasiat olivat edelleen hyvillä paikoilla. Autotallin yhteydessä olevaan verstaaseen lisättiin pari kolmivaihepistorasiaa, jotta puutyöt sujuvat helpommin.
Valaistuspuolella sen sijaan tehtiin suurempia muutoksia. Olimme alun perin ajatelleet käyttää useissa oleskelutiloissa katon kautta heijastuvaa, epäsuoraa yleisvaloa. Osassa tiloista huonekorkeus on neljä metriä ja aloimme kaivata enemmän suoraa valoa katon vahvan valaisun sijaan. Haparoivat ajatuksemme saivat konkreettista tukea viime kesän asuntomessuilla, kun huomasimme, että kohteessa 28 Talo Korko oli käytetty laajamittaisesti samoja LED-paneeleja, joihin olimme itse päätymässä.
Epäsuoraa valoa antavia valohyllyjä tulee edelleen muutama ja niissä käytetään valonlähteenä korkealaatuisia päivänvaloleditankoja. Pääasiallisena yleisvalon lähteenä ovat kuitenkin 300 x 300 mm:n LED-paneelit, joista irtoaa 1 000 lumenia valovirtaa. Julkisivujen valaisussa käytetään LED-nauhaa.
Ilmanvaihtokanavat ovat olleet laajan pohdinnan kohde. Ensinnäkin on mietitty materiaalia: Uponorilla on varsin pitkälle tuotteistettu muoviputkiin perustuva iv-kanavajärjestelmä, jota saa myös valmiiksi eristettynä kondenssiongelmien minimoimiseksi. Toinen vaihtoehto on perinteisempi: galvanoitu teräsputki. Ensin mainittu rakentaa brändinsä puhtauden varaan, kun taas teräsputkien maine on jossain määrin öljyjäämien tahraama.
Nykyiset vaatimukset sisäilman laadun suhteen ovat kuitenkin johtaneet siihen, että teräsputkitarjonnassakin M1-luokitellut, puhdistetut ja tulpatut iv-kanavat valtaavat markkinaa. Siksi olen itsekin taipumassa kyseisiin tuotteisiin. Materiaalivalinta on siis ratkennut tämän viikon iv-keskusteluiden tuloksena.
Toinen pohdinnan kohde on ollut putken halkaisija. Pientaloissa käytetään yleisesti 125 mm:n ilmanvaihtokanavia. Jos kanavan halkaisija olisi suurempi, ilman virtausnopeus pienenisi ja kanava olisi hiljaisempi. Siksi olemme harkinneet 160 mm:n halkaisijaa ilmanvaihtokanaviin. Kustannusten näkökulmasta ero 125 mm:n ja 160 mm:n välillä ei ole valtava ja siksi 160-millinen kanava tuntuu luontevalta ratkaisulta. Näin ollen myös iv-kanavien kokoluokka on ratkennut.
Kolmas ratkaistava asia on putkien eristys. Mikäli tuloilmaa ei jäähdytetä, ilmanvaihtokanavia ei ole syytä eristää lainkaan, sillä kondenssiriskiä ei juuri ole. Jos tuloilmaa jäähdytetään, kanavan pinta on eristettävä tiiviisti. Eristeen ansiosta viileän putken pintaan ei tiivisty kondenssivettä, jota alkaisi sitten tippua rakenteisiin.
Meille ei ole tulossa koneellista viilennystä, mutta tuloilma otetaan Awadukt Thermo -maaputkiston kautta sisään. Näin ollen on todennäköistä, että tuloilma on kesäaikaan hieman viileämpää kuin rakennuksen sisäilma. Päätimme siis, että tuloilmakanavat eristetään 9 mm:n Armaflex-eristeellä, jotta kondenssiveden tiivistyminen estetään. Poistoilmaputkia sen sijaan ei ole tarpeen eristää lainkaan.
Sähkö- ja iv-asennukset voidaan näiden hienosäätöjen jälkeen aloittaa hyvillä mielin.
Pian alkavia asennuksia ajatellen kävimme vielä kertaalleen lähes vuosi sitten viimeistellyt LVIS-suunnitelmat läpi. Tuolloin tuntui siltä, että vesipisteitä, pistorasiapaikkoja ja valaisinvalintoja oli pyöritelty intensiivisesti useiden kuukausien ajan ja lopullisiin suunnitelmiin päätyneet ratkaisut olisivat - noh, lopullisia.
Näin ei kuitenkaan ollut. Ajatukset ovat jalostuneet selkeämpään ja yksinkertaisempaan suuntaan projektin aikana. Päätimme siis kertaalleen käydä suunnitelmat läpi ennen asennusten alkua ja dokumentoida niihin viime kevään jälkeen havaitut muutostarpeet. Niitä oli jonkin verran ja siksi oli huojentavaa, että lopulliset viilaukset voitiin tehdä nyt, kun tilat alkavat konkreettisesti hahmottua.
Pistorasiat olivat edelleen hyvillä paikoilla. Autotallin yhteydessä olevaan verstaaseen lisättiin pari kolmivaihepistorasiaa, jotta puutyöt sujuvat helpommin.
Valaistuspuolella sen sijaan tehtiin suurempia muutoksia. Olimme alun perin ajatelleet käyttää useissa oleskelutiloissa katon kautta heijastuvaa, epäsuoraa yleisvaloa. Osassa tiloista huonekorkeus on neljä metriä ja aloimme kaivata enemmän suoraa valoa katon vahvan valaisun sijaan. Haparoivat ajatuksemme saivat konkreettista tukea viime kesän asuntomessuilla, kun huomasimme, että kohteessa 28 Talo Korko oli käytetty laajamittaisesti samoja LED-paneeleja, joihin olimme itse päätymässä.
Epäsuoraa valoa antavia valohyllyjä tulee edelleen muutama ja niissä käytetään valonlähteenä korkealaatuisia päivänvaloleditankoja. Pääasiallisena yleisvalon lähteenä ovat kuitenkin 300 x 300 mm:n LED-paneelit, joista irtoaa 1 000 lumenia valovirtaa. Julkisivujen valaisussa käytetään LED-nauhaa.
 |
| Päivänvaloledipaneeleja viime kesän asuntomessuilla (kohde 28 Talo Korko) |
Nykyiset vaatimukset sisäilman laadun suhteen ovat kuitenkin johtaneet siihen, että teräsputkitarjonnassakin M1-luokitellut, puhdistetut ja tulpatut iv-kanavat valtaavat markkinaa. Siksi olen itsekin taipumassa kyseisiin tuotteisiin. Materiaalivalinta on siis ratkennut tämän viikon iv-keskusteluiden tuloksena.
Toinen pohdinnan kohde on ollut putken halkaisija. Pientaloissa käytetään yleisesti 125 mm:n ilmanvaihtokanavia. Jos kanavan halkaisija olisi suurempi, ilman virtausnopeus pienenisi ja kanava olisi hiljaisempi. Siksi olemme harkinneet 160 mm:n halkaisijaa ilmanvaihtokanaviin. Kustannusten näkökulmasta ero 125 mm:n ja 160 mm:n välillä ei ole valtava ja siksi 160-millinen kanava tuntuu luontevalta ratkaisulta. Näin ollen myös iv-kanavien kokoluokka on ratkennut.
Kolmas ratkaistava asia on putkien eristys. Mikäli tuloilmaa ei jäähdytetä, ilmanvaihtokanavia ei ole syytä eristää lainkaan, sillä kondenssiriskiä ei juuri ole. Jos tuloilmaa jäähdytetään, kanavan pinta on eristettävä tiiviisti. Eristeen ansiosta viileän putken pintaan ei tiivisty kondenssivettä, jota alkaisi sitten tippua rakenteisiin.
Meille ei ole tulossa koneellista viilennystä, mutta tuloilma otetaan Awadukt Thermo -maaputkiston kautta sisään. Näin ollen on todennäköistä, että tuloilma on kesäaikaan hieman viileämpää kuin rakennuksen sisäilma. Päätimme siis, että tuloilmakanavat eristetään 9 mm:n Armaflex-eristeellä, jotta kondenssiveden tiivistyminen estetään. Poistoilmaputkia sen sijaan ei ole tarpeen eristää lainkaan.
Sähkö- ja iv-asennukset voidaan näiden hienosäätöjen jälkeen aloittaa hyvillä mielin.
15.7.2012
Tuloilman esilämmitys maaputkistossa
 |
| Tuloilma vedetään maaputkistoon oikealta ja nostetaan tekniseen tilaan |
Kuvassa oikealla näkyvän putken paikalle asennetaan myöhemmin tuloilman sisäänottoyksikkö, jossa on suodattimet. Suodatettu ilma vedetään alas maanalaiseen putkistoon.
Sisäänottoyksikön alla on huoltokaivo, jossa sijaitsee kondenssiveden poistoyhde. Huoltokaivon jälkeen ilmanvaihtokanava haarautuu kolmeen rinnakkaiseen kanavaan, joissa tuloilma kulkee noin 20 metrin matkan päärakennukselle.
Kolme rinnakkaista ilmanvaihtokanavaa yhdistyvät maan alla jälleen yhdeksi putkeksi, joka nousee päärakennuksen tekniseen tilaan kuvan keskivaiheilla. Talvikaudella maaperän ehtymätön lämpö on parinkymmenen metrin matkalla ehtinyt lämmittää tuloilmaa, joka saapuu ilmanvaihtokoneelle passiivisesti esilämmitettynä.
Menemme alkavalla viikolla Tampereen Asuntomessuille, joilla esitellään samanlaista Rehaun AWADUKT Thermo -ratkaisua. Maaputkistoa on käsitelty blogissa aiemminkin, mm. seuraavissa kirjoituksissa:
- 22.4.2012 Tuloilman maaputkistoa asennetaan
- 11.4.2012 Kaivuutyöt edenneet ja putkiasennukset alkavat
- 22.2.2012 Maaputkisto - valoa tunnelin päässä
22.4.2012
Tuloilman maaputkistoa asennetaan
 |
| Maaputkisto on merkitty vihreällä, rakennusten välinen kanaali sinisellä |
 |
| Maaputkisto haaroitettuna kolmeen rinnakkaiseen kanavaan |
 |
| Kondenssiyhde asennetaan huoltokaivoon, ilmanottoyksikön alle |
 |
| Huoltokaivo on salaojitettu |
 |
| Kondenssivesiyhde asennettuna huoltokaivoon |
Kondenssivesiyhde voidaan asentaa kellarillisissa taloissa kellariin. Meidän tapauksessamme putkien kaadot toteutettiin talosta pois päin ja kondenssivesiyhde asennettiin betonirenkaista rakennettuun huoltokaivoon. Yhteessä on tiivis palloventtiili, joka ei päästä maaperän epäpuhtauksia, kuten radonia, ilmaputkistoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)