Vuoden toistaiseksi kylmimpänä aamuna

Loppiaisaamu valkeni kirkkaana ja kauniina. Sisälämpötila tuntui aistinvaraisesti normaalia lämpimämmältä ja vilkaisu mittariin osoitti, että lämpötila oli noussut +21 asteeseen tasaisen +20 asteen jälkeen. Tämä enteili kylmää aamua ulkona.

Loppiaisaamun auringonnousu olohuoneen ikkunasta nähtynä

Ulkona olikin -14 astetta pakkasta ja vesikiertoisen lattialämmityksen ohjaus oli nostanut menoveden lämpötilaa. Pitikin saman tien mennä tarkistamaan Ouman EH-203:n näyttöpaneelista, millainen säätökäyrä sinne oli satunnaisten kokeilujen yhteydessä tullut syötettyä. Käyrä näytti seuraavanlaiselta:

• Ulkolämpötila -20°C = Menoveden lämpötila +32°C
• Ulkolämpötila 0°C = Menoveden lämpötila +25°C
• Ulkolämpötila +20°C = Menoveden lämpötila +18°C

Oumanin ohjeessa mainitaan, että "jos pakkasella huonelämpö nousee, laske käyrän asettelua -20°C:ssa". Säätökäyrä saattaa siis vielä vaatia hienosäätöä, mutta odotellaan nyt kunnon pakkasia ja katsotaan asiaa sitten uudemman kerran. -14°C:n ulkolämpötila nosti menoveden lämpötilan +30-asteiseksi ja mm. vesikiertoiset pyyhekuivaimet tuntuvat selvästi aiempaa lämpimämmiltä.

Säätökäyrän asetusnäyttö Oumanin lämmönsäätimessä

Lämmityksen menovesi on 30-asteista -14 asteen pakkasessa

Kiristynyt pakkanen näkyy dramaattisesti myös tuloilman lämpötilassa. AWADUKT Thermo -maaputkiston esilämmittämä ulkoilma on -3,8-asteista -14 asteen pakkasella. Lämmittävä vaikutus on varsin vaikuttavat 10 astetta, mutta ero ulkolämpötilaan varmasti pienenee ajan myötä, kun pakkasilma viilentää putkistoa ympäröivää maaperää.

Maaputkiston esilämmittämä tuloilma on painunut lähelle -4 asteen lämpötilaa

Ilmanvaihtokoneen lämpötila-antureiden lukemia -14 asteen pakkasella

Pakkaskeli on myös vaikuttanut sisäilman suhteelliseen ilmankosteuteen. Se on ensimmäistä kertaa painunut niinkin alas kuin 18 prosenttiin. Tämä lienee väistämätöntä, kun talon ilmatilavuus korvataan kerran kahdessa tunnissa pakkasen kuivattamalla ulkoilmalla.

Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:

"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."

Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:

"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."

Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.

Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:

Pihatie ja autotallin nurkkaus aamuauringossa

Autotallin taustapuoli

Rautavihtrillillä käsiteltyä autotallin ulkoverhousta

Talo luoteispuolen kallioilta nähtynä

Päärakennuksen rautavihtrillillä käsiteltyä ulkoverhousta

Väliaikaiset portaat korvataan talven jälkeen lopullisella ratkaisulla

Päärakennus lounaan suunnalta

Päärakennus ja sauna harjanteen laella

Rautavihtrillikatsaus

Blogissa oli alun perin tarkoitus seurata rakennusprojektia ja dokumentoida mm. puurakenteisiin ja talotekniikkaan liittyviä valintoja. Hieman yllättäen ylivoimaisesti suosituin ja luetuin aihe on kuitenkin ollut rautavihtrilli.

Meille virtaa näin talvikaudellakin yhteydenottoja ja kysymyksiä vihtrilliasioihin liittyen. Siksi otimme eilen muutamia tuoreita kuvia, joiden kautta voimme vastata ainakin osaan niistä.

Vihtrillikäsittelyn etenemistä on seurattu useassakin kirjoituksessa, mutta tiivistäen se on mennyt näin:

• Hirsirakenteinen sauna käsiteltiin rautavihtrillillä lokakuussa 2012
• Päärakennus ja autotalli käsiteltiin alkukesällä 2013
• Päärakennuksen ja autotallin vuorilaudat käsiteltiin marraskuussa 2013

Lopputulos on ollut yleisesti ottaen hyvä. Auringolle ja sateelle altistuminen parantaa olennaisesti lopputulosta. Katveeseen jäävät alueet jäävät helposti hieman vihertäviksi, mitä emme juuri arvosta, sillä assosiaatiot liittyvät helposti painekyllästettyyn puuhun. Onneksi nämäkin alueet kehittyvät edelleen kohti puhtaamman harmaata.

Viimeisimmät käsitellyt laudat, päärakennuksen ja autotallin vuorilaudat, eivät juuri ole saaneet aurinkoa pimeinä talvikuukausina. Niiden värin muuttuminen on ollut selkeästi hitaampaa kuin aiemmin käsitellyillä laudoilla. Maaliskuun aurinko on kuitenkin tehnyt hyvää ja paikotellen vihertävyys on edennyt viime viikkoina kohti harmaampaa. Prosessi on pitkä, mutta lopputulos tulee varmasti olemaan hyvä.

Alla on kuvia, joissa näkyy, kuinka itäseinän vuorilaudat ovat värjäytyneet nopeammin kuin pohjoisseinämän varjossa olevat alueet. Lisäksi viimeinen kuva on varoitus siitä, että UV-valolta suojassa olleet alueet tuntuvat korostuvan vihtrillikäsittelyn jälkeen. Vanerilevyjen varjot näkyvät vielä lähes vuodenkin jälkeen pohjoisseinässä.

Itäseinän ulkoverhous on käsitelty loppukeväällä ja vuorilaudat marraskuussa 2013

Pohjoisseinän marraskuussa käsitellyt vuori- ja kattolaudat ovat vaaleanvihertäviä

Seinään nojasi viime keväänä vanerilevyjä ennen käsittelyä, mutta varjokuvat näkyvät edelleen

Kuitusementtilevyt ulkoverhouksessa

Ulkoverhouksen rautavihtrillillä harmaannutettua puuverhousta piristettiin valkoisilla kuitusementtilevyillä. Ne asennettiin marraskuun alkupuolella päärakennuksen ikkunoiden yhteyteen ja ovisyvennyksiin.

Levyjä valittaessa pohdittiin ensisijaisesti Cembritin valikoimaa. Lopulta valinta osui kuitenkin Muotolevyn maahantuomaan ja Eternitin valmistamaan Tectiva (Eter-color) -julkisivulevyyn.

Kuitusementtilevyt on läpivärjätty valkoisiksi ja ne tuovat mukavaa vaihtelua puupaneeliverhoukseen. Levyjen muodostama ulkoverhous on samaan tapaan tuulettuva kuin puuverhouskin.

Kuitusementtilevytystä teknisen tilan ovisyvennyksessä. Taustalla hirsisauna.

Kuraeteisen laakaovi (Fennodoors) ja ovisyvennyksen valkoista kuitusementtilevytystä

Kuitusementtilevy kuraeteisen ja kodinhoitohuoneen ikkunoiden välillä

Kuitusementtilevyjen avosauma ja kiinnitysruuvit

Julkisivuvalaistus marraskuun pimenevissä illoissa

Julkisivuvalaistusta kokeiltiin ulkoverhouksen ja räystäslautojen asennuksen yhteydessä jo keväällä (ks. 14.4.2013 Räystäät ja julkisivuvalaistus). Marraskuun pimeissä illoissa hämäräkytkimellä syttyvästä valaistuksesta on ollut aitoa hyötyä - ulkotöitä voi jatkaa päärakennuksen ympäristössä myös pimeän laskeuduttua.

Valaistus toteutettiin kaikille päärakennuksen seinämille siten, että Oversolin 5 000 K:n LED Rope Flat -nauha asennettiin räystäslautojen väliin. Päiväsaikaan nauhaa ei huomaa lainkaan ja illalla se antaa mukavasti valoa ulkoverhoukselle ja rakennuksen lähiympäristölle. 

Pohjoisseinustan julkisivuvalaistus on toteutettu Oversolin LED Rope Flat -nauhalla (5000 K)

Havaintoja Hyvinkään Asuntomessuilta

Asuntomessutarjonnan analysointi on muodostumassa vuosittaiseksi perinteeksi (ks. 8.7.2012 Havaintoja Lappeenrannan Loma-asuntomessuilta ja 28.7.2012 Havaintoja Tampereen Asuntomessuilta). Tänään nautimme helteisestä kesäpäivästä Hyvinkään Asuntomessuilla.

Olimme ennakkoon tutustuneet tarjontaan useiden blogien ja sisustuslehtien kautta. Subjektiivisten kävijäkokemusten ja kaupallisen hehkutuksen ohella on vuosittain mukava tutustua Työtehoseura TTS:n keittiöarvioihin ja AD-Lux Oy:n valaistusarvioihin. Kumpikin taho on luonut oman kokoelman hyviä käytäntöjä, joihin asuntomessutaloja verrataan (ks. Työtehoseuran ohjeet toimivan keittiön ja ruokailutilan suunnitteluun ja AD-Luxin valaistusartikkelit).

Messukierroksen päätteeksi mielessä pyörivät seuraavat ajatukset:

• olipa paljon valkoiseksi rapattuja kevytsoraharkkotaloja (onko taustalla asemakaava vai suomalainen maku?)
• olipa sokkeloisia pohjia ja pieniä huoneita
• LED-valot ovat lyöneet läpi ja niiden käyttö on vielä hapuilevaa

Viime kuukausien mediahuomio on keskittynyt kohteeseen 25 Lammi-Kivitalo Maja. Sitä ei voi tässäkään kirjoituksessa sivuuttaa, joten suuntasimme siihen heti aamun ensimmäisenä kohteena. Ennakkoon olimme miettineet ankarasti, miksi kukaan rakentaa kevytsoraharkkotalon ja naamioi sen kattoa myöten puutaloksi. Paikan päällä kohde kuitenkin vaikutti järkevältä ja toi virkistävää vaihtelua monotoniseen, valkoiseksi rapattujen kevytsoraharkkotalojen riviin.

Majan ulkoverhouksen tuppeensahatut lehtikuusilankut olivat upean näköisiä. Osa niistä oli kuljetuksessa tai työmaalla hieman likaantunut, mutta orastavan harmaantumisen pystyi jo aistimaan ja talosta tulee vuosien saatossa vielä entistä paremman näköinen. Mediahuomio on ollut ansaittua, sillä Maja on ainutlaatuinen ja upea rakennus.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Kattoa myöten tuppeensahatulla lehtikuusilankulla verhoiltu kevytsoraharkkotalo on kadun suuntaan hyvin sulkeutuneen näköinen.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Läpivientejä ei juuri näy vesikatolla, vaan ne on tehty seinän läpi varsin näyttävästi. 

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: tätä ilmiötä ihmettelin jo viime vuoden Loma-asuntomessujen kohteessa Lootos. Lehtikuusiverhous on viety aivan maanpinnan tasoon ja lankunpäät ovat silmin nähden imeneet kosteutta. Luotetaanko lehtikuusen luontaiseen lahonkestävyyteen jo hieman liikaakin?

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Lehtikuusilankut ovat alkaneet harmaantua paikoitellen, mutta nykyiset värierot johtuvat lähinnä likaantumisesta. Väri tullee tasoittumaan luontaisen harmaantumisen myötä.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Tuppeensahattujen lehtikuusilankkujen raoista pilkottaa alla oleva koolaus ja EPS-eristepinta, jota luulimme ensin slammaamattomiksi kevytsoraharkoiksi (kuva lisätty jälkikäteen lukijakommentin johdosta)

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Piharakennuskin noudattaa päärakennuksen niukkaa muotokieltä ja on samaan tapaan lehtikuusilankuilla verhoiltu.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Lukuisissa lehtikuvissa nähty näkymä Majan sisältä. Nurkan ja katonrajan LED-nauhat sekä ruokapöydän valaisimet tuntuvat tuottavan mustan katon alla hyvin niukan määrän valovirtaa.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Lähikuva nurkan ja katonrajan LED-nauhoista. Ajatus valaisimien sijoituksesta on hyvä, mutta olemme ehkä konservatiivisia valaistusasioissa, sillä valopistejonoina näyttäytyvät, esillä olevat LED-nauhat eivät oikein istu omaan esteettiseen makuun. Lisäksi valovirtaa irtoaa näistä hyvin vähän.

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Sauna on erotettu pesutiloista hyvin aineettomasti Lasina-lasiseinämällä. Tiivis puurakenne arveluttaa hieman. Pääseeköhän sauna kuivumaan yhtä tehokkaasti kuin ilmavampi lauderakenne?

Kohde 25 Lammi-Kivitalo Maja: Valokatkaisija (?). Kommentoimme taloautomaatiotoimittajien katkaisijoita jo viime vuonna: ainakaan tässä tapauksessa mikään ei ilmaise, mihin tätä katkaisijaa käytetään ja onko jokin valaisin (tai muu sähkölaite) kytketty päälle vai ei. 

Kohde 19 Omatalo Maisema: Messuesimerkki kauniista ja havainnollisesta valokatkaisijasta - ylin kaksoiskatkaisija on selvästi kytketty päälle, keskellä kaksi himmennintä ja alla oleva katkaisija ei ole päällä. Ylempänä  oleva taloautomaatiokatkaisija saattaa sisältää aivan samat toiminnallisuudet, mutta sitä ei silmämääräisesti voi päätellä.

Näillä messuilla valaistus oli muuttunut selvästi edellisvuodesta. Vaikuttaa siltä, että LED-teknologia on tullut jäädäkseen. Valaisimia sivuttiin jo Majan LED-nauhojen yhteydessä, mutta tässä on täydentäviä havaintoja.

Kohde 23 Rock-kivitalo Cliff: Hyvin samantyyppiset LED-paneelit kuin meillekin on tulossa. Paneelit on kuitenkin asennettu irti kattopinnasta. Olisiko syynä se, että muuntajaa ei ole saatu upotettua rakenteeseen? Seinän lähellä olevissa valaisimissa on tyystin erilainen värilämpötila kuin paneeleissa.

Kohde 23 Rock-kivitalo Cliff: Kookkaampia LED-paneeleita, joiden värilämpötila sopii mukavasti ikkunoista virtaavaan päivänvaloon. Seinällä myös LED-valoa peitelevyn takana.

Kohde 21 Kivenherra: LED-teknologia mahdollistaa esimerkiksi hyllyjen valaisun kuten tässä. Valo kuitenkin heijastuu harmillisesti lasipintaisista kehyksistä.

Kohde 21 Kivenherra: Erinomainen esimerkki epäsuorasta LED-valaistuksesta. Johdot saisi pienellä vaivalla siististi esimerkiksi alumiiniprofiilin sisään.

Kohde 21 Kivenherra: LED-valaistu keittiö. Valovirtaa voisi olla työtasoilla enemmänkin, mutta jo nyt heijastumat ovat kiiltävillä pinnoilla häiritseviä: LED-nauhat paistavat lasi- ja kivipintojen kautta silmiin.

Kohde 21 Kivenherra: Ylläolevan keittiön LED-nauhaheijastumia kivilattiassa. Valo heijastuu vastaavasti kivipintaisten työtasojen kautta.

Kohde 21 Kivenherra: Hyvin onnistunut LED-valaistus pesutiloissa. Valo tulvii tilaan hieman lasketun katon reunoilta ilman, että huomio kiinnittyy LED-nauhoihin.

Kohde 17 Villa Isover: Pesutilojen LED-valaistus aiheuttaa suihkun kautta odottamattoman heijastuman kattoon. LED-valaisimien kanssa heijastumat tuntuvat olevan uusi ilmiö, jota on todella vaikea suunnitteluvaiheessa ennakoida.

LED-valaisimien lisäksi myös muut energiaa säästävät ratkaisut alkavat yleistyä ja arkipäiväistyä. Monissa kohteissa oli vesitakkoja sekä aurinkokeräimiä ja -paneeleita. Aurinkokeräimissä tyhjiöputket ja tasokeräimet tuntuvat elävän rinta rinnan, joskin tasokeräimiä tuntui näkyvän enemmän.

Kohde 20 Durofix Kototalo: Pystyyn asennetut tyhjiöputket ovat melko massiiviset, mutta istuvat kuitenkin muun talotekniikan kanssa katolle.

Savosolarin maineikas tasokeräin löytyi ainakin yleisestä näyttelyhallista ja mahdollisesti myös messukohteista, joiden katoilla oli lappeen suuntaisesti asennettuja tasokeräimiä.

Puutaloa rakentaville puumateriaalit ovat tärkeitä ja messuilla tuli tehtyä myös niihin liittyviä havaintoja.
 

Kohde 27 Lammi-Kivitalo Validus Motus: Bolefloorin tammilattia näytti varsin mielenkiintoiselta tasalevyisten lankkujen jälkeen.

Kohde 24 Bassotalo Villa Avanti: Sisäkattomateriaali on kirjavaa, mutta ei yllättäen näyttänyt yhtään hassummalta. Meillä käytettiin vastaavaa levyä työmaan väliaikaisena lattiana.

Kohde 31 Honka Lumi: Hirsitalo yllätti positiivisesti. Emme tästä huolimatta ole lämmenneet lamellihirrelle, vaikka sillä on kiistattomia etujakin.

Kohde 31 Honka Lumi: Massiivihirsi näyttää samassa kohteessa niin paljon paremmalta. Hirsissä ei näytä olevan minkäänlaista varausta, vaan ne on todennäköisesti vain tapitettu paikoilleen.

Kohde 31 Honka Lumi: Massiivihirsiä WC:n ja saunan välisessä seinässä. Sauna oli tilana hieno ja sitä pääsi hyvin katsomaan, kun lopullista ovea ei oltu vielä asennettu.

Kohde 21 Kivenherra: Puumateriaalit ovat toki sydäntä lähellä, mutta myös kohteen Kivenherra kupariverhoukselle täytyy antaa täysi tunnustus. Hienon näköistä!

Rautavihtrilli ja epäsiistit suolot

Päärakennuksemme ulkoverhous käsiteltiin rautavihtrillillä toukokuun puolivälissä, vajaa kaksi kuukautta sitten. Alkukesästä puupintaan alkoi ilmestyä vaaleita suolojäämiä, jotka saivat seinän näyttämään kirjavalta ja epäsiistiltä.

Ilmiö oli tuttu saunan käsittelyn jäljiltä ja päätin huuhtoa seinäpinnat kevyesti puutarhaletkulla. Se tepsi erinomaisesti ja suolot ovat nyt tiessään.

Seinäpinta on saavuttanut kesän aikana tasaisen ja kauniin sävyn. Ainoana kauneuspilkkuna näkyy eräs  pohjoisseinän kohta, johon oli nojannut vanerilevy pidemmän aikaa ennen vihtrillikäsittelyä. Vaikka levy poistettiin ennen ruiskutusta, varjossa ollut alue erottuu selvästi muuta seinää rusehtavampana. Eiköhän se ajan myötä tasaannu.

Huuhdeltu seinäpinta näyttää tyylikkään harmaalta

Kuumasinkityt naulat kestivät vihtrillikäsittelyn kohtalaisen hyvin