Maanrakennustyöt valmistuneet

Päärakennuksen murskepatja, putket nousevat teknisen tilan kohdalla

Maanrakennustyöt saatiin tänään päätökseen. Niiden aikana asennettiin myös kaikki maanalaiset LVI- ja sähkökaapeliputket rakennusten läheisyydessä.

Rakennuspaikalla odottaa nyt tiivistetty murskepatja päärakennuksen, saunan ja autotallin tulevilla paikoilla. Anturamuottien rakentaminen alkaa heti vapun jälkeen, toukokuun alussa.

Tuloilman maaputkistoa asennetaan

Maaputkisto on merkitty vihreällä, rakennusten välinen kanaali sinisellä

Meille tulee saksalaisista passiivitaloista tuttu tuloilman esilämmittämiseen käytetty maaputkisto. Putkisto vetää talvella pakkasilmaa maaperän sisään, jossa lämpötila on muutaman asteen plussan puolella. Maaperä esilämmittää tuloilmaa, ennen kuin se tuodaan sisään taloon, ilmanvaihtokoneelle.

Maaputkisto haaroitettuna kolmeen rinnakkaiseen kanavaan

Ajatus on mielestäni nerokas ja osuu passiivitaloideologian ytimeen. Maaputkisto hyödyntää maaperän ehtymätöntä lämpökuormaa passiivisesti tuloilman esilämmittämiseen. Suomessa tällaiset putket ovat olleet hieman huonossa maineessa ja niiden mikrobi- sekä kondenssivesiriskejä tuodaan usein esiin.

Kondenssiyhde asennetaan huoltokaivoon, ilmanottoyksikön alle

Me päädyimme putkivalinnassa Rehaun AWADUKT Thermo -maaputkistoon, joka on kätevä kokonaisratkaisu. Putkistossa on mikrobien ja homeiden kasvua estävä antibakteerinen pinnoite ja pakettiin kuuluu kondenssivesiyhde. Lisäksi putkisto on tiivis, joten tuloilmaan ei pääse maaperästä epäpuhtauksia tai radonia.

Huoltokaivo on salaojitettu

Putkisto piti alun perin asentaa päärakennuksen ja autotallin väliseen kanaaliin, mutta tuloilman sisäänottoyksikkö olisi sijoittunut hankalasti ajotien välittömään läheisyyteen. Siksi putkisto käännettiinkin saunan suunnalle, omaan kaivantoonsa.

Kondenssivesiyhde asennettuna huoltokaivoon

Putkikaivantoa ei haluttu jatkaa rakennuspaikan ulkopuolelle ja noin 60 metriä maaputkistoa päätettiin haaroittaa kolmeksi rinnakkaiseksi putkilinjaksi, jotka ulottuvat parinkymmenen metrin päähän teknisestä tilasta.

Kondenssivesiyhde voidaan asentaa kellarillisissa taloissa kellariin. Meidän tapauksessamme putkien kaadot toteutettiin talosta pois päin ja kondenssivesiyhde asennettiin betonirenkaista rakennettuun huoltokaivoon. Yhteessä on tiivis palloventtiili, joka ei päästä maaperän epäpuhtauksia, kuten radonia, ilmaputkistoon.

Yli kilometri putkea työmaalla

Casaflex- ja Calpex-putket viimein maassa

Eristettyjen putkien osalta kuljetusaikataulu petti pahemman kerran ja ne saatiin työmaalle lähes viikon odottelun jälkeen. Putket jäivät kahteen kertaan jumiin logistiikkayrityksen välivarastoon ja saapuivat viimein 16.4.2012 työmaalle.

Putkia asennusta odottamassa

Maanrakennusurakoitsija ehti olla muutaman päivän toisella työmaalla töissä viiveen vuoksi. He olivat laskeskelleet putkikuormaa odotellessa, että kaiken kaikkiaan putkia asennetaan maanrakennustöiden aikana yli kilometrin verran.

Kanaalin alimmassa tasossa on kaikki LVI-putket valmiina

Perinteisten salaoja- ja sadevesiputkien lisäksi päärakennuksen ja autotallin välisessä kanaalissa kulkee vesitakan, vesikiertoisen lämmityksen, käyttöveden, alipainekäymälöiden, harmaiden vesien ja kaapeliasennusten edellyttämiä putkia. Lämpöenergiaa tuotetaan ja käytetään lähinnä päärakennuksessa ja varastoidaan autotallin lämminvesivaraajissa. Tämän vuoksi myös eristetyt putket ovat tarpeen.

Kaapelisuojaputket helpottavat tulevia sähköasennuksia

Putki- ja kaapeliasennuksia varten louhittu kanaali päästiin viimein peittämään eristettyjen Casaflex-, Calpex- ja Polarflex-putkien saavuttua työmaalle. Kanaaliin laitettiin tulevia sähköasennuksia varten kaiken kaikkiaan viisi suojaputkea sekä maadoituskupari.

Kaikkia suojaputkia tuskin tullaan koskaan tarvitsemaan, mutta ainakaan pihaa ei tarvitse kaivaa auki, jos tulevaisuudessa tehdään uusia kaapelointeja.

Umpisäiliö käymäläjätteen kompostin suotonestettä varten

Työmaalle on myös saapunut käymäläjätteen kompostisäiliön suotonesteelle tarkoitettu umpisäiliö. Sekä kompostisäiliön että suotonestesäiliön kohdalla päädyttiin järeisiin ratkaisuihin.

Jets-alipainekäymäläjärjestelmä tulee siirtämään käymäläjätettä alipainetta hyödyntäen päärakennuksen vessoista autotallin kellarissa sijaitsevaan Mullis 2000/145 -kompostisäiliöön.

Kompostisäiliön runsas kuivikeaines pidättää kosteutta ja korkeahko lämpötila auttaa haihduttamaan sitä. Silti suotonestettä tulee varmuudella syntymään.

Suotoneste johdetaan autotallin kellarissa sijaitsevasta kompostisäiliöstä 110-millistä viemäriputkea pitkin umpisäiliöön. Sieltä se voidaan joko käyttää lannoitteeksi tai tyhjentää loka-autolla.

Säiliöksi valittiin Labko LOKA 4000/3100 -umpisäiliö. Sen matala asennussyvyys sopii hyvin kallioiselle rakennuspaikallemme.

Nähtäväksi jää, kuinka paljon kompostisäiliö pidättää kosteutta ja kuinka paljon suotonestettä syntyy. Säiliön tilavuuden pitäisi riittää vuoden tarpeisiin, vaikka alipaine-WC:iden kaikki huuhteluvesi valuisi kompostin läpi umpisäiliöön.

Päärakennuksen ja autotallin välinen kanaali

Kanaalin sijoittuminen on merkitty kuvaan sinisellä 

Päärakennuksen ja autotallin välinen kanaali louhittiin maanrakennustöiden aikana. Siihen tulee sijoittumaan runsaasti putkia ja kaapeleita päärakennuksen teknisen tilan ja autotallin kellarin välille.

Kanaalin poikkileikkaus ja sinne asennetut putket

Kanaaliin asennetaan seuraavia putkia:

• 110-millinen viemäriputki harmaille vesille, jotka imeytetään autotallin kaakkoispuolella maaperään
• Calpex Duo 32+32/111, jossa kuljetetaan lämmintä vettä vesikiertoisen lämmityksen tarpeisiin
• Calpex Duo 28+22/91 lämmintä käyttövettä ja lämminvesikiertoa varten
• Casaflex Duo 30+30/126, jossa kuljetetaan vesitakassa kuumennut vesi päärakennukselta autotallin varaajiin ja varaajissa jäähtynyt vesi takaisin vesitakalle
• 160-millinen suojaputki, jonka sisällä on kaksi 32-millistä vesiputkea. Toisessa kuljetetaan kylmä vesi autotallilta päärakennukselle ja toisessa alipainekäymälöiden jätteet päärakennukselta autotallin kellarin kompostisäiliöön.
• 110-millinen salaojaputki
• 5 kpl 110-millisiä suojaputkia kaapeleille ja maadoituskupari

Näkymä tulevasta autotallin kellarista kanaalia pitkin päärakennukselle

Autotallin kellarin pohja

Kanaali tulee sijoittumaan noin kahden metrin syvyyteen, joten putkia ei eristetä, vaikka kanaali kulkee osin auratun tien alla.

Kävimme tänään työmaalla katsomassa tilannetta. Kanaali on ollut jo useiden päivien ajan lähes valmiissa tilassa, mutta Calpex- ja Casaflex-putket ovat jääneet logistiikkafirman välivarastoon, eikä niitä ole saatu työmaalle luvatussa aikataulussa. Toimituksen pitäisi tapahtua huomenna aamuseitsemältä, joten kanaali valmistuu näillä näkymin vielä huomisen aikana.

Tällä hetkellä kanaalissa on harmaiden vesien viemäriputki ja suojaputkeen sijoitetut kylmän veden ja paineviemärin putket. Lisäksi salaoja on asennettu valmiiksi.

Autotallin kellarin pohja on jo tiivistetty ja kanaalin peittämisen jälkeen päästään tekemään pohjatyöt myös autotallin toiselle puoliskolle.

Kaivuutyöt edenneet ja putkiasennukset alkavat

Aamuinen käynti työmaalla osoitti, että louhinta on päättynyt ja kaivuutyöt ovat loppusuoralla.

Päärakennuksen, saunan ja autotallin kaivannot ovat valmiina. Seuraavaksi tehdään anturoiden alle sijoittuvia putkiasennuksia ja tiivistetään perustuksia varten murskepatja.

Työmaalle vievä tie on sulamisvesien pehmentämä, mutta kylminä aamuina mursketta ja sepeliä on pystytty tuomaan rakennuspaikalle varastoon.

Myös Rehaun AWADUKT Thermo -maaputkisto on jo työmaalla odottamassa asennusta. Raikas tuloilma otetaan ilmanottoyksikön kautta sisään ja kuljetetaan maan alla, kahdessa rinnakkaisessa 200-millisessä putkessa, teknisessä tilassa sijaitsevaan ilmanvaihtokoneeseen. Putkea on yhteensä 60 metriä, mikä valmistajan mukaan riittää ilman esilämmittämiseen, vaikka LVI-suunnittelija ehdotti lähes kaksinkertaista putken pituutta. Kondenssivesi poistetaan putkistosta ratkaisuun sisältyvän kondenssivesiyhteen kautta.

Maaputkisto ajateltiin ensin sijoittaa autotallin ja päärakennuksen väliseen kanaaliin, mutta ilmanottoyksikkö olisi tällöin sijoittunut huonoon paikkaan, lumiauran tielle. Siksi putkisto käännettiinkin päinvastaiseen suuntaan, saunan puolelle.

Vesitakalle löytyi lämpöä kestävät putket

Päärakennuksen takka toteutetaan vesitakkana, jossa lämpiävä vesi siirretään eristetyillä putkilla autotallin kellarin lämminvesivaraajiin. Olemme pitäneet Uponorin eristettyjä Twin- tai Quattro-putkia hyvänä vaihtoehtona, mutta putken kestäminen korkeissa lämpötiloissa arveluttaa.

Uponor ilmoittaa putkien kestävän 70-asteista vettä jatkuvasti ja 95-asteista vettä hetkellisesti. Vesitakan kiertoa voidaan toki säätää optimaaliselle lämpötila-alueelle, mutta on mahdollista, että putkistossa liikkuu jopa 90-asteista vettä.

LVI-urakoitsijamme keksi ehdottaa Brugg-konsernin taipuisia Casaflex-putkia, jotka kestävät 160-asteista vettä. Valitsimmekin kaksiputkisen Casaflexin siirtämään vesitakan tulo- ja menovettä päärakennuksen ja autotallin energiavaraajien välillä.

Samaan kuormaan otettiin vielä Brugg-konsernin lämpökaapelilla varustettu Polarflex-putki porakaivon ja autotallin väliin sekä Calpex-putket lämpimän käyttöveden ja lämpöenergian siirtoon rakennusten välillä.

Aurinkoenergiainnovaatioita Suomen Savosta

Hybridilämmitysratkaisumme tulee sisältämään noin 10 neliömetriä autotallin eteläseinään kiinnitettyjä aurinkokeräimiä.

Aurinkokeräinten valinta on tuottanut paljon päänvaivaa. Jossain vaiheessa mietimme kuivakeräimiä, joilla olisi lämmitetty keräimissä virtaavaa ilmaa. Sen jälkeen kiinnostuimme uudelleen tyhjiöputkikeräimistä ja lämpöenergian kuljettamisesta glykoliseoksen avulla lämminvesivaraajaan.

Tyhjiöputkissa on omat haasteensa. Meillä ne sijoittuisivat autotallin eteläseinään, vilkkaan kulkuväylän varteen. Rikkoontumisvaara on olemassa esimerkiksi lunta kolatessa. Tyhjiöputket eivät myöskään oikein miellytä esteettisessä katsannossa. Keskeiselle paikalle toivoisi katseenkestäviä keräimiä.

Ratkaisu saattaa löytyä Savon sydämestä. Savosolar Oy on aloittanut maailmanvalloituksensa ja heidän innovatiiviset tasokeräimensä ovat mittauksissa osoittautuneet tyhjiöputkia tehokkaammiksi. Lisäksi ulkonäköseikat ovat kunnossa ja keräimet voi asentaa seinälle pystyasentoon.

Savosolarin tasokeräimiä mahtuisi autotallin seinälle neljä kappaletta rinnakkain. Näille tulisi yhteensä 8,6 neliömetriä pinta-alaa.

Täytyy tutustua keräinten hinnoitteluun ja miettiä, josko nämä keräimet sopisivat meidän kokonaisratkaisuumme.

Maanrakennustyöt alkavat

Kevät on edennyt vauhdilla ja lumi on sulanut aurinkoisesta etelärinteestämme. Maanrakennusurakoitsija toi kalustonsa aamulla työmaalle ja kävimme vielä suunnitelmat yhdessä läpi.

Urakoitsija ehdotti, että päärakennuksen ja autotallin välinen kanaali toteutettaisiin täysin valmiiksi jo ensi viikolla. Olimme aiemmin miettineet, että kanaali kaivettaisiin perustustöiden jälkeen auki ja putkiasennukset tehtäisiin vasta sitten - eli muutaman viikon kuluttua. Aikaistuva aikataulu loi hieman paineita heti alkumetreille: LVIS-suunnitelmien täytyisi olla varmasti lopullisella mallilla, sillä putket ja kaapelit asennetaan vain muutamien päivien kuluttua maan sisään. Lisäksi tarvittavat tilaukset täytyy ehtiä tehdä, jotta tarvikkeet saadaan työmaalle ennen asennusajankohtaa.

Tähän kanaaliin tulee seuraavia asennuksia:

• Käyttövesi autotallin vieressä sijaitsevasta porakaivosta
• Lämpöenergian siirtoputket rakennusten väliin (päärakennuksen vesitakasta ja autotallin aurinkokeräimistä siirretään lämpöenergiaa autotallin kellarin lämminvesivaraajiin ja tätä energiaa syötetään takaisin päärakennuksen suuntaan lämpimän käyttöveden ja vesikiertoisen lämmönjaon tarpeisiin)
• Harmaat vedet päärakennukselta autotallin lähistöllä sijaitsevalle imeytyskentälle
• Paineilmaviemäri päärakennuksen vessoista autotallin kellarissa sijaitsevaan kompostisäiliöön
• Tuloilman maaputkisto, joka hyödyntää maaperään varastoitunutta lämpöenergiaa ennen päärakennuksen ilmanvaihtokonetta
• Sähkö- ja tietoliikennekaapeloinnit

Sähkökaapeleita voidaan sujuttaa suojaputkiin jälkikäteen, mutta LVI-asennusten pitäisi mennä kerralla kohdalleen. Tämän vuoksi suunnitelmat pitää vielä käydä suurennuslasin kanssa läpi.

Työt saa aloittaa

Hankkeen aloituskokous pidettiin tänään Raaseporin rakennusvalvonnassa. Esityslista käytiin vauhdikkaasti läpi ja lopuksi todettiin, että päärakennuksen ja autotallin työt saa aloittaa. Aurinkoinen rinne on sulanut sellaista vauhtia, että maanrakennusurakoitsija arveli aloittavansa työt jo ensi viikolla eli maaliskuun viimeisellä viikolla.

Kokouksen päätteeksi tarjoutui tilaisuus jättää päivitetty rakennuslupahakemus hirsisaunasta. Aiemmassa suunnitelmassa katettu terassi oli yli 50 % saunan sisäpinta-alasta, minkä kuulemma paikallinen rakennusjärjestys kieltää. Nyt osa terassista on muutettu "käytäväksi", jotta muodolliset vaatimukset täyttyvät.

Porakaivo on porattu

Porakaivo päätettiin porata työmaatien valmistuttua, jotta työmaalla on vesiliittymä heti töiden alkaessa.

Kaivon kävi poraamassa tammisaarelainen kaivonporausyrittäjä, joka on tehnyt alueella useita porakaivoja. He tiesivät kertoa, että liian syvä kaivo tuottaa suolaista vettä tällä alueella. Sitä pyritään meillä välttämään.

Maksimisyvyydeksi sovittiin 80 metriä. Porausporukka huomasi, että 29 metrin kohdalla oli jotain kosteutta, mutta kaivoa jatkettiin aina 79 metriin ilman, että löydettiin vettä.

Kaivo jouduttiin painehalkaisemaan. Mansetti asetettiin 27 metrin syvyyteen, jotta kosteushavainnot 29 metrin syvyydessä olisivat mukana aukaistavalla alueella. Painehalkaisu onnistui ja kaivon tuotoksi arvioitiin 240 litraa tunnissa.

Seuraavaksi pitäisi sitten asentaa uppopumppu. Se tulisi näillä näkymin 70 metrin syvyyteen, jolloin reikään jää vielä 9 metrin sakkatila.

Heinäladon rakenteista

Olemme seuranneet kiinteistörekisterin tiedoilla kiinteistömme historiaa 1920-luvulle. Sen ajan kartassa näkyy huomattava määrä rakennuksia peltojen ja niittyjen reunoilla. Mukana on varmasti heinälatoja ja ehkä jokunen torppakin.

Vanha rakennuskanta on kadonnut jäljettömiin lukuun ottamatta kookasta heinälatoa, joka sijaitsee tulevan talomme eteläpuolella. Olen käyttänyt sitä varastona, mutta ongelmana on ollut osin puhkilahonnut ja vaarallinen lattia.

Lattian kunnon vuoksi en ole myöskään tuonut tien ja rakennuksen alta kaadettuja runkoja latoon kuivumaan.

Tänään oli upea kevätpäivä, mutta syvä ja sohjoinen lumihanki esti tulevalla työmaalla liikkumisen. Päätin siirtyä sisätiloihin heinälatoon ja ryhdyin tutkimaan rakenteiden kuntoa.

Kattorakenteet

Ladon kantavat rakenteet on tehty hirrestä. Alkuperäisenä vesikattona on ollut harvaan laudoitukseen kiinnitetyt päreet, mutta jossain vaiheessa niiden päälle on asennettu aaltopeltikatto. Sellainen tuntuu valitettavasti olevan muodissa lähiseudun vanhoissa puurakennuksissa.

Kattorakenteet ovat hyvässä kunnossa, mutta toinen lape on viime talvien lumikuormissa painunut hieman notkolle. Syy ei ollut kuitenkaan kattorakenteissa, vaan maanrajassa. Hirsinen alajuoksu oli rakennuksen keskivaiheilta lahonnut olemattomiin ja pystyhirret painuivat sen läpi maaperään.

Alapohja

Lattian ja vesikaton notkoilla näyttää siis olevan yhteinen selitys: maakosketuksessa lahonneet hirret.

Ryhdyin avaamaan lattiaa pahimmasta kohdasta ymmärtääkseni tilannetta paremmin. Pölyn ja akanoiden alta paljastui ruosteinen, muutaman neliömetrin kokoinen pelti, jolla vino lattia oli peitetty. Sen alla oli melkoinen tilkkutäkki. Lahonneiden lattialautojen päälle oli vuosien saatossa naulattu uusia lautoja ja lopulta ilmeisesti "ongelman ratkaiseva" pelti.

Poistin lattialankut yksitellen. Osa oli täysin mädäntyneessä tilassa alapohjan vesilammikoissa, osa oli lahonnut ja osan olivat toukat syöneet. Jotkut lankuista olivat verrattain hyväkuntoisia vesilammikoiden ja peltilevyn välissä vietetyistä vuosikymmenistä huolimatta. Niissä näkyi vain paikallista tummumista lahojen tukihirsien kohdalla.

Yhden lankun alapinnalta löytyi horrostava nokkosperhonen. Se saa odottaa vielä muutaman viikon kevättä.

Ulkoverhouslaudat ulottuvat maahan asti ja imevät jatkuvasti kosteutta. Ne ovat järjestäen lahoja alimman parinkymmenen sentin matkalta.

Johtopäätöksiä

Näyttäisi siltä, että alapohjan vauriot ovat paikallisia. Puu lahoaa siltä kohtaa, jossa se altistuu pitkäaikaisesti kosteudelle. Vesilammikoiden yläpuolella oli myös terveitä hirsiä aina, kun ne olivat sen verran kostean maaperän yläpuolella, että kosketusta ei päässyt syntymään.

Tapahtumaketju näyttää seuraavanlaiselta: kiviperustus on pettänyt ja uponnut pehmeään maaperään. Alapohjan hirret ovat joutuneet maakosketukseen ja alkaneet lahota. Alapohjan vauriot ovat saaneet myös sinänsä terveen ja hyväkuntoisen kattorakenteen notkolle.

Ulkoverhous on kestänyt vuosikymmeniä hyvin, vaikka alareuna laahaa maassa. Suuri osa pystylaudotuksesta pääsee kuivumaan tehokkaasti. Vesi ei ole noussut kapillaarisesti koko lautaan, vaan vaurio on tässäkin tapauksessa ollut paikallinen. Mielenkiintoista oli myös käytännössä huomata, että puu harmaantuu vain niiltä osin, kun se altistuu UV-valolle. Suojassa olleet pinnat ovat kuin suoraan sahalta, eikä niissä näy ajan patina.

Tulemme soveltamaan näitä havaintoja ja jo aiemmin omaksuttuja periaatteita omassa rakennushankkeessamme seuraavasti:

• Perustuksena toimii riittävän korkea ja painumaton kivirakenteinen perusmuuri.
• Perinteiset tuuletusaukot eivät riitä. Tuulettuvan alapohjan sokkeli jätetään kahdelta sivulta kokonaan auki, jotta ryömintätila tuulettuu ja kuivuu tehokkaasti myös kesän kosteudessa.
• Alapohja tehdään puusta - kyllästämättömästä puusta. Se kestää erinomaisesti, kunhan pysyy kuivana. Ja jos puu ei pysy talon alla kuivana, kyseessä on rakennusvirhe ja laajempi ongelma. Olen pistänyt merkille, että painekyllästetty puutavara on monesti läpimärkää jo myyntipisteissä. Kyllästehuuruissa tuntuu unohtuvan perusasiat - kuiva puu kestää ilman karsinogeenejäkin.
• Julkisivuverhous jätetään meillä maalaamatta. Suomessa vallitsee vahva usko kyllästeisiin ja umpeenmaalaamiseen. Myös rakennusvalvonnalle pitää esittää lupaprosessin aikana kaupallisiin käsittelyaineisiin perustuvat värimallit. Puu voidaan kuitenkin suojata auringon ja sateen vaikutukselta myös rakenteellisesti. Mikä on kauniimpaa kuin hopeiseksi harmaantunut puupinta? Vielä emme ole ratkaisseet, edistetäänkö harmaantumista rautavihtrillillä vai annetaanko UV-valon tehdä työ vuosien saatossa.

Heinäladon tulevaisuus on vielä epäselvä. Olisi kiehtovaa hyödyntää satoja neliöitä katettua ja tunnelmallisen hämyistä tilaa johonkin, mutta nykykunnossa lato on vaarallinen. Korjaus edellyttää laajoja muutoksia kantaviin rakenteisiin. Kannattaako niihin ryhtyä?

Ensimmäinen urakka onnistuneesti valmis

Rakennuspaikalle tarvittiin kantava tie ennen raskaiden kuljetusten käynnistymistä. Lähimmältä olemassa olevalta tieltä pystyi ennen ajamaan noin 160 metriä vanhaa kärrypolkua heinäladolle. Siitä alkoi kuitenkin tietön taival 120 metriä ylös mäelle, jonne aiomme rakentaa.

Päätimme tehdä tien jo talven aikana erillisenä urakkana. Työ eteni vauhdikkaasti ja hyväksyimme valmiin lopputuloksen tänään. Paikallinen urakoitsija teki erinomaista työtä.

Talven runsas lumikerros poistettiin ensin. Alta paljastui lähes sula maa, josta kuorittiin pintakerros pois. Alimmaksi levitettiin suodatinkangas ja sen päälle kivimursketta. Lopputulos ylitti odotukset ja näyttää oikein hyvältä. Toivotaan, että tilanne on sama muutaman kuukauden kuluttua, kun suurimmat kuljetuskuormat on ajettu.

Rakennuspaikan maanrakennustyöt teemme vasta huhtikuussa, kun lumi on sulanut ja maaperä kuivunut hieman. Pohjatutkimuksen mukaan maalajina on lähinnä silttimoreenia, joka on routivaa. Se saattaa myös häiriintyä veden ja tärinän vaikutuksesta, jolloin kantavuus heikkenee. Rakennuspaikka on siksi vielä koskematon, mutta tie on nyt valmis.

Valaistussuunnittelu loppusuoralla

Olemme aina olleet kiinnostuneita valaistuksesta ja suunnittelemme rakennuksen valaistuksen itse. Aloitimme suunnittelun jo lähes vuosi sitten, mutta LED-teknologian kehittyminen ja uusien tuotteiden tulo markkinoille on rohkaissut toteuttamaan yhä useampien tilojen valaistuksen LED-ratkaisuilla. Suunnitelmat on nyt saatu "lopulliselle" mallille ja sähkösuunnittelija tekee luonnostemme pohjalta viimeistellyt kuvat.

Valaistuksen lähtökohtia

Valaistus toteutetaan noudattaen seuraavia perusperiaatteita:

• Laatu: Toteutuksessa käytetään laadukkaita ja pitkäikäisiä valaisimia, joiden lamppujen tuottama valo on värinätöntä ja korkeatasoista. Värintoistoindeksin (Ra) tulee olla yli 90 ja valon tulee sisältää tasapainoisesti spektrin eri osa-alueita. Näihin tavoitteisiin päästään käyttämällä elektronisella, sähköjännitevälkynnän poistavalla liitäntälaitteella varustettuja valaisimia, joissa käytetään hyvään väritoistoon yltäviä täysspektrilamppuja.
• Väri: Valon värilämpötilan tulee olla mahdollisimman lähellä puhtaanvalkoista päivänvaloa eli noin 5 500 K.
• Määrä: Valoa tulee olla riittävästi. Valon määrää voidaan säädellä himmentimillä tai sytyttämällä vain osa tilan valaisimista.
• Häikäisemättömyys: Valo ei saa häikäistä mistään suunnasta katsottuna. Siksi valaistuksessa käytetään paljon huomaamattomia valohyllyjä, joille valaisimet asennetaan. Valo heijastuu epäsuorasti seinän yläosan ja katon kautta huonetilaan. Teknisissä aputiloissa käytetään suoraa valoa. Julkisivujen valaisimet piilotetaan suojalautojen taakse, jolloin nähdään vain valaisimien tuottama valo, ei itse valaisimia.
• Energiatehokkuus: Valaistuksessa suositaan ratkaisuja, jotka tuottavat paljon valovirtaa pienellä määrällä energiaa. LED-, loisteputki- ja energiansäästölamput ovat hyviä valintoja, kunhan ylläasetetut laatuvaatimukset täyttyvät.

Valaisinvalinnat

Käytämme valaistuksessa jo hankittuja valaisinklassikoita 1930-1970-luvuilta, mutta pääosa yleisvalosta tuotetaan seuraavilla valaisimilla:

• LED-tanko, päivänvalo 5000 K: tankoja käytetään epäsuoraan valaistukseen valohyllyillä sekä suoraan valaistukseen häikäisemättömästi opaalimuovin takaa
• LED-paneeli, 300 x 300 mm: häikäisemättömiä paneeleita käytetään teknisten aputilojen ja pesutilojen suorassa valaistuksessa
• Fagerhult Fino: tyylikäs ja laadukas loisteputkivalaisin kylpytilojen peilien yhteyteen

Aiheesta muualla

• AD-Lux Oy:n valaistusartikkeleita
• Innojok Oy:n kuvasto, jossa on paljon tietoa eri tilojen valaistuksesta

Käymäläjätteen kompostointi

Valitsimme aiemmin alipainekäymäläjärjestelmäksi suorituskykyisen Jets-ratkaisun, joka kuljettaa käymäläjätteen päärakennuksen kahdesta WC:stä alipaineen voimalla autotallin kellarissa sijaitsevaan kompostisäiliöön.

Liian pieni säiliö

Jets vaikuttaa erittäin robustilta ja toimivalta tuotteelta, mutta kompostisäiliö on hienoinen pettymys. Se on kooltaan pieni. Lisäksi tuore käymäläjäte pitää kipata aika ajoin tuoksahtavassa ja nestettä valuvassa juuttisäkissä jälkikompostiin. Pieni säiliö päästää mitä todennäköisimmin paljon suotonestettä lävitseen, mikä taas kasvattaa tarvittavan umpisäiliön kokoa.

Näistä syistä ryhdyimme etsimään korvaavaa kompostiratkaisua, jonka tulee olla niin iso, että tyhjennysväli kasvaa vuosiin. Iso säiliö vetää myös paljon kuiviketta, joka pidättää kosteutta pidempään ja mahdollistaa sen haihtumisen kompostin lämmössä. Tällöin suotonesteen määrää saadaan pienemmäksi.

Vaihtoehdot

Käymäläseura Huussi ry kokoaa tietoa markkinoilla olevista kuivakäymäläratkaisuista. Näiden tietojen ja itsenäisen etsimisen jälkeen vaihtoehtojen määrä kutistui kahteen:

• PikkuVihreä Oy:n valmistuttama Suursäiliö 145
• Mullis Miljön malli Mullis 2000/145

Kumpikin säiliö on rakenteeltaan ja toimintaperiaatteeltaan melko samanlainen. Olennaisin ero on siinä, että Suursäiliö on valmistettu lasikuidusta ja Mullis ruostumattomasta teräksestä.

Päätös

Olen onnistunut kolhimaan veneen lasikuiturunkoa ja mietin, miten Suursäiliö mahtaa reagoida, jos sohaisen sitä epähuomiossa talikolla. Tällaiset pohdinnat kallistivat vaakaa Mulliksen suuntaan ja lopulta syntyi päätös ottaa autotallin kellariin ruostumattomasta teräksestä valmistettu Mullis 2000/145. Siihen tehdään tehtaalla kansi, johon saa suoraan kiinni 32 mm:n alipaineletkun ja 110 mm:n tuuletusputken.

Maaputkisto - valoa tunnelin päässä

Keski-Euroopan passiivitaloissa tuloilma otetaan monesti maan alla kulkevan putkiston kautta sisään. Maaperään varastoitunut lämpö esilämmittää ilmaa passiivisesti talvikaudella ja viilentää sitä kesähelteillä.

Suomessa tällaisia ratkaisuja on toteutettu, mutta niihin suhtaudutaan epäillen. Millä varmistutaan siitä, että putki on puhdas, eikä kosteissa oloissa esiinny mikrobitoimintaa? Miten kondenssivesi saadaan pois putkesta?

Olen itsekin kuulunut skeptikoihin, mutta mieleni on alkanut muuttua. Mikäli putki on tiivis, siihen ei pääse maaperän mikrobeja tai radonia. Mikäli putkessa on riittävät kaadot ja viemäröinti, kondenssivesi voidaan hallitusti johtaa pois. Kuten mikä tahansa ilmanvaihtoputkisto, myös maaputkisto tarvitsee aika ajoin huoltoa. Mitä tulee mikrobeihin, tähän ongelmaan Rehau on esittänyt mielenkiintoisen ratkaisun.

Rehaun AWADUKT Thermo -lämmöntasaaja on maaputkiston ympärille tuotteistettu kokonaisratkaisu. Siinä ilma suodatetaan sisäänottoputkessa, ennen kuin se pääsee maaputkistoon. Pöly ja jopa siitepöly voidaan suurimmaksi osaksi poistaa ilman, että se pääsee likaamaan putkistoa. Putkien sisäpinta on antibakteerinen, mikä vähentää mikrobien riskiä olennaisesti. Kondenssivedet johdetaan hallitusti pois putkistosta.

Rehaun ratkaisu vaikuttaa sen verran varteenotettavalta, että olen alkanut vakavasti harkita maaputkistoa. Suomessakin on näyttöä siitä, että -20-asteinen ulkoilma lämpiää +4-asteiseksi maaputkistossa - täysin passiivisesti. Se herättää väistämättä mielenkiinnon.

Alipaine-WC:n valinta

Päätimme jo hyvän aikaa sitten, että meille tulee alipaineella toimiva WC-järjestelmä, koska kompostisäiliöiden sijoittaminen suoraan vessojen alle ei ollut mahdollista. Markkinoilla on kaksi hieman erityyppistä ratkaisua, joilla kummallakin on hyvät ja huonot puolensa:

Envirolet FlushSmart VF

• kokonaisratkaisu, jossa on mukana posliininen WC-istuin, alipainepumppu ja kompostointisäiliö
• käyttää huuhteluun 0,2 litraa vettä
• kuljettaa käymäläjätteen maksimissaan noin 20 metrin päässä sijaitsevaan säiliöön
• kompostointisäiliö on kehittyneempi kuin Jetsissä

Jets

• kokonaisratkaisu, jossa on mukana posliinisia WC-istuimia, alipainepumppu ja kompostointisäiliö
• käyttää huuhteluun 0,5 litraa vettä
• kuljettaa käymäläjätteen valitusta alipainepumpusta riippuen noin 30 - 100 metrin päässä sijaitsevaan säiliöön
• kompostointisäiliö on lähinnä välivarasto, josta jäte kipataan jälkikompostoitumaan

Enviroletin ratkaisu on hyvin tuotteistettu kokonaisuus, mutta se ei sovellu meille riittämättömän kuljetusmatkan vuoksi. Enviroletilta pitäisi hankkia kahteen vessaan kaksi alipainepumppua ja niiden maksimisiirtomatka tulee vastaan heti päärakennuksen pihalla, vaikka jäte pitäisi saada siirtymään yli 30 metrin matka autotallin kellariin.

Jetsin tehokkaampi pumppu siirtää käymäläjätteet tarvittaessa 100 metrin päähän ja yhteen pumppuun voidaan liittää monta WC-istuinta. Näin ollen valintamme osuu Jetsiin. Ratkaisun heikko lenkki on kompostisäiliö, johon aiomme hankkia toisen valmistajan kookkaamman ratkaisun.

Toimintaperiaate

Jets-alipainekäymälä koostuu neljästä pääkomponentista: posliini-istuimesta, alipainepumpusta, elektronisesta ohjausyksiköstä ja kompostisäiliöstä.

Alipaineistettu käymäläjärjestelmä ei käytä vettä vaan ilmaa jätteen kuljettamiseen. Pumpun muodostama ilmanpaine-ero kuljettaa käymäläjätteen pois. Pienemmällä alipainepumpulla maksiminostokorkeus on 2 metriä ja maksimietäisyys pumpun ja keräyssäiliön välillä on 30 metriä. Tehokkaammalla alipainepumpulla maksiminostokorkeus on 5 metriä ja maksimietäisyys pumpun ja keräyssäiliön välillä on 100 metriä. Pienempään pumppuun voidaan liittää maksimissaan 4 käymäläistuinta ja vastaavasti järeämpään ratkaisuun voidaan liittää jopa 10 istuinta.

Meille riittää kaksi WC-istuinta, mutta pidempi siirtomatka ohjasi valitsemaan tehokkaamman alipainepumpun.

Sähköliittymän suunnittelu

Ajattelin ennakkoon, että suuri sähköyhtiö ei varmaankaan juuri paneudu yksittäisen omakotitalon sähköliittymään. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten hyvää palvelu oli. Sähköyhtiön alihankkijan suunnittelija tarjoutui tulemaan jopa lauantaina pohtimaan maastoon, miten liityntäasiat käytännössä ratkaistaan.

Lähin muuntaja on onneksi lähellä. Siitä on tulevalle talolle linnuntietä runsaan sadan metrin matka, mutta suorinta tietä kaapeli pitäisi tuoda kallion yli sähkötolpissa. Halusin ehdottomasti maakaapelin ja etsimme sille maastossa parhaan reitin.

Kaapelikaivanto tulee seuraamaan lähes koko matkan tienreunaa. Siihen asennetaan 4-johdinkaapeli sekä paljas maadoituskupari koko matkalle, muuntajalle asti. Kaivannon päähän pystytetään tonttikeskus, jota käytetään myös rakennusaikaisena sähkökeskuksena. Tonttikeskukselta eteenpäin käytetään 5-johdinjärjestelmää.

Suunnitelma on nyt tehty ja sitä päästään toteuttamaan maalis-huhtikuussa, kun maa hiukan sulaa.

Puukuitulevyt sisäverhouksessa - ei onnistukaan

Elimme vahvasti siinä uskossa, että pystymme toteuttamaan seinärakenteen seuraavanlaisella puurakenteella:

• Ulkoverhouslaudoitus 28 mm
• Koolauslaudoitus 22 mm
• Puukuitutuulensuojalevy 25 mm
• Puinen uuma- eli I-pilari ja puukuitueriste 350 mm
• Ilmansulkupaperi
• Havuvaneri tai puukuitulevy
• Ristiinkoolaus 22 + 22 mm ja puukuitueriste 44 mm
• Puukuitulevy sisäverhouslevynä

Kaikki vaikuttaa muuten hyvältä, mutta puukuitulevy sisäverhouksessa tuntuu olevan harvinainen ilmiö uudisrakennuksissa. Huokoleijonaa käytetään vanhojen puurakennusten peruskorjauksessa ja sisäpuolisessa lisäeristämisessä. Se pitää tapetoida makulatuuripaperilla, jotta saa siistin ja maalattavan pinnan. Tämä lisää työmäärää, mutta toisaalta Huokoleijonalla saa toteutettua hengittävän, akustisesti miellyttävän, ekologisen ja parasta M1-päästöluokkaa edustavan sisäverhouksen. Kaiken järjen mukaan myös Runkoleijona sopisi vastaavaan käyttöön.

Puukuitulevy sopisi erinomaisesti hengittävään seinärakenteeseen ja se tekisi hyvää myös huoneakustiikalle. Huokoinen levy absorboi ääntä ja vähentää kolkkoa kaikuisuutta, joka tyypillinen piirre kipsilevyverhoukselle.

Otin yhteyttä Suomen Kuitulevy Oy:n asiantuntijoihin ja kysyin kuitulevyn käytöstä uudisrakennuksen sisäverhouksessa. Vastaus tuli hyvin nopeasti ja valotti sellaisia asioita, joita en ollut itse huomioinut lainkaan.

Puukuitulevy ei täytä uudisrakennuksilta vaadittavaa paloluokkaa. Rakentamismääräykset määrittelevät P3-luokan rakennukselle paloluokan D sisäpinnan materiaaleille. Huokoisen puukuitulevyn paloluokka on kuitenkin pykälää huonompi eli E. Lisäksi puukuitulevyn kantokyky on heikko, joten sen taustalla on syytä olla toinen kestävämpi levy, joka mahdollistaa ripustukset.

Levymäisistä sisäverhousmateriaaleista ei tunnu löytyvän täydellistä osumaa:

• Puukuitulevy ei kestä ja sen paloluokka ei täytä määräyksiä
• Kipsilevy on akustisesti kova ja sen hiilijalanjälki on puukuitulevyä suurempi
• Lastulevyt ovat kehittyneet, mutta en pääse irti niiden liiman ja formaldehydin käryisestä maineesta

Ilmeisesti on harkittava myös puupaneelia yhtenä sisäverhousmateriaalina. Levyjen osalta kipsilevy taitaa olla ainoa varteenotettava mahdollisuus.

Myrskytuhoista opittua

Tapaninpäivänä riehui kunnon talvimyrsky, joka kaatoi valtavasti puita ja katkoi sähköt sadoiltatuhansilta. Sähköt katkesivat myös kiinteistöllemme vievän tien varrelta, mutta meillä ei vielä ollut sähköliittymää.

Muuten tuhot jäivät kiinteistöllä ilahduttavan pieniksi. Vaikka metsää on muutama hehtaari, vain yksi järeä mänty kaatui.

Myrskyjä tulee joka talvi ja sähkökatkoja varmasti muinakin vuodenaikoina. Siksi päätimme, että varavoimaratkaisun pitää olla kunnossa. Sähköjen katkeaminen ei rajoitu modernissa talossa enää valojen pimenemiseen, vaan ilmanvaihto ja vesipumput vaimenevat yhtä lailla.

Aggregaatti saatetaan sijoittaa monen muun talotekniikkaan liittyvän ratkaisun ohella autotallin kellariin. Pakoputki täytyy johtaa kellarista ulkoilmaan. Jos löytäisimme hyvän vesijäähdytteisen aggregaatin, niin jäähdytysvesi voisi kiertää samassa kellarissa sijaitsevien lämminvesivaraajien kierukoissa, jolloin lämpöenergia saataisiin näppärästi talteen.

Routaeristeet alennustilassa

TM Rakennusmaailma testasi EPS- ja XPS-eristeitä numerossa 8/11. Olen aina suhtautunut laimean välinpitämättömästi erilaisiin tuotemerkkeihin, kun on kysymys tällaisesta verrattain tasalaatuisesta tavarasta. Artikkeli kuitenkin ravisteli hereille: eroja löytyy ja ne ovat merkittäviä.

EPS-eristeet tuntuivat imevän vettä kuin sienet paria poikkeusta lukuun ottamatta. Maalaisjärkikin sanoo, että lämmöneristävyys ei enää ole ihan samaa luokkaa, kun levy on vettynyt.

XPS-eristeet maksavat noin kaksinkertaisen summan EPS-levyihin nähden, mutta laskettuani lehden kädestä päätös oli syntynyt. En lähde kokeilemaan tarjouslaarin tuotteita, kun tuulettuva alapohja on molemmista päistä avoin ja eristyksellä on oikeasti merkitystä. Meillä routaeristys tehdään XPS:stä.

Lähtökohtia LVIS-suunnittelulle

Passiivitalo asettaa erityisvaatimuksia mm. lämmitys- ja ilmanvaihtoratkaisuille. Olemme pohtineet näitä teemoja jo ennen varsinaisen LVIS-suunnittelun alkamista.

Lämmitys

Passiivitalo ei tarvitse järeää lämmitysjärjestelmää, mutta talven kovimpien pakkaskausien aikana lisälämpö on tarpeen. Ajatuksemme lämmöntuotannosta ja lämmönjaosta ovat alkaneet hahmottua. Kummassakin tapauksessa on kysymys eräänlaisesta hybridiratkaisusta.

Lämmöntuotannossa hyödynnetään passiivisia lämpökuormia. Talvella matalalta paistava aurinko lämmittää sisätiloja ja lämpö varautuu rakenteisiin. Sähkölaitteet ja ihmiset tuottavat myös lämpöä, joka jää riittävän eristepaksuuden, ulkovaipan ilmanpitävyyden ja tehokkaan lämmöntalteenoton ansiosta rakennuksen sisään. Näiden passiivisten keinojen lisäksi lämpöenergiaa tuotetaan aurinkokeräimillä ja polttamalla puuta vesitakassa. Tuotettu energia varastoidaan lämminvesivaraajaan.

Koska lämpöenergiaa varastoidaan veteen, on luontevaa käyttää vesikiertoista lämmönjakoa. Lämmin vesi kiertää päärakennuksen lattiapinnan alla putkistossa ja myös tuloilman lämmittämisessä käytetään ilmanvaihtokoneen yhteydessä vesikiertoista patteria.

Olemme lisäksi harkinneet monissa passiivitaloissa käytettäviä, keraamisiin vastuksiin perustuvia ja huonekohtaisesti säädettäviä ilmanvaihdon päätelaitteita. Tällainen suoraan sähköön perustuva lämmitysmuoto ei kuitenkaan tunnu yhtä mielekkäältä kuin vesikiertoinen ratkaisumme.

Tulisija saattaa lämmittää passiivitalon sisätiloja liikaa ja aiheuttaa jäähdytystarvetta.

Tätä riskiä voidaan pienentää esimerkiksi toteuttamalla olohuoneen tulisija

vesitakkana, jossa valtaosa lämpöenergiasta johdetaan lämmenneen veden

mukana lämminvesivaraajaan. Takka voidaan tehdä esimerkiksi Normathermin

vesitakkasydämestä, joka on laajalti käytetty ratkaisu passiivitaloissa. Takkasydän

ympäröidään joko muuratulla kuorella tai metallirunkoon kiinnitetyllä Luja-levyverhouksella, joka vaikkapa rapataan tai maalataan. Takkasydän vaatii vesijohdot sekä kylmälle että takassa lämminneelle vedelle, joka johdetaan lämminvesivaraajaan. Takkasydän vaatii huoltoluukun ja myös nuohoamisen vaatimukset on huomioitava.

Savuhormin paloturvallisuus on äärimmäisen tärkeä asia, sillä takassa saattaa

palaa useampikin pesällinen illassa. Viime aikoina on uutisoitu kevythormien

aiheuttamasta paloturvallisuusriskistä: hormi kuumenee liikaa läpiviennin kohdalla,

koska yläpohjan eristepaksuudet ovat nykyisin niin suuria. Tällaiset tiedot ovat

laimentaneet kiinnostustamme kevythormeihin. Varteenotettava ratkaisu voisi olla

perinteinen muurattu savuhormi.

Vesi ja viemäri

Rakennus on kunnallistekniikan ulottumattomissa ja vettä varten tarvitaan

porakaivo.

Tavoitteena on, että jätevesinä syntyy ainoastaan harmaita vesiä. Rakennus on

haja-asutusalueella ja harmaat vedet on tarkoitus imeyttää maaperään. Imeyttämisen täytyy tapahtua riittävän etäällä porakaivosta.

Mustien vesien syntyminen ehkäistään käyttämällä kompostoivia kuivakäymälöitä. Yleensä sisätiloihin sijoittuvat suuren kapasiteetin kuivakäymälät edellyttävät kellarikerrokseen sijoitettua kompostisäiliötä. Päärakennukseen ei kuitenkaan tule kellaria, joten säiliötä ei voida sijoittaa WC-tilojen alapuolelle. Tämän vuoksi harkitsemme alipaineella toimivia WC-ratkaisuja, joissa jätökset voidaan kuljettaa samassa tasossa sijaitsevaan kompostointisäiliöön. Markkinoilla olevia ratkaisuja tähän tarpeeseen ovat esimerkiksi Envirolet FlushSmart VF ja Jets.

Ilmanvaihto

Rakennukseen tulee koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, jotka on varustettu

tehokkaalla poistoilman lämmöntalteenotolla. Tuloilmaa voidaan lämmittää kylmällä kaudella vesikiertoisen patterin avulla.

Tuloilman esilämmittämisessä mm. Keski-Euroopassa käytetty maaputkisto saattaa olla hankalasti huollettava ja se edellyttää viemäröintiä kondensoituvan veden vuoksi. Siksi

harkitsemme vielä, toteutetaanko sellainen meille.

Ilmanvaihtokanavat asennetaan alaslaskettujen sisäkattojen yläpuolelle. Niiden

äänenvaimennus on erittäin tärkeää, jotta oleskelutiloihin ja makuuhuoneisiin ei

kantaudu häiritsevää kohinaa. Kanavissa vältetään yli 45 asteen kulmia, jotta

puhdistaminen on helppoa.

Olohuoneen vesitakka tarvitsee tuloilmaa takkaa poltettaessa. Hyvän vedon

takaamiseksi ilmanvaihdon kokonaisuus tulee suunnitella myös takan polttamista

ajatellen.

Sähkö ja valaistus

Päärakennuksen sisällä sähkövedot pyritään toteuttamaan ilmansulun sisäpuolelle, jotta läpivientejä tulee mahdollisimman vähän. Valaistuksen osalta ohjaava periaate on täyden spektrin päivänvalovalaistuksen (värilämpötila noin 5 500 K) hyödyntäminen. Suuri osa

valaistuksesta tulee olemaan epäsuoraa. Suoraa valaistusta käytettäessä täytyy varmistua siitä, etteivät valaisimet häikäise.

Valaisimia varten voidaan tehdä huomaamattomia valohyllyjä, joiden yläpinnalle

asennetut LED-valaisimet tai loisteputket valaisevat katon kautta epäsuorasti. Halogeeneja, hehkulamppuja ja häikäiseviä alasvaloja ei käytetä.

Lähtökohtia rakennesuunnittelulle

Hankkeemme tärkeitä lähtökohtia ovat ympäristöystävällisyys ja energiatehokkuus, jonka osalta tavoitteeksi otetaan passiivitaloille asetetut vaatimukset. Tämä asettaa vaatimuksia rakennesuunnittelulle. Lisäksi rakennusmateriaalit tulevat olemaan luonnonmukaisia, terveydelle vaarattomia ja niiden päästöt sisäilmaan ovat mahdollisimman pieniä.

Perustus

Päärakennuksen perustus toteutetaan siten, että alapohja on hyvin tuulettuva. Perustus voidaan tehdä joko harkoista tai paikalla valaen. Päärakennukseen tulee takka ja saunarakennukseen kookas kiuas, jotka tulee huomioida perustussuunnitelmassa.

Runkorakenteet

Kaikki rakennukset tulevat olemaan puurakenteisia. Runkorakenne on hengittävä - eli ilmanpitävä mutta vesihöyryä läpäisevä. Ulkovaippa toteutetaan kokonaan puuperäisistä materiaaleista: puukuitulevyistä, sahatavarasta, puukuitueristeestä ja ilmansulkupaperista. Kokonaiseristevahvuudeksi muodostunee seinissä 400 - 450 mm sekä ala- ja yläpohjissa noin 600 mm.

Ulkovaipan ilmanpitävyys varmistetaan huolellisesti asennetun ilmansulkupaperin avulla. Muovikalvoja ei käytetä. Sähkövedot tehdään mahdollisuuksien mukaan ilmansulun sisäpuolelle, rakennuspaperin ja sisäverhouksen väliin. Läpivientien tiivistämisessä käytetään mielellään luonnonmateriaaleja, kuten selluvillaa ja pellavaa, mielummin kuin polyuretaania.

Vesikatto

Katon kaltevuuskulma ei ole suuri, joten katemateriaalina käytetään loivaan kattoon sopivaa ja pitkäikäistä terästä. Se on myös kierrätettävissä elinkaaren päättyessä. Katon äänieristyksestä huolehtiminen on tärkeää.

Julkisivu

Päärakennuksen ja autotallin ulkoverhouksessa käytetään leveää vaakalaudoitusta. Verhouksen tulee olla mahdollisimman huoltovapaa, joten laudoituksen annetaan todennäköisesti harmaantua ilman pintakäsittelyä. Leveät räystäät suojaavat rakennusta säärasitukselta ja erityisesti eteläistä julkisivua UV-valon vaikutukselta. Saunarakennuksen julkisivu on hirsirakenteinen ja voi harmaantua samalla tavalla kuin päärakennus ja autotallikin.

Ikkunat

Päärakennuksessa on melko paljon ikkunoita eteläisiin ilmansuuntiin. Suurta ikkunapinta-alaa pitää kompensoida käyttämällä erittäin energiataloudellisia ikkunoita. Parhaan U-arvon tarjoavat karmittomat, kiinteät ikkunaelementit, jotka voidaan kiinnittää suoraan rakennuksen runkoon. Tästä huolimatta makuuhuoneissa tulee olla myös avattavat tuuletusikkunat. Eteläseinustan pitkä räystäs estää kesäisen auringonpaisteen ikkunoihin ja suojaa näin päärakennusta ylikuumenemiselta.

Lisää pintavaaitusta ja maastomerkintöjä

Päärakennuksen kaakkoisnurkka tulee kuvan keskivaiheille

Rakennusten toiset luonnokset valmistuivat marraskuussa ja päätimme tarkistaa, miten suunnitelmat istuvat maastoon. Saunan suunnittelua jouduttiin tekemään osin "sokkona", sillä pintavaaitetun kartan rajat tulivat juuri saunan kohdalla vastaan.

Maanmittaaja merkitsi maastoon rakennusten nurkkapisteet tarkalla satelliittipaikannuslaitteella. Samalla hän jatkoi pintavaaitusta laajemmalla alueella, jotta myös saunan maastomuodot saataisiin suunnitteluohjelmiin.

Nurkkapisteitä ei kaikilta osin saatu merkittyä, sillä kepit kolahtivat lumen alla kallioon. Näin ollen päätettiin siirtää autotallia ja saunaa etäämmäs ympäröivistä kallioista, jotta louhinnoilta vältyttäisiin.

Näiden muutosten myötä rakennukset istuvat nyt todistetusti ja hyvin kallioiden väliin. Nurkkapisteiden merkintä maastoon suunnittelun puolivälissä oli erittäin hyvä ja suositeltava toimenpide.

Saunan suunnittelu käynnistyy

Päärakennuksen suunnittelu on syksyn mittaan saatu niin hyvin alulle, että päätimme keskittyä jo pihapiiriin sijoitettavaan, erilliseen saunarakennukseen. Sauna tulee päärakennuksen länsipuolelle ja se kytkeytyy puuterassin välityksellä asuintiloihin.

Saunaperinteen syntysijoilla

Olen matkustanut ja valokuvannut runsaasti Vienan, Aunuksen ja Äänisen Karjalassa, ja saunonut paikallisten kanssa perinteikkäissä hirsisaunoissa. Parhaat saunomiskokemukseni sijoittuvat Vienan Karjalaan, vuolaiden ja viileiden jokien varsilla sijaitseviin karjalaiskyliin, joiden kylyt (kertalämmitteiset ulossavuavat saunat) ja mustat kylyt (kertalämmitteiset sisäänsavuavat saunat) edustavat vuosisatojen aikana hiotunutta saunomisperinnettä puhtaimmillaan.

Paananjärven 800-vuotiasta kylää elvytetään mm. sahaliiketoiminnalla. Tämän myötä Suomeen tuodaan Vienassa veistettyjä saunarakennuksia, joita voidaan kiuasvalinnasta riippuen käyttää joko savusaunoina tai ulossavuavina saunoina.

Kyseisissä saunoissa on paljon hyvää: mm. karjalaisesta, tiheäsyisestä hirrestä perinteitä kunnioittaen salvottu hirsirunko, lautakatto, lankkulattia, erillinen pukeutumistila ja 30-kuutioinen löylyhuone, mahtavat löylyt tarjoava kiuas, paljon tilaa peseytymiseen, perinteikkäät pylväslauteet ja pienet ikkunat, jotka tuovat tunnelmallista luonnonvaloa tilaan.

Tällaisen saunan saisi tilattua helposti omaan pihaan, mutta en ole tehnyt tilausta seuraavista syistä:

• pyöreästä hirrestä tehty runko sopii Paanajärven jokivarsimaisemaan, mutta ei moderniin pihapiiriin
• hirsisalvos on perinteikäs, mutta omaan makuuni liian robusti
• pukeutumishuone on liian pieni ja epäkäytännöllinen
• löylyhuoneen tila on historiallisista ja ymmärrettävistä syistä (sauna on ainoa tila peseytymiselle ja pyykinpesulle) varattu lähinnä peseytymiseen
• I-laudetyyppi ei tarjoa mahdollisuuksia vuorovaikutteiseen seurusteluun

Paanajärveläinen sauna tarjoaa erinomaisen ja perinteikkään lähtökohdan, jota kuitenkin pitää hienosäätää seuraavaksi esitettävillä tavoilla.

Suunnittelun lähtökohdat

Savusaunan suunnittelu olisi kiehtovaa, mutta se täytyy sijoittaa yli 20 metrin päähän muista rakennuksista. Tämä ei tunnu mielekkäältä ja siksi taivumme savuhormilla varustettuun ratkaisuun.

Suunnittelun kohteena oleva sauna:

• on hirsirakenteinen
• sisältää kookkaan muuratun (ei metallisen), ulossavuavan ja kertalämmitteisen kiukaan
• sisältää pukeutumistilan ja löylyhuoneen
• mahdollistaa suurenkin seurueen yhteisen saunomisen
• ei sisällä lainkaan sähkö- tai vesiliittymiä
• sopii modernin puurakennuksen pihapiiriin

Saunan toiminnot ja mitoitus

Suunniteltavaan saunaan tulee paanajärveläiseen tapaan kaksi erillistä tilaa: toinen pukeutumiseen ja vilvoitteluun, ja toinen saunomiseen. Varsinainen peseytyminen tulee tapahtumaan pääasiassa sisätiloissa, päärakennuksen kylpyhuoneessa.

Pukeutumistila tulee mitoittaa tilavammaksi kuin Paanajärven esimerkkisaunassa. Tilan tulee mahdollistaa useamman henkilön yhtäaikainen oleskelu. Pukeutumistilaan tarvitaan ikkuna.

Löylyhuone voisi olla paanajärveläistä kokoluokkaa aavistuksen isompi; tilavuudeksi muodostuu esimerkiksi 30 - 50 kuutiometriä. Huonekorkeus tulisi olla > 2 400 mm. Ylälauteen etäisyys katosta on 1 100 - 1 200 mm, joten porrasaskelmia lattiatasosta vaaditaan 3 - 4 kappaletta. Löylyhuoneeseen tarvitaan yksi tai kaksi pientä ikkunaa, jotka sijoitetaan hämyisän tunnelman luomiseksi ja perinteikkääseen tapaan melko alas.

Lauteiden tulee mahdollistaa useiden ihmisten väljä, yhtäaikainen saunominen ja seurustelu. Tällöin paanajärveläinen I-laude ei riitä, vaan lauteiden tulee olla vähintään kulma- eli L-mallia. Mieluisin vaihtoehto olisi joko vastakkais- eli II-lauteet tai kehä- eli U-lauteet, jotka mahdollistavat sujuvan vuorovaikutuksen saunojien kesken.

Saunassa on muurattu, puilla lämpiävä ja kertalämmitteinen kiuas, joka on varustettu savuhormilla. Kiukaan metalliosien käyttö pyritään minimoimaan, jotta saunottaessa ilmassa on enimmäkseen negatiivisia ioneja, eikä rautaoksideja ja positiivisia ioneja. Olen aina pitänyt näitä ioneja henkimaailman asioina, mutta saunapiireissä tuntuu olevan tutkittua tietoa negatiivisten ionien positiivisista vaikutuksista.

Aiheesta muualla

http://www.paanajarvi.fi/ - Vienan Karjalassa veistettyjä hirsisaunoja ja puuveneitä

http://www.sauna.fi/ - Suomen Saunaseura ry

Eroon mustista vesistä

Talomme tulee sijaitsemaan kunnallistekniikan ulottumattomissa, joten jätevesien käsittely pitää ratkaista itse. Vesiklosettia ja mustia vesiä emme jää kaipaamaan, joten ratkaisu tulee löytymään kompostoivien kuivakäymälöiden joukosta.

Ensisijainen vaatimuksemme kuivakäymälälle on suuri kapasiteetti ja pitkä tyhjennysväli. Tällaiset periaatteet toteutuvat parhaiten ratkaisuissa, joissa suuri säiliö sijaitsee kellarikerroksessa WC-istuimen alapuolella.

Mitä jos emme voi rakentaa kellaria, kun kallio on niin lähellä maanpintaa? Miten sama säiliö voi olla kahdessa eri vessassa sijaitsevien WC-istuinten alla? Näiden kysymysten parissa pähkäilimme pitkään.

Sopivalta tuntuva kompromissi saattaisi löytyä alipainekäymälöistä. Niissä tuotokset siirtyvät alipaineen voimalla ja pienen vesimäärän saattelemina joko umpi- tai kompostisäiliöön. Säiliö voi tietyissä tapauksissa olla jopa WC-istuimen yläpuolella tai hyvin kaukana siitä.

Ryhdyimme ideoimaan ratkaisua, jossa kompostisäiliö sijaitsisi matalassa tilassa päärakennuksen alapohjassa ja jätökset kuljetettaisiin sinne alipainepumpulla. Mitään erinomaista sijoituspaikkaa säiliölle ei kuitenkaan keksitty ja huoltotoimet taitaisivat edellyttää epäergonomista kumartelua.

Alipaineratkaisu tuntuu hyvältä, mutta säiliölle täytyy keksiä järkevä paikka.

Aiheesta muualla

• http://www.tuli-sahko.fi/jets-alipainekaymalat - maahantuojan tietoa Jets-alipainekäymälästä
• http://www.tuli-sahko.fi/alipainekaymalat-0-2-l-/ - maahantuojan tietoa Envirolet-alipainekäymälästä
• http://www.huussi.net/ - Käymäläseura Huussi ry

Pohjatutkimus ja pintavaaitus

Arkkitehtimme piirsi elokuussa ensimmäiset luonnokset käsin, mutta ennen tarkempaa suunnittelua tilattiin pohjatutkimus ja pintavaaitus. Pohjatutkimusyritys teki meille tutkimukset 1.9.2010.

Pohjatutkimus

Pohjatutkimuksella selvitetään rakennusten perustamisolosuhteet. Meidän tapauksessamme tehtiin maalajimäärityksiä ja 12 painokairausta. Kairauksilla ei päästy kovinkaan syvälle, sillä rakennuspaikalla on avokallio monessa kohtaa esillä. Kairaukset päättyivät 0,0 - 2,2 metriin.

Maalajimääritysten mukaan paikalla on pintahumuskerroksen alla ensin löyhempää ja sitten tiiviimpää moreenia. Se on kuulemma silttimoreenia, joka saattaa kaivuutöiden aikana häiriintyä veden ja tärinän vaikutuksesta - tällöin kantavuus heikkenee. Maalaji luokitellaan routivaksi.

Pintavaaitus

Pintavaaitus tehtiin satelliittipaikannuslaitteella rakennuspaikan ja tulevan tien alueilla. Tutkittu alue oli noin 45 - 51 metrin korkeudella merenpinnasta. Pintavaaituksen lopputuloksena saatiin kolmiulotteinen kartta, jossa pinnanmuodot, puut, siirtolohkareet ja avokalliot olivat tarkasti omilla paikoillaan.

Satelliittikaluston tarkkuus osuu muutaman sentin virhemarginaalin sisään, joten kartta antaa hyvin tarkan kuvan maastosta. Arkkitehdin on hyvä jatkaa siitä suunnittelua.

Pintavaaitus osoitti, että talon paikalla rinne viettää etelään päin runsaan metrin verran. Rinteeseen olisi luontevaa porrastaa rakennus osin eri tasoihin, mutta tästäkin huolimatta meitä kiinnostaa eniten yhteen tasoon tehty, esteetön pohjaratkaisu.

Ei leivinuunia eikä avotakkaa!

Listasimme arkkitehdille erilaisia toiveita ja tarpeita suunnittelun käynnistyessä. Listalla oli muun muassa puulämmitteinen leivinuuni ja tulisijoja. Meillä nimittäin leivotaan paljon ja puuta saadaan omasta metsästä.

Tulisija luovuttaa liikaa lämpöenergiaa sisätiloihin

Ensimmäisessä suunnittelupalaverissa pullantuoksuiset haaveemme romuttuivat ja jauhot menivät niin sanotusti kurkkuun. Arkkitehti valisti meitä tulisijojen lämpökuormista. Tiiviissä ja hyvin eristetyssä talossa takan tai leivinuunin valtava lämpökuorma jää ulkovaipan sisään. Sisälämpötila nousee liian korkeaksi pitkäksi aikaa ja synnyttää jäähdytys- ja tuuletustarpeen, jolloin tuotettu lämpöenergia menetetään taivaan tuuliin.

Arkkitehti piti ajatusta passiivitalosta ja tulisijasta haastavana yhtälönä, joka täytyy suunnitella huolellisesti.

Vesitakka passiivitalon tulisijana

Otimme haasteen vastaan ja ryhdyimme tutkimaan asiaa. Saksassa ja hiljattain myös Suomessa on käytetty passiivitalojen tulisijaratkaisuina ns. vesitakkoja. Niissä vesi kiertää takkasydämessä ja lämpiää. Lämmennyt vesi johtaa suuren osan syntyneestä lämpöenergiasta lämminvesivaraajaan ja näin ollen tulisijan lämpösäteily jää varsin pieneksi. Tällä saavutetaan kaksi kiistatonta etua: passiivitalo ei ylikuumene ja lämpöenergia saadaan talteen myöhempää käyttöä varten.

Aiheesta muualla

• http://www.passiv.fi/?page=31&subpage=34&lang=fi - tietoa Raaheen valmistuneesta passiivitalosta ja sen Normatherm-vesitakasta
• http://www.passiivi.fi/sivu/energiaratkaisut - tietoa Lietoon valmistuneesta passiivitalosta ja sen Normatherm-vesitakasta
• http://www.vesitakka.fi/ - Normathermin suomenkielinen esittelysivu
• http://www.normatherm-heiztechnik.de/ - Normathermin kansainvälinen sivusto

Suunnitelmat tarkentuvat

Tarkka rakennuspaikka on viimein löytynyt maastossa liikkumisen myötä. Rakennus tulee sijoittumaan kiinteistöllä sijaitsevan kallioharjanteen etelärinteeseen. Näin ollen ikkunoista avautuu näkymä etelään ja lounaaseen laskeutuvaan rinteeseen sekä harjanteen yli myös itäisiin ilmansuuntiin. Pohjoisen puolella rakennuksia suojaa tiivis metsä.

Tärkeitä suunnittelun lähtökohtia ovat ekologisuus, energiatehokkuus, muotojen selkeys sekä tilojen esteettömyys ja avaruus. Rakennus on yksitasoinen ja muodoltaan pelkistetty, suorakaiteen muotoinen – ylimääräisiä erkkereitä ja ulokkeita vältetään. Oleskelutiloista avautuu paljon ikkunapinta-alaa ulos, mutta riittävät räystäät varmistavat, etteivät sisätilat pääse kuumenemaan. Oleskelutiloista on myös käynti ulkoterassille, jonka olisi hyvä olla samassa tasossa oleskelutilan kanssa.

Tiivis vaippa rakennetaan kokonaisuudessaan puumateriaaleista. Eristeenä käytetään riittävän paksua selluvillakerrosta ja ilmansulku toteutetaan rakennuspaperilla. Julkisivuissa kiinnostavin ratkaisu olisi leveä vaakalaudoitus, joka harmaantuu joko ajan myötä tai rautavihtrillin myötävaikutuksella. Kattomallin osalta kiinnostavia mahdollisuuksia olisivat joko pulpettikatto tai harjakatto, jossa lappeet eivät olisi aivan symmetrisiä. Katto katetaan todennäköisesti tiilillä.

Rakennuksessa on koneellinen ilmanvaihto, jossa on tehokas lämmön talteenotto ja äänenvaimennus. Asuintilojen kuumenemista ehkäistään rakenteellisilla ratkaisuilla, kuten riittävän leveillä räystäillä.

Puhdas sisäilma ja pölyttömyys ovat tärkeitä, mikä täytyy huomioida rakennusmateriaalien ja kalusteiden valinnassa. Vaikka nykyisissä lastulevyissä ja vanereissa on aiempaa vähemmän formaldehydiä yms., pyritään tällaiset materiaalit korvaamaan massiivipuisilla ratkaisuilla.

Vierailu Karin Widnäsin ateljeessa

Jos pitää mainita yksi rakennus, joka on inspiroinut meitä suunnittelun aikana kaikkein eniten, se on Karin Widnäsin ateljeekoti Fiskarsissa. Rakennus on ollut paljon esillä arkkitehtuurijulkaisuissa ja se esiintyy säännöllisesti myös muunlaisissa lehdissä, ainakin mainosten kuvauspaikkana.

Ilahduimme suuresti, kun huomasimme, että rakennus on kesäaikaan avoinna yleisölle. Lähdimme eräänä hellepäivänä retkelle Fiskarsiin ja löysimme rakennuksen ruukkialueen laitamilta. Karin otti meidät ystävällisesti vastaan ja esitteli laajasti ateljeekotiaan sekä vierailevien keraamikkojen töitä. Rakennus oli fantastinen kokonaistaideteos.

Helteinen sää pakotti meidät takaisin ruukkialueelle, huurteisen ääreen analysoimaan vierailun antia. Positiivisia asioita rakennuksessa olivat mm. luonnollisesti harmaantunut puujulkisivu, rinteensuuntainen pulpettikatto, riittävä räystäspituus (ainakin joillain seinustoilla), suuri ikkunapinta-ala, avara, valoisa ja puumateriaaleja hyödyntävä oleskelutila sekä saman katon alle toteutetut erilliset rakennukset (koti ja ateljee), joiden väliin jää suojaisia oleskelutiloja. Erillinen hirsisaunarakennus on myös erityisen kiinnostava.

http://www.karinwidnas.fi/

Arkkitehti ja pääsuunnittelija

Maaliskuussa tuli kolme vuotta täyteen siitä, kun hankimme kiinteistön ja ryhdyimme hahmottelemaan tulevaisuutta Raaseporissa. Olemme aika ajoin käyneet keskusteluita suunnittelualan ammattilaisten kanssa mahdollisesta yhteistyöstä.

Keskustelut erään arkkitehdin kanssa olivat erityisen kiinnostavia ja mieleenpainuvia. Niinpä päätimme tänään palkata kyseisen Matti Kuittisen KOMBI Arkkitehdit Oy:stä hankkeemme arkkitehdiksi ja pääsuunnittelijaksi. Matin osaaminen yhdisti juuri sopivassa suhteessa puurakentamisen syvää asiantuntemusta, esteetöntä elinkaarisuunnittelua ja rakennusalan tutkimustietoa.