Sähkö- ja ilmanvaihtosuunnitelmien hienosäätöä

Sisäpuoliset rakenteet etenevät niin hyvää vauhtia, että sähköputkituksia ja ilmanvaihtokanavia päästään asentamaan aivan lähiaikoina. Sähkömies saapuu työmaalle jo ensi viikon alussa, kun timpurit viettävät hyvin ansaittua hiihtolomaa.

Pian alkavia asennuksia ajatellen kävimme vielä kertaalleen lähes vuosi sitten viimeistellyt LVIS-suunnitelmat läpi. Tuolloin tuntui siltä, että vesipisteitä, pistorasiapaikkoja ja valaisinvalintoja oli pyöritelty intensiivisesti useiden kuukausien ajan ja lopullisiin suunnitelmiin päätyneet ratkaisut olisivat - noh, lopullisia.

Näin ei kuitenkaan ollut. Ajatukset ovat jalostuneet selkeämpään ja yksinkertaisempaan suuntaan projektin aikana. Päätimme siis kertaalleen käydä suunnitelmat läpi ennen asennusten alkua ja dokumentoida niihin viime kevään jälkeen havaitut muutostarpeet. Niitä oli jonkin verran ja siksi oli huojentavaa, että lopulliset viilaukset voitiin tehdä nyt, kun tilat alkavat konkreettisesti hahmottua.

Pistorasiat olivat edelleen hyvillä paikoilla. Autotallin yhteydessä olevaan verstaaseen lisättiin pari kolmivaihepistorasiaa, jotta puutyöt sujuvat helpommin.

Valaistuspuolella sen sijaan tehtiin suurempia muutoksia. Olimme alun perin ajatelleet käyttää useissa oleskelutiloissa katon kautta heijastuvaa, epäsuoraa yleisvaloa. Osassa tiloista huonekorkeus on neljä metriä ja aloimme kaivata enemmän suoraa valoa katon vahvan valaisun sijaan. Haparoivat ajatuksemme saivat konkreettista tukea viime kesän asuntomessuilla, kun huomasimme, että kohteessa 28 Talo Korko oli käytetty laajamittaisesti samoja LED-paneeleja, joihin olimme itse päätymässä.

Epäsuoraa valoa antavia valohyllyjä tulee edelleen muutama ja niissä käytetään valonlähteenä korkealaatuisia päivänvaloleditankoja. Pääasiallisena yleisvalon lähteenä ovat kuitenkin 300 x 300 mm:n LED-paneelit, joista irtoaa 1 000 lumenia valovirtaa. Julkisivujen valaisussa käytetään LED-nauhaa.

Päivänvaloledipaneeleja viime kesän asuntomessuilla (kohde 28 Talo Korko)

Ilmanvaihtokanavat ovat olleet laajan pohdinnan kohde. Ensinnäkin on mietitty materiaalia: Uponorilla on varsin pitkälle tuotteistettu muoviputkiin perustuva iv-kanavajärjestelmä, jota saa myös valmiiksi eristettynä kondenssiongelmien minimoimiseksi. Toinen vaihtoehto on perinteisempi: galvanoitu teräsputki. Ensin mainittu rakentaa brändinsä puhtauden varaan, kun taas teräsputkien maine on jossain määrin öljyjäämien tahraama.

Nykyiset vaatimukset sisäilman laadun suhteen ovat kuitenkin johtaneet siihen, että teräsputkitarjonnassakin M1-luokitellut, puhdistetut ja tulpatut iv-kanavat valtaavat markkinaa. Siksi olen itsekin taipumassa kyseisiin tuotteisiin. Materiaalivalinta on siis ratkennut tämän viikon iv-keskusteluiden tuloksena.

Toinen pohdinnan kohde on ollut putken halkaisija. Pientaloissa käytetään yleisesti 125 mm:n ilmanvaihtokanavia. Jos kanavan halkaisija olisi suurempi, ilman virtausnopeus pienenisi ja kanava olisi hiljaisempi. Siksi olemme harkinneet 160 mm:n halkaisijaa ilmanvaihtokanaviin. Kustannusten näkökulmasta ero 125 mm:n ja 160 mm:n välillä ei ole valtava ja siksi 160-millinen kanava tuntuu luontevalta ratkaisulta. Näin ollen myös iv-kanavien kokoluokka on ratkennut.

Kolmas ratkaistava asia on putkien eristys. Mikäli tuloilmaa ei jäähdytetä, ilmanvaihtokanavia ei ole syytä eristää lainkaan, sillä kondenssiriskiä ei juuri ole. Jos tuloilmaa jäähdytetään, kanavan pinta on eristettävä tiiviisti. Eristeen ansiosta viileän putken pintaan ei tiivisty kondenssivettä, jota alkaisi sitten tippua rakenteisiin.

Meille ei ole tulossa koneellista viilennystä, mutta tuloilma otetaan Awadukt Thermo -maaputkiston kautta sisään. Näin ollen on todennäköistä, että tuloilma on kesäaikaan hieman viileämpää kuin rakennuksen sisäilma. Päätimme siis, että tuloilmakanavat eristetään 9 mm:n Armaflex-eristeellä, jotta kondenssiveden tiivistyminen estetään. Poistoilmaputkia sen sijaan ei ole tarpeen eristää lainkaan.

Sähkö- ja iv-asennukset voidaan näiden hienosäätöjen jälkeen aloittaa hyvillä mielin.