Pellavaa hirsien varauksiin

Pellavasta valmistettua saumanauhaa hirsiseiniin

Kun pyysimme viime talvena tarjouksia käsinveistetystä hirsisaunasta, saimme useita hyvin laadittuja vastineita. Yllätyimme kuitenkin siitä, että perinteiden rinnalle oli noussut lähes joka tarjouksessa uusi ilmiö: PP-TERMO.

Se on synteettisestä polypropeenikuidusta valmistettu hirsiseinien saumanauha. Valmistajan mukaan: "PP-TERMO hylkii voimakkaasti vettä eikä sido kosteutta itseensä. Se mahdollistaa taloon hengittävän ja höyrynsuluttoman rakenteen, siirtäen höyryt ja kaasut eristeen läpi itse eristysmateriaalin kastumatta. [...] Kansainväliset paloturvallisuusvaatimukset (ISO 11925-2) täyttävä PP-TERMO on myös myrkytön ja pölytön saumaeriste, joka ei aiheuta allergisia reaktioita. Tuotteelle on myönnetty Allergia- ja astmaliiton yhteistyötunnus ainoana saumaeristeenä. Sillä on myös paras kansainvälinen M1-sisäilmaluokitus."

Kaiken kaikkiaan PP-TERMO on erinomainen tuote. Mutta emme vain voineet sulattaa ajatusta siitä, että käsityönä valmistetty hirsisaunamme tiivistettäisiin polypropeenilla, eli käytännössä öljynjalostusprosessin sivutuotteena syntyvällä muovilla. Onneksi sama valmistaja, Jyremark Oy, tekee saumatiivisteitä myös puhtaasta pellavasta. Päädyimme saunan saumojen tiivistämisessä Eko-pellavahuopanauhaan, joka on valmistettu 100-prosenttisesti pellavasta ilman lisäaineita.

Hirsisaunan pystytys

Eilinen päivä oli työmaalla vilkas. Aamuseitsemältä paikalle saapuivat 30-metrisellä puomilla varustettu nosturi, hirsien kuljetusrekka Leppävirralta ja Hakahirren hirsiveistäjät. Tavoitteena oli pystyttää käsinveistetty hirsisauna perjantaipäivän aikana.

Ensimmäinen hirsivarvi vaati hieman enemmän aikaa, kun kehikko sovitettiin perustukseen. Kaikkien huojennukseksi perustus oli erittäin mittatarkkaa työtä ja hirsirunko sopi harkkomuurien päälle täydellisesti. Seuraavat hirsikerrat asennettiin jo vauhdikkaammin.

Sauna oli tärkeä pystyttää tässä vaiheessa, ennen kuin se jää pihan perälle, seuraavaksi tehtävän päärakennuksen taakse. Kehikko jätettiin kuitenkin keskeneräiseksi, sillä kiuas ja savuhormi täytyy muurata ennen yläpohjan rakentamista. Myöhemmin valmistuvalle katolle asennetaan maksaruohomatto.

Hirsiä ei maalata, vaan ne käsitellään rautavihtrillillä eli rautasulfaatilla. Se nopeuttaa puun harmaantumista kauniin hopeiseksi. Samaa pintakäsittelyä käytetään myös autotallin ja päärakennuksen puuverhouksessa.

Saunan runko on veistetty käsityönä kahdeksantuumaisesta mäntypelkkahirrestä, jonka pinta on piilutettu. Järeä kehikko on myös korkea, jotta "löylyn laki" toteutuu ja jalkapohjat ovat kiukaan kiviä korkeammalla.

Aamun valjetessa vasta terassin tervatut lehtikuusialajuoksut ovat paikoillaan

Lounasaikaan hirsikehikko on jo pitkällä

Iltapäivällä hirsikehikko on lähes valmis

Hirttä asennetaan saunan eteläiseen päätyseinään

Pitkiä hirsiä tapitetaan päärakennuksen puoleisella seinustalla

Viimeiset hirret veistettiin ja piilutettiin pystytystöiden lomassa työmaalla

Viimeistelyä vaille valmista seinää, jota tullaan vielä hiomaan ja käsittelemään rautavihtrillillä

Havaintoja Tampereen Asuntomessuilta

Kävimme aiemmin heinäkuussa Loma-asuntomessuilla (ks. 8.7.2012 Havaintoja Lappeenrannan Loma-asuntomessuilta). Nyt olivat vuorossa Tampereen Asuntomessut.

Kohde 35 Talo PikkuPuu

Talo PikkuPuun rautavihtrillillä käsiteltyä julkisivua

Talo PikkuPuun rautavihtrilliseinä jatkuu myös sisätiloissa

Kohde 38 Tervakukka

Tervakukan kaunista puuverhoilua

Kuitusementtilevyn ja puun vuoropuhelua Tervakukan julkisivussa

Kohteen 12 Terca-tiilitalo Mustikan kaunis maksaruohokatto

Awadukt Thermo kohteessa 36 Deko-Talon Hyvinvointikoti

Päivänvaloledit kohteessa 28 Talo Korko

Valokatkaisija kohteessa 25 Aurinko-Tuulia

Odotukset messuja kohtaa olivat korkealla, sillä esillä on mm. aurinkoenergiaa hyödyntäviä kohteita, kymmenen passiivitaloa ja kaksi nollaenergiataloa. Yhden passiivitaloista on suunnitellut sama arkkitehti kuin meidän talomme.

Yksi kiinnostavimmista kohteista on 35 Talo PikkuPuu. Se on poikkeavalla tavalla massoitettu puurakennus, joka erottuu selvästi muusta messutarjonnasta. Nerokkaan suunnittelun ansiosta sekä sisä- että ulkopuolella on kiehtovia ja monipuolisia tiloja. Lisäksi rakennus on suunniteltu esteettömäksi.

Talo PikkuPuun julkisivulaudoitus on samantyyppistä profiilia, johon myös me olemme päätyneet. Listoittamattomissa päädyissä profiili näkyi ja osoittautui olevan UYW. Meille on tulossa täyspontillinen UTW, jossa on samanlainen tippanokka kuin messukohteen profiilissa.

PikkuPuun julkisivut on käsitelty rautavihtrillillä eli rautasulfaatilla samaan tapaan kuin meillä tullaan tekemään. Rautavihtrilliä on käytetty myös sisäseinien käsittelyssä.

Liuos on ollut ilmeisen vahvaa, sillä värisävy on hieman vihertävä. Se ei kuitenkaan näytä haittaavan, sillä sävy näyttää hyvältä siinä missä puhtaampikin harmaa.

Kohde 38 Tervakukka on Matti Kuittisen käsialaa samoin kuin meidänkin rakennuksemme. Tervakukassa huomion kiinnitti todella onnistunut julkisivu, joka yhdistää kahta erilaista ja eri tavalla käsiteltyä puuprofiilia sekä valkoista kuitusementtilevyä.

Myös meillä päärakennuksen julkisivuun on suunniteltu kuitusementtiosuuksia, jotka elävöittävät puupintaa. Messukohteessa levyjen työstö ja asennus oli erittäin huolellista ja ratkaisusta jäi positiivinen kuva.

Kohteessa 12, Terca-tiilitalo Mustikka, osa katosta oli peitetty maksaruohomatolla. Tasainen viherkatto näkyi hyvin toisen kerroksen ikkunoista ja näytti todella hyvältä.

Myös meille tulee autotalliin ja saunaan maksaruohokatto. Messukohteen kaltaiset onnistuneet toteutukset pistävät kuitenkin miettimään, pitäisikö myös päärakennuksen katto toteuttaa viherkattona.

Kohteesta 36 Deko-Talon Hyvinvointikoti löytyi myös tuttu ratkaisu: tuloilma otetaan sisään Awadukt Thermo -maaputkiston kautta. Ilma lämpiää talvella ja jäähtyy kesällä kulkiessaan maaputkistossa.

Meillä maaputkistoa käytetään ainakin tuloilman passiiviseen esilämmittämiseen. Kesäkauden jäähdytystarvetta on pyritty pienentämään rakenteellisilla ratkaisuilla, mm. kaksimetrisellä räystäällä talon eteläpuolella.

Messukohteiden valaistukseen ei kovin hyvin pääse tutustumaan aurinkoisessa kesäsäässä. Kohteessa 28 Talo Korko valaistus oli kuitenkin keskeisessä roolissa. Valaistus oli toteutettu LED-ratkaisuilla, joiden värilämpötila vastaa keskipäivän päivänvaloa, eikä kelmeää hehkulamppuvaloa.

Meille on tulossa samoja LED-paneeleja ja oli hienoa nähdä niiden toimivan hyvin yleisvalaistuksessa. Valovirran määrästä (1 000 lm) huolimatta valaisimet eivät häikäisseet, vaan tuottivat miellyttävästi valoa muutenkin hyvin suunniteltuun messukohteeseen.

Nollaenergiataloa, kohdetta 25 Aurinko-Tuulia, on pidetty paljon esillä medioissa sen kehittyneen lämmitysjärjestelmän ansiosta. Esimerkiksi TM Rakennusmaailma 6/12 esitteli järjestelmää näyttävästi.

Messukävijälle lämmitysjärjestelmä ei juuri tule kesäkeleillä tutuksi, mutta kävi ilmi, että taloa ohjataan taloautomaatiojärjestelmällä.

Käytettävyyden ja esteettömyyden vaalijana en voinut olla kiinnittämättä huomiota valokatkaisijoihin. Niissä oli kahdeksan painiketta vailla minkäänlaista tietoa kunkin painikkeen toiminnallisuudesta. Voin vain kuvitella vieraiden tuskan, kun he yrittävät saada vessan valoja päälle.

Tervaa ja lehtikuusta

Lehtikuusilankku (48x148)

Olemme etsineet vaihtoehtoja painekyllästetylle puulle terassien rakenteissa. Kyllästetty puu on pitkään ollut "ainoa" vaihtoehto, mutta hiljattain lehtikuusi ja lämpökäsitelty puu ovat yleistyneet terassien kansirakenteissa. Silti alajuoksut ja kantavat palkit ovat monesti edelleen painekyllästettyjä.

Lämpökäsittelyllä on monia suotuisia vaikutuksia esimerkiksi puun lahonkestävyyteen ja kosteuselämiseen (esim. Wikipedia: Lämpöpuu). Ongelmana käsittelyssä on kuitenkin puun heikentyvä lujuus. Jotkut vertaavat puun ominaisuuksien muutosta pullataikinaan: Kuumentamaton puu taipuu, venyy ja palautuu kuin pullataikina. Lämpökäsittelyn jälkeen puu kuitenkin murtuu taitettaessa kuin paistettu pullapitko. Tämän vuoksi lämpökäsiteltyä puuta on tarjolla lähinnä terassin kansilaudoiksi - ei kantaviksi palkeiksi.

Uulan puutervaa

Lehtikuusi on lujempaa ja luontaisesti lahonkestävää. Meille tarjoutui mahdollisuus ostaa erä 48x148-lehtikuusta ja tartuimme tilaisuuteen. Tätä lehtikuusilankkua tullaan käyttämään ainakin terassien alajuoksuissa painekyllästetyn puutavaran sijaan. Terassin alajuoksut tehdään jo tässä vaiheessa projektia, sillä niihin tullaan ensi viikolla kiinnittämään saunaa ympäröiviä pilareita.

Vaikka lehtikuusen väitetään kestävän säärasitusta sellaisenaan, päätimme käyttää alajuoksujen suojaamiseen perinteikästä keinoa - tervaa (ks. Wikipedia: Terva).

Tervaa on tarjolla erilaisissa muodoissa ja monesti joukkoon on lisätty esimerkiksi puutärpättiä tai muita liuottimia. Myös tuotenimiä on paljon: hautaterva, puuterva, veneterva, jne.

Hankimme puhdasta Uulan Puutervaa, johon ei ole lisätty liuottimia. Se on valmistettu moderniin tapaan uunissa, eikä tervahaudassa, kuten saman valmistajan Hautaterva.

Terva levitetään puupinnalle perinteisesti kuumennettuna. Kuumentaminen muuttaa tervan hyvin juoksevaksi ja sen väitetään imeytyvän puuhun paremmin kuin kylmänä.

Huomasin, että kolmen litran säiliö mahtuu Trangian kattilaan ja kuumensin tervan vesihauteessa retkikeittimellä. Lorautin joukkoon pienen määrän puutärpättiä, mutta muuten terva päätyi lehtikuusialajuoksujen pintaan sellaisenaan. Väri oli selvästi tummempi kuin ennakkoon oletin, lähes mustanruskea. Syynä lienee se, että Uulan tervasta ei ole poistettu pikeä, joka osaltaan parantaa tervan suojaavaa vaikutusta.

Kokeilemme valmistaa tervasta myös Roslangin mahonkia. Se on perinteikäs ja hengittävä puunsuoja, johon tulee yksi osa tervaa, yksi osa keitettyä pellavaöljyä (vernissaa) ja yksi osa puutärpättiä. Roslangin mahonkia voisi käyttää esimerkiksi saunaa ympäröivän rimoituksen ja terassien kansilaudoituksen suojaamiseen. Täytyy hieman testailla ennakkoon, millaiseksi värisävy muodostuu, jos ei lisätä mitään pigmenttejä.

Lehtikuusi ja terva ratkaisivat näin ollen terassien alajuoksukysymyksen ja projekti etenee edelleen ilman painekyllästettyä puutavaraa. Lehtikuusen käytöstä painekyllästetyn puun korvaajana on muuten tehty myös opinnäytetyö.

Tuloilman esilämmitys maaputkistossa

Tuloilma vedetään maaputkistoon oikealta ja nostetaan tekniseen tilaan

Työmaalla kohoaa kahdessa kohtaa sininen putki kohti taivasta. Nämä putket kuuluvat maaputkistoon, jota käytetään tuloilman passiiviseen esilämmittämiseen. Vastaavia ratkaisuja on pitkään käytetty Keski-Euroopan passiivitaloissa.

Kuvassa oikealla näkyvän putken paikalle asennetaan myöhemmin tuloilman sisäänottoyksikkö, jossa on suodattimet. Suodatettu ilma vedetään alas maanalaiseen putkistoon.

Sisäänottoyksikön alla on huoltokaivo, jossa sijaitsee kondenssiveden poistoyhde. Huoltokaivon jälkeen ilmanvaihtokanava haarautuu kolmeen rinnakkaiseen kanavaan, joissa tuloilma kulkee noin 20 metrin matkan päärakennukselle.

Kolme rinnakkaista ilmanvaihtokanavaa yhdistyvät maan alla jälleen yhdeksi putkeksi, joka nousee päärakennuksen tekniseen tilaan kuvan keskivaiheilla. Talvikaudella maaperän ehtymätön lämpö on parinkymmenen metrin matkalla ehtinyt lämmittää tuloilmaa, joka saapuu ilmanvaihtokoneelle passiivisesti esilämmitettynä.

Menemme alkavalla viikolla Tampereen Asuntomessuille, joilla esitellään samanlaista Rehaun AWADUKT Thermo -ratkaisua. Maaputkistoa on käsitelty blogissa aiemminkin, mm. seuraavissa kirjoituksissa:

• 22.4.2012 Tuloilman maaputkistoa asennetaan
• 11.4.2012 Kaivuutyöt edenneet ja putkiasennukset alkavat
• 22.2.2012 Maaputkisto - valoa tunnelin päässä

Suomenlampaita maisemanhoitoon

Niitty rakennuspaikan eteläpuolella

Kiinteistöllämme on muutaman hehtaarin verran vanhoja peltoja ja niittyjä, joita on pidetty niittämällä auki. Niitto on kuitenkin melkoinen operaatio ilman traktoria ja biomassaa kertyy valtavasti.

Paikallinen suomenlampaiden kasvattaja tuli tänään käymään työmaalla ja ehdotti, että hänen lammaskatraansa voisi pitää maiseman avoimena. Ehdotus tuntui erinomaiselta ja päätimme, että noin sata lammasta saapuu jo ensi viikolla.

Järjestely vapauttaa aikaa niittopuuhilta työmaalla toimimiseen. Lisäksi syksyn myötä tarjoutuu mahdollisuus nauttia todellista lähilihaa omalta pihamaalta. Suomenlammas ei ole erityisen lihaksikas rotu, mutta liha on maultaan erittäin hyvää.

Havaintoja Lappeenrannan Loma-asuntomessuilta

Loma-asuntomessujen kohde 3 Lootos on verhoiltu lehtikuusella

Myös Lootoksen katto on lehtikuusta

Myös kylpyhuone on verhoiltu lehtikuusella

Kunttaa kohteen 4 Kimara Anastasia pihalla

Näyttävä UPM Kuohu 34x220 -terassilankku

Loma-asuntomessuilla on monesti ollut mielenkiintoisia kohteita ja kävimme myös juuri päättyneillä messuilla Imatran kupeessa.

Ennakkoon kiinnostavin asia messuilla oli yhteinen lämpövoimalaitos, joka tuottaa alueen lämpöenergian pääasiassa maalämpöön ja aurinkoenergiaan perustuen. Helteisessä säässä ja nestehukassa unohdin kuitenkin kokonaan poiketa kyseisessä rakennuksessa ja päähuomion saivat messukohteet.

Termi 'loma-asunto' istuu tosin melko huonosti useimpiin kohteisiin, jotka ovat urbaaneilla ja varsin pienillä pihoilla varustettuja, täysverisiä omakotitaloja. Lamellihirsien ja hirsipaneelien läsnäolo oli ehkä selkein viittaus perinteisempään loma-asumiseen.

Messujen teemana ollut ekologisuuskin taisi keskittyä lämpöenergiaratkaisuun ja tiiviiseen loma-asuntorakentamiseen palveluiden lähelle.

Messut eivät tällä kertaa tarjonneet suuria elämyksiä. Monissa kohteissa huomio kiinnittyi keskeneräisyyteen ja huonoon työn jälkeen: verhouslautoja puuttui ja ne repsottivat, slammaus muistutti perunapeltoa, aluskatteita ja solumuovikaistaleita lepatti näkyvillä, smyygilaudat irvistelivät ilkeästi, polyuretaania tursusi sieltä sun täältä... Jos rakennuttaisin messutalon, varmistaisin, että edes pääsisäänkäynnin seutu on kutsuva ja virheetön.

Mielenkiintoisin kohde messuilla on muista täysin poikkeava numero 3 Lootos. Se on puurakenteinen omakotitalo, joka on verhoiltu siperianlehtikuusella. Myös vesikatto on katettu lehtikuusilaudoituksella. Eikä tässä vielä kaikki: kylpyhuoneen seinät - suihkua myöten - ovat lehtikuusta. Rohkeaa.

Tässä kohteessa räystäslautojen puuttuminen oli oikeastaan positiivinen asia, sillä tuulessa lepattava aluskate paljasti kattorakenteen lehtikuusta lukuunottamatta varsin perinteiseksi. Ulko-oven päältä puuttui verhouslaudoitus ja seinärakennetta oli näemmä tiivistetty polyuretaanilla. Päättelin siitä, että pitkälle viety puulinja ei ulotu eristeisiin asti, vaan ne ovat jotain muuta materiaalia. Messutalojen seinärakennetta oli esitelty vain muutamissa kohteissa ja Lootoksen tapauksessa se jäi arvailujen varaan.

Arvostan suuresti Lootoksen suunnittelijoiden vahvaa uskoa lehtikuuseen materiaalina ja uskon, että se toimii vesikattona ja suihkuseinänä siinä missä synteettisetkin ratkaisut. Muutamissa kohdissa julkisivuverhous ulottui kuitenkin lähes maahan asti ja jäin pohtimaan verhouksen kuivumista ja riittävää tuulettumista.

Messujen yhtenä teemana oli myös monipuolinen piharakentaminen. Lootoksen piha oli mieleenpainuva näyttävien heinäistutusten ansiosta. Viereisessä kohteessa 4 Kimara Anastasia käytettiin mm. kunttaa ja katajia pihan rakennuselementteinä. Niitä olisin nähnyt mielelläni muillakin pihoilla, mutta luonnonmukaiset pihat olivat vähissä tämän vuoden messuilla.

Terassirakenteet ovat loma-asumisen keskeinen tapa ulottaa asumisen piiri sisätiloista luonnon helmaan. Siksi olin yllättynyt, että messukohteiden terassit eivät juuri tarjonneet uutta nähtävää. Tosin kohteessa 1 Omatalo Sofia oli varsin tyylikäs UPM Kuohu 34x220 -terassilankku. Sen aaltoileva pinta poikkesi selvästi aiemmin nähdyistä terassilaudoista. Kauniin ruskeasta sävystä huolimatta tämä mäntylankku ei ole lämpökäsiteltyä, vaan valitettavasti painekyllästettyä.

Seuraavaksi on suunnitelmissa vierailu Tampereen Asuntomessuille runsaan viikon kuluttua. Sieltä olen tunnistanut jo nyt erittäin mielenkiintoisia kohteita.

Päivänvalovalaistus LED-ratkaisuilla

Olemme jo pitkään kiinnittäneet huomiota keinovalon laatuun. Suomalaiset viihtyvät yleensä kelmeässä ja melko hämyisessä valaistuksessa kotioloissa, mutta olemme etsineet vaihtoehtoja perinteiselle 2 700 K:n hehkulamppukulttuurille.

Vuosien mittaan olemme alkaneet suosia yhä enemmän päivänvalovalaistusta, jonka värilämpötila on lähellä keskipäivän luonnonvaloa (noin 5 500 K). Valo on tällöin puhtaan valkoista ja värit toistuvat "oikein".

Värilämpötilan lisäksi olemme kiinnittäneet huomiota valon laatuun. Valoa tulee olla riittävästi, mutta se ei saa häikäistä. Spektrin ja värintoistoindeksin tulee olla hyviä ja valo ei saa välkkyä.

Olemme päätyneet nykyisessä kodissamme miellyttävään valaistusratkaisuun käyttämällä lähinnä elektronisella liitäntälaitteella varustettuja, laadukkaita valaisimia. Niissä käytetään täyden spektrin päivänvaloloisteputkia tai -pienloistelamppuja. Koko valaistus on toteutettu 5 500 K:n värilämpötilalla.

LED-teknologia on kehittynyt nopeasti viime vuosina ja nyt markkinoilla alkaa olla riittävän valovirran ja hyvän valon laadun tuottavia LED-valaisimia. Niiden sähkönkulutus on selvästi pienempi vastaavan valovirran tuottaviin loisteputkiin verrattuna. Siksi tuntuu mielekkäältä ottaa LED-valaisimet tulevan valaistusratkaisun pääkomponenteiksi.

Tilasin muutamia kappaleita lupaavilta vaikuttavia valaisimia, joiden pitäisi saapua ensi viikolla. Testaamme sitten niitä sähköurakoitsijan kanssa ennen lopullisten valintojen tekemistä.

Tässä on taustatietoa tilatuista valaisimista:

• LED-paneeli: Ajatuksena on toteuttaa melkein kaikki päärakennuksen ja autotallin suora valaistus 300 x 300 mm:n LED-paneeleilla, jotka mahdollistavat himmennettävän ja häikäisemättömän valaistuksen 5 000 K:n värilämpötilalla. 18 W:n tehoisesta valaisimesta saadaan 1 000 lm valovirtaa.
• LED-tanko: LED-tankoja tullaan käyttämään päärakennuksen suoran ja epäsuoran valaistuksen toteuttamisessa. Yhden tangon pituus on 290 mm ja niitä voidaan ketjuttaa useita kappaleita sarjaan. Värilämpötila on 5 000 K.
• Oversol Led Rope Flat: Oversolin ratkaisu on jopa 34-metrinen yhtenäinen LED-valoköysi, joka tuottaa 5 000 K:n valoa 2,9 W:n teholla / metri. Sitä harkitaan ratkaisuna julkisivu- ja terassivalaistusten toteuttamiseen. Monissa muissa Oversolin ratkaisuissa värilämpötila on 6 000 K, joka tuntuu jo liian sinertävältä.

Valaistusasioita on aiemmin käsitelty kirjoituksessa 5.3.2012 Valaistussuunnittelu loppusuoralla.

Autotallin seinärakenne ja sähköasennukset

Autotallin yhteydessä oleva varasto

Autotallin yksinkertainen pystyrunko perustuu 48x148 mm:n puutavaraan. Runko jäykistetään ulkopuolelta 25 mm:n puukuitulevytyksellä ja sisäpuolelle tulee ilmansulkupaperi sekä kipsilevytys.

Seinärakenne on hengittävä (ks. Wikipedia: Hengittävä rakenne) ja tämä huomioidaan mm. maalivalinnoissa. Lateksimaaleilla ja muilla tiiviin kalvon muodostavilla tuotteilla voidaan helposti pilata koko seinärakenteen hygroskooppinen toiminta.

Runkotyöt ovat jo niin pitkällä, että on aika sopia heinäkuun aikana tehtävistä puukuitueristys- ja sähköasennustöistä.

Sähköasennukset voidaan tehdä joko putkitettuina rungon sisällä tai pinta-asennuksina. Rungon sisään tehtävissä asennuksissa on eräs ongelma, joka on vaivannut minua pitkään: yksinkertaisessa runkorakenteessa ilmansulkupaperiin tehdään läpivientejä jokaisen pistorasian ja valokatkaisijan kohdalla. Tämä johtaa ennen pitkää hallitsemattomiin ilmavuotoihin ja rakenteen tiiveyden heikkenemiseen.

Päätin ratkaista asian niin, että ilmansulkupaperi kiinnitetään pystyrunkoon ja sen päälle tulee vaakakoolaus 48x48-puutavarasta. Pistorasiat ja sähkökaapelien suojaputket voidaan asentaa tähän tilaan rikkomatta ilmansulkua.

Päärakennuksessa vastaava asennustila sähkövedoille toteutetaan 22+22 mm:n ristiinkoolauksella, jotta ilmansulkua ei tarvitse puhkaista.

Maksaruohoa katolle

Viherkatto (kuva: Wikimedia Commons)

Arkkitehti mainitsi suunnittelun alkumetreillä, että autotallin ja saunarakennuksen katot voitaisiin toteuttaa viherkattoina. Kasvillisuudeksi hän ehdotti maksaruohoja. Pidimme ajatuksesta, mutta vielä tuossa vaiheessa emme tienneet, miten katot tultaisiin käytännössä toteuttamaan.

Valkomaksaruoho (kuva: Wikimedia Commons) 

Viherkattoja on monenlaisia ja Suomessa on perinteisesti tehty mm. turvekattoja. Monesti viherkatolla rehottaa niittyä muistuttava heinikko. Maksaruohot ovat kuitenkin karuihin olosuhteisiin sopeutuneita ja matalia kasveja. Niillä toteutettu viherkatto on kasvukerrokseltaan ohut ja muutenkin elegantimpi vaihtoehto.

Maksaruohot

Wikipedia kuvaa maksaruohoja seuraavasti (ks. Wikipedia: Maksaruohot): "Maksaruohot (Sedum) on maksaruohokasveihin kuuluva suku, johon kuuluu noin 400 lajia. Maksaruohot ovat mehikasveja, joiden mehevät lehdet mahdollistavat niiden kasvamisen kuivilla seuduilla. [...] Suomessa esiintyy seitsemän lajia; lisäksi useita lajeja kasvatetaan koristekasveina esimerkiksi kivikkopuutarhoissa.

Suomessa esiintyvät lajit

• Keltamaksaruoho (S. acre): 3–12 cm, keltaiset kukat, Etelä-Suomessa ja rannikolla yleisenä
• Valkomaksaruoho (S. album): 5–15 cm, valkoiset kukat, Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa yleisenä
• Kesämaksaruoho (S. annuum): 3–10 cm, keltaiset kukat, Etelä-Suomessa ja pohjoisimmassa Lapissa
• Kalliomaksaruoho (S. reflexum): 10–30 cm, keltaiset kukat, harvinaisena Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa
• Särmämaksaruoho (S. sexangulare): 3–10 cm, keltaiset kukat, Ahvenanmaalla harvinaisena, esiintymä Kirkkonummella
• Isomaksaruoho (S. telephium): 20-50 cm, valkoiset kukat, melko yleinen rannikkoseudulla Helsingistä Ouluun
• Karvamaksaruoho (S. villosum): 2–6 cm, vaaleanpunaiset kukat, esiintymä Muoniossa

Koristekasveina kasvatettavia lajeja

• Siperianmaksaruoho (S. aizoon)
• Turkestaninmaksaruoho (S. ewersii)
• Kamtšatkanmaksaruoho (S. kamtschaticum)
• Lyydianmaksaruoho (S. lydium)
• Lusikkamaksaruoho (S. spathulifolium)
• Kaukasianmaksaruoho (S. spurium)"

Kattorakenne

Viherkattojen toteuttamiseen löytyy enemmän ja vähemmän tuotteistettuja kaupallisia ratkaisuja. Niissä katon rakenne ja toteutustapa vaihtelee jonkin verran. Yhteistä kuvauksille on, että katto toteutetaan reunoilla varustettuna, kaukalomaisena rakenteena, jonka alareuna pidättää kasvukerrosta paikallaan, mutta päästää ylimääräisen kosteuden pois. Olen lukemieni kuvausten ja rakennesuunnitelmiemme perusteella päätynyt seuraavanlaiseen rakenteeseen (ylhäältä alaspäin):

• Maksaruohomatto
• Kasvualusta
• Suodatinkangas
• Patolevy, joka nostetaan katon reunoilla ylös
• Kaksinkertainen bitumikermi, joka nostetaan katon reunoilla ylös (räystäällä tippapelti ja alareunan kiinnikkeet bitumikermien väliin asennettuina)
• Raakaponttilaudoitus, jonka reunat on korotettu kasvukerroksen vaatimaan korkeuteen
• 48x98-tuuletuskoolaus kattolappeen suuntaisena
• 22x100-laudat ristiinkoolauksena, joka mahdollistaa harjansuuntaisen tuulettumisen (ja korottaa tuuletusvälin 120 mm:iin)
• 25 mm:n tuulensuojalevy
• Kantava kattorakenne

Rakenteen vahvuus on muuten hyvin hahmotettavissa, mutta kasvualustan paksuus vaihtelee valtavasti sen mukaan, mihin lähteeseen tukeutuu. Esimerkiksi Biolan suosittelee maksaruohokaton alle seuraavia kerroksia:

• Maksaruohomatto
• 50-100 mm Biolan Puutarhan TurveMultaa
• 50 mm Biolan Kevytsoraa
• Suodatinkangas
• Patolevy
• jne.

Maksaruohojen kasvualusta olisi tällöin 100-150 mm:n paksuinen, vaikka nämä mehikasvit kukoistavat luonnossa lähes ilman humusta karuilla kallioilla. Kerros tuntuu liian paksulta ja sillä menetetään maksaruohomaton mahdollistama viherkaton keveys.

Toisenlaista koulukuntaa tuntuu edustavan esimerkiksi Icopalin viherkattojen suunnitteluohje, jonka rakenneleikkauksessa maksaruohomaton alla on lähes olematon kasvukerros. Rakenne on seuraavanlainen:

• Maksaruohomatto
• Kekkilän Turvelevyt tai Viherix-kattomulta "kasvillisuuden mukaan" (maksaruohokaton kohdalla kerros on rakenneleikkauksessa olematon)
• Suodatinkangas
• Patolevy
• jne.

Myös EG-Trading Oy ehdottaa hyvin ohutta maksaruohokaton kasvukerrosta. Ratkaisu on aiempia tuotteistetumpi, sillä maksaruohomatto kasvaa keinotekoisen kuitukankaan ja kierreverkon päällä. Rakenne on ymmärtääkseni seuraavanlainen:

• Maksaruohomatto
• 9 tai 17 mm NGR-kuitukangas PET/PA (Polyeten/Polyamid)
• 9 tai 17 mm NGR-kierreverkko PA (Polyamid)
• jne.

Kuvien perusteella samaa ratkaisua myy myös ViaPipe ViaGreen-viherkattobrändin alla. Lisäksi Protanilla on omat ratkaisunsa ja rakennetyyppinsä maksaruohokatoille.

Näiden esimerkkien valossa kasvukerroksen paksuudeksi voisi harkita muutaman sentin multa- tai turvekerrosta ilman sen kummempia tuoteinnovaatioita. Asiaan voi toki paneutua vielä syvällisemminkin, sillä viherkattorakentamisen ratkaisuista on tehty myös opinnäytetyö. Tässä Valtteri Vaarsalon opinnäytteessä on paljon mielenkiintoista taustaa suhtautumisesta viherkattoihin: Saksassa tarjotaan verohelpotuksia ja paikoin Ruotsissa enemmän rakennusoikeutta viherkaton valinneille. Suomessa viranomaisten suhtautuminen viherkattoihin on tuttuun tapaan nuivaa.

Vaarsalo kommentoi viherkaton käyttöikää seuraavasti: "Katon käyttöiälle annetaan monia arvioita. Tutkijan tai palveluja tarjoavan yrityksen mukaan käyttöiän arviot vaihtelevat 40 ja 100 vuoden käyttöiän välillä. Suomalaisista viherkattoa tarjoavista yrityksistä yksi suurimmista lupaa katolle yli 50 vuoden käyttöiän. Saksassa tehdyssä elinkaarianalyysissä viherkaton käyttöiäksi määriteltiin vähintään 40 vuotta mutta kokemuksia on yli 100 vuotta vanhoista yhä toimivista viherkattorakenteista. Sveitsin Zürichissä seurataan yli 90 vuotta vanhaa viherkattoa ja sen kestävyyttä. Sen rakenne koostuu bitumieristeestä, 5 cm paksusta salaojakerroksesta sekä noin 20 cm paksusta kasvukerroksesta. 90 vuoden käytön jälkeen sen ei katsota tarvitsevan huoltotoimenpiteitä. Yhdysvalloissa Rockefeller centerin viherkattokattorakenteet rakennettiin 1930-luvulla ja katon katsotaan olevan hyvässä kunnossa."

Viherkattojen rakenteita käsitellään luonnollisesti myös RT-kortistossa. Tutustumisen arvoinen kortti on RT 85-10709, Kansi- ja kattopuutarhat sekä viherkatot (1999).

Maksaruohokattoihin perehtyminen on pakottanut miettimään myös päärakennuksen kattoa. Se on nyt suunniteltu konesaumapeltikatoksi, mutta maksaruohokatto voisi olla kiehtova vaihtoehto.