 |
| Schiedelin savuhormi asennettuna |
Passiivitalo asettaa vaatimuksia tulisijoille ja niiden lämpökuorman hallinnalle. Keski-Euroopasta tutut vesitakat alkavat hiljalleen yleistyä myös Suomen passiivitalokohteissa. Vesitakkojen nerokkuus perustuu siihen, että ylimääräinen lämpöenergia siirretään takkasydämessä kiertävään veteen ja sen välityksellä lämminvesivaraajaan. Tällöin tulisijan säteilylämpö jää pienemmäksi, eikä kuumenna hyvin eristettyjä oleskelutiloja kohtuuttomasti.
Olemme ensisijaisesti harkinneet Normathermin vesitakkoja niiden hyvän maineen ja käyttäjäkokemusten perusteella. Tarkkaa mallia emme ole valinneet, mutta savuhormia valittaessa tutkittiin Normathermin vaatimukset tarkkaan ja oltiin myös yhteydessä yritykseen. Pienemmissä takkarungoissa pyöreän hormiliitoksen halkaisija on 250 mm ja suuremmissa 300 mm.
Teknisistä dokumenteista ei löytynyt tietoa siitä, minkä kokoinen itse savuhormin tulisi olla. Kysyimme asiaa Normathermilta ja saimme vastauksen, että hormin pitäisi jatkua hormiliitoksen kokoisena.
Yritimme kuumeisesti etsiä sopivaa hormia, mutta varteenotettavien valmistajien suurimmatkin mallit jäivät noin 180-200 mm:n halkaisijaan. Perinteiset puolen ja yhden kiven muuratut hormit ovat myös riittämättömiä. Urakoitsija totesi, että on nähnyt Normathermin edellyttämän kokoluokan hormeja vain lähiseudun krematoriossa, mutta tästäkin huolimatta valmistaja pysyi kannassaan.
Tutkimme takkasydämen rakennetta hieman tarkemmin ja huomasimme, että hormiliitoksen yhteydessä on savupelti, joka rajoittaa savukaasujen virtaamista savuhormiin. Siksi rohkenimme olettaa, että aukko ei ole koskaan kokonaisuudessaan auki ja pienempikin hormi olisi mahdollinen.
Valintamme osui
Schiedel Rondo Plus -savuhormin suurimpaan, 200-milliseen, malliin. Sen 360x360-kevytsoraharkkojen sisällä kulkee vuorivillaeristeeseen kääritty 200 mm:n keraaminen hormielementti. Hormi saapui kätevästi yhdellä lavalla alkuviikosta ja se muurattiin pystyyn pari päivää myöhemmin.
