Kokemuksia kuluneelta vuodelta

Blogi on päivittynyt viimeksi loppiaisena, sillä tänä vuonna ei ole enää tapahtunut mitään suurempaa. Talossa on asuttu nyt puolitoista vuotta ja pientä tekemistä riittää sekä sisustuksen että pihan kanssa vielä vuosiksi.

Loppukesästä kävin vääntämässä lämminvesivaraajan termostaatin 40 asteen paikkeille. Sähkövastus menee päälle ainoastaan, kun varaajan yläosa viilenee 40-asteiseksi. Tällainen tilanne on kuitenkin tarkoitus välttää täysin vesitakkaa polttamalla. Ainakin viimeisen kolmen kuukauden ajan tässä on onnistuttukin. Autotalli ja päärakennus sekä lämmin käyttövesi ovat lämmenneet täysin puuenergialla koko syyskauden.

Sähköä ei siis ole tarvittu lämmitykseen eikä lämpimän käyttöveden tuottamiseen. Sen sijaan kodinkoneet ja uuni ovat olleet kovalla käytöllä. Tämän vuoksi itseäkin alkoi kiinnostaa, kuinka paljon sähköä oikein kuluu. Olen sivunnut asiaa myös noin vuosi sitten kirjoituksessa 2.12.2014 Lämmityskauden havaintoja ja pohdintaa.

Koko syksyn ajan kulutus on ollut hyvin tasaisesti hiukan yli 800 kWh kuukaudessa. Tuossa vuoden takaisessa kirjoituksessa olin arvioinut, että "kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon". Jos arvioidaan, että ilman ilmanvaihtokonetta kulutus olisi jatkuvasti 100 W, niin kuukaudessa tämä tekisi:

100 W * 24 h * 30 = 72 kWh

Tämän verran kuluisi siis silloin, jos kukaan ei olisi kuukauteen kotona ja ilmanvaihtokin olisi pois päältä. Kuinka paljon ilmanvaihto sitten kuluttaa sähköä?

Asiaan saatiin tänään konkreettista lisävalaistusta, kun ilmanvaihtokonetta mitattiin tehomittarilla. Ulkolämpötila taisi olla kahden lämpöasteen paikkeilla ja maaputkiston kautta ilmanvaihtokoneelle tuli noin 5-asteista tuloilmaa. Jo tällaisessa tilanteessa ilmanvaihtokone turvautui lämmön talteenoton jälkeen sähkövastukseen nostaakseen tuloilman säädetylle, 19 asteen tasolle. Tämä näkyi konkreettisesti tehomittarissa: teho keikkui 200 W:n tuntumassa ja ampaisi vastuksen myötä aika ajoin 700 W:n ylitse. Moiset lukemat nostivat hiukseni pystyyn. Kuukausitasolla tämä tarkoittaa seuraavaa:

Ilmanvaihtokoneen puhaltimet: 200 W * 24 h * 30 = 144 kWh

Vaikeampi arvioitava on tuo vastus. Tässä on arvioitu kaksi skenaariota kuukausitasolla: 1) vastus on 10 % ajasta päällä tai 2) vastus on 25 % ajasta päällä:

1) vastus 10 % ajasta päällä: 10 % * 500 W * 24 h * 30 = 36 kWh
2) vastus 25 % ajasta päällä: 25 % * 500 W * 24 h * 30 = 90 kWh

Jos tuo ensin mainittu luku on lähempänä totuutta, niin kylmäkalusteiden, valmiustilassa olevien sähkölaitteiden ja koneellisen ilmanvaihdon sähkönkulutus on noin 250 kWh kuukaudessa. Tämä muodostaa noin kolmasosan koko sähkönkulutuksesta.

Ilmanvaihtokone joutui suuren kulutuksensa vuoksi erityistarkkailuun ja sillä on nyt oma sähkömittarinsa. Katsotaan kuukauden kuluttua, onko yllä esitetty spekulaatio oikeansuuntaista vai ei.

Vuoden toistaiseksi kylmimpänä aamuna

Loppiaisaamu valkeni kirkkaana ja kauniina. Sisälämpötila tuntui aistinvaraisesti normaalia lämpimämmältä ja vilkaisu mittariin osoitti, että lämpötila oli noussut +21 asteeseen tasaisen +20 asteen jälkeen. Tämä enteili kylmää aamua ulkona.

Loppiaisaamun auringonnousu olohuoneen ikkunasta nähtynä

Ulkona olikin -14 astetta pakkasta ja vesikiertoisen lattialämmityksen ohjaus oli nostanut menoveden lämpötilaa. Pitikin saman tien mennä tarkistamaan Ouman EH-203:n näyttöpaneelista, millainen säätökäyrä sinne oli satunnaisten kokeilujen yhteydessä tullut syötettyä. Käyrä näytti seuraavanlaiselta:

• Ulkolämpötila -20°C = Menoveden lämpötila +32°C
• Ulkolämpötila 0°C = Menoveden lämpötila +25°C
• Ulkolämpötila +20°C = Menoveden lämpötila +18°C

Oumanin ohjeessa mainitaan, että "jos pakkasella huonelämpö nousee, laske käyrän asettelua -20°C:ssa". Säätökäyrä saattaa siis vielä vaatia hienosäätöä, mutta odotellaan nyt kunnon pakkasia ja katsotaan asiaa sitten uudemman kerran. -14°C:n ulkolämpötila nosti menoveden lämpötilan +30-asteiseksi ja mm. vesikiertoiset pyyhekuivaimet tuntuvat selvästi aiempaa lämpimämmiltä.

Säätökäyrän asetusnäyttö Oumanin lämmönsäätimessä

Lämmityksen menovesi on 30-asteista -14 asteen pakkasessa

Kiristynyt pakkanen näkyy dramaattisesti myös tuloilman lämpötilassa. AWADUKT Thermo -maaputkiston esilämmittämä ulkoilma on -3,8-asteista -14 asteen pakkasella. Lämmittävä vaikutus on varsin vaikuttavat 10 astetta, mutta ero ulkolämpötilaan varmasti pienenee ajan myötä, kun pakkasilma viilentää putkistoa ympäröivää maaperää.

Maaputkiston esilämmittämä tuloilma on painunut lähelle -4 asteen lämpötilaa

Ilmanvaihtokoneen lämpötila-antureiden lukemia -14 asteen pakkasella

Pakkaskeli on myös vaikuttanut sisäilman suhteelliseen ilmankosteuteen. Se on ensimmäistä kertaa painunut niinkin alas kuin 18 prosenttiin. Tämä lienee väistämätöntä, kun talon ilmatilavuus korvataan kerran kahdessa tunnissa pakkasen kuivattamalla ulkoilmalla.

Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:

"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."

Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:

"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."

Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.

Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:

Pihatie ja autotallin nurkkaus aamuauringossa

Autotallin taustapuoli

Rautavihtrillillä käsiteltyä autotallin ulkoverhousta

Talo luoteispuolen kallioilta nähtynä

Päärakennuksen rautavihtrillillä käsiteltyä ulkoverhousta

Väliaikaiset portaat korvataan talven jälkeen lopullisella ratkaisulla

Päärakennus lounaan suunnalta

Päärakennus ja sauna harjanteen laella