Perinteiset pintakäsittelyaineet ovat olleet työmaallamme keskeisessä roolissa. Kaikki kolme rakennusta harmaantuvat rautavihtrillikäsittelyn johdosta, ilmassa tuoksuu tuore terva terassin tukirakenteiden käsittelyn jälkeen, sisällä on maalattu muovittomilla luonnonöljymaaleilla ja lankkulattiaan harkitaan luonnollista vaha- tai öljykäsittelyä.
Autotallin kellarin pintakäsittely on aiheuttanut hieman päänvaivaa. Kellarin seinät on rakennettu eristetyistä kevytsoraharkoista, joiden slammattu ulkopinta on asianmukaisesti pinnoitettu patolevyillä. Sisäpuoli on ensin tasoitettu oikaisutasoitteella ja sitten märkätilatasoitteella.
Kosteusrasitusta ei siis pitäisi tulla sisään, mutta silti haluamme pitää rakenteen hengittävänä. Sisäseiniä ei siis haluta maalata maaleilla, jotka muodostavat tiiviin ja vesihöyryä läpäisemättömän kalvon rakenteen sisäpintaan.
Pitkän pohdinnan jälkeen valinta osui perinteikkääseen kalkkimaaliin. Se sopii mainiosti kellarin kivirakenteisiin seiniin, mutta syövyttää mm. lasia ja metallia. Kellarin katto muodostuu liittolevyistä ja on vaikea ennakoida, mitä kalkkiroiskeet tekevät käsittelemättömälle metallipinnalle. Siksi katto pitäisi todennäköisesti pintakäsitellä ensin tai vähintäänkin suojata kalkkimaalauksen ajaksi.
Kalkkimaalia saa toki käyttövalmiina tavarana, mutta meitä kiinnosti valmistaa se kalkkitahnasta, kun kerran tälle tielle lähdettiin. Hankimme parikymmentä litraa
kalkkitahnaa Domus Classicalta. Aidot, luonnonharjaksella varustetut kalkkihakkurit maksavat maltaita, joten päädyimme välinepuolella synteettiseen harjakseen.
Kalkkimaalauksesta on olemassa useita erilaisia ohjeita, joissa kuitenkin perusperiaatteet ovat samansuuntaisia. Omassa valmistautumisessa ovat auttaneet mm.
Kirjovärit Oy:n ja
Helsingin Julkisivurappaus Oy:n ohjeet sekä lukuisat blogit, mm.
Hyvä siitä tulee.
Huomenna olisi tarkoitus laittaa kalkkivesi muhimaan ja suojata kellari maalauskuntoon.
