Rautavihtrilliä hirsipintaan

Saunan hirsirunko on ollut pystyssä heinäkuun lopulta asti ja sen yläpohja toteutettiin syyskuussa. Vesikatto on suojannut rakennusta runsaan kuukauden ajan.

Rakennus harmaantuisi vuosien saatossa itsekseen, mutta prosessia päätettiin nopeuttaa rautavihtrillillä. Käsittely tehtiin toissapäivänä kevyessä pakkaskelissä. Massiiviset hirret eivät vielä olleet viilenneet ja vihtrillin levitys saatiin tehtyä helposti puutarhakäyttöön tarkoitetulla paineruiskulla. Muutamassa tunnissa tapahtui jonkinasteista tummenemista, mutta tänään, kaksi vuorokautta käsittelyn jälkeen, sävy oli jo varsin harmaa.

Oli mielenkiintoista huomata, että mäntyhirret reagoivat rautavihtrilliin melko voimakkaasti, mutta kuusilaudat räystäillä ja ikkunoiden pielissä erottuvat selvästi vaaleampina. Syynä saattaa olla puulajien erilainen solurakenne: männyn rakenne on kuusta avoimempi ja imee helpommin käsittelyaineita.

Käsittelemätön sauna syyskuun puolivälissä

Sauna lokakuun lopulla, kaksi päivää rautavihtrillikäsittelyn jälkeen

Piilutettua hirsiseinää kaksi päivää rautavihtrillikäsittelyn jälkeen

Ulkoseinien eristys on valmis

Päärakennuksen ulkoseinät on toteutettu kaksoisrunkona, jossa kylmäsiltojen muodostuminen on vähäistä. Seinärakenteen 350 mm:n selluvillaeristys tehtiin kahdella eri viikolla ja kahdessa eri erässä, jotta paksu eristekerros saatiin siististi toteutettua. 

Eristeen sisäpintaan asennetaan ilmansulkupaperi ja sen suojaksi 12 mm:n vanerilevy. Tämän jälkeen rakennetta jatketaan 22 + 22 mm:n ristiinkoolauksella, jonka lomaan tehdään sähköasennukset. Sähköasennusten jälkeen ristiinkoolaus ruiskutetaan vielä täyteen selluvillaa. Rakenne viimeistellään pintaverhouksella.

Eristettyä pohjoisseinää

Ikkuna-asennukset tehdään tulevalla viikolla

Julkisivulaudoitus käynnistyy

Julkisivut verhoillaan vaakalaudoituksella ja paneeliksi valittiin hienosahattu 28x170 mm:n UTW-profiili. Kaksi ensimmäistä seinäpintaa saatiin verhoiltua tämän viikon aikana ja lopputulos näyttää puuvalmiinakin erittäin hyvältä.

Puuverhousta piristetään paikoitellen valkoisilla kuitusementtilevyillä. Harkitsimme ensisijaisesti Cembrit Flow -piilokiinnitysjärjestelmää, mutta emme vieläkään ole saaneet ratkaisun hintatietoja. Jos niitä ei saada lainkaan, niin valinta saattaa osua esimerkiksi näkyvillä ruuvikiinnityksillä asennettavaan Cembrit Zenit -kuitusementtilevyyn.

Ulkoverhous saatetaan käsitellä rautavihtrillillä luonnollisen harmaan lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Julkisivulaudoitus on käynnissä ja ensilumikin on satanut vastavalmistuneelle vesikatolle

28x170 mm:n UTW-ulkoverhouspaneeli

Itäpäädyn ja pohjoiseinän ulkoverhous on edennyt pisimmälle

Sisätilat alkavat hahmottua

Aurinko on paistanut viime päivinä ja valoa tulvii sisään himmeiden rakennusmuovienkin lävitse. Ulkoseinien valmistunut eristys vaikuttaa jo mukavasti sisätilojen ilmeeseen ja akustiikkaan.

Tulevalla viikolla työt etenevät harppauksin, sillä yläpohja viimeistellään ilmansulkupaperilla ja eristetään selluvillalla, ikkunat asennetaan ja väliaikainen lattia poistetaan alapohjan putkiasennusten ja eristyksen tieltä.

Näkymä olohuoneesta keittiöön

Näkymä kuraeteisestä vaatehuoneen läpi kylpyhuoneeseen

Näkymä olohuoneesta makuuhuoneisiin

Päärakennuksen eristysurakka käynnistyy

Seinäeristeiden ensimmäinen kerros on ruiskutettu

Päärakennuksen ala- ja yläpohja sekä seinät eristetään puukuitueristeellä eli silputulla sanomalehtipaperilla. Mittavien eristepaksuuksien vuoksi eristettä kuluu satoja kuutiometrejä. Asennustyö tehdään useassa erässä, sillä asennusrekkaan ei mahdu kerralla koko tarvittavaa eristemäärää.

Päärakennuksen eristäminen aloitettiin tällä viikolla ruiskuttamalla ensimmäinen kerros märkää eristettä seinärakenteisiin. Seinät eristetään kahdessa erässä, jotta päästään lopulliseen 350 mm:n eristevahvuuteen. Tämän lisäksi sähköasennuksille varattu 44 mm:n tila ilmansulun sisäpuolella tullaan myös eristämään, joten lopullinen eristekerros on 394 mm:n ulkoseinissä.

Yläpohja on jaettu ilmansulkupapereilla onteloihin, jotka tullaan täyttämään lokakuun lopulla ontelopuhalluksena. Alapohjan eriste puolestaan puhalletaan yläpuolelta 40 %:n ylitäyttönä.

Päärakennuksen vesikattoasennukset

Katon aluskermi ja seinien tuulensuojalevytys ovat valmistuneet

Alkuviikolla kerrottiin Helsingin Sanomissa, että tänä vuonna on satanut enemmän kuin koskaan 150-vuotisen tilastoinnin aikana. Siltä se on tuntunutkin työmaalla. Jatkuva materiaalien suojaaminen ja vesilammikoissa risteilevät sähköjohdot ovat aiheuttaneet turhauttavaa viivettä hankkeen etenemiselle.

Pressuja on ollut käytössä valtavan pinta-alan verran. Tämä päivä oli juhlava, sillä 350 neliömetriä pressuja voitiin lopullisesti kuoria päärakennuksen katolta. Sadekuurojen lomassa bitumialuskermi saatiin asennettua koko katon alueelle. Pintakermi tullaan asentamaan ensi viikon alkupuolella.

Alkuperäisissä suunnitelmissa päärakennuksen vesikatto oli tarkoitus pinnoittaa konesaumapellillä. Saunan ja autotallin katot puolestaan tulevat olemaan maksaruohoa kasvavia viherkattoja. Viherkatot veivät mennessään ja päärakennuksenkin vesikatto päätettiin lopulta toteuttaa maksaruohoviherkattona.

Katolle toteutetaan kattotöiden yhteydessä myös tarvittavat läpiviennit. Savuhormin lisäksi katolle tulee putket ilmanvaihdon poistoilmaa, liesikuvun poistoa ja harmaiden vesien tuuletusta varten. Lisäksi harjalle asennetaan kolme kappaletta alipainetuulettimia, jotka varmistavat kattorakenteiden hyvän tuulettumisen.

Savuhormi vesitakalle

Schiedelin savuhormi asennettuna

Passiivitalo asettaa vaatimuksia tulisijoille ja niiden lämpökuorman hallinnalle. Keski-Euroopasta tutut vesitakat alkavat hiljalleen yleistyä myös Suomen passiivitalokohteissa. Vesitakkojen nerokkuus perustuu siihen, että ylimääräinen lämpöenergia siirretään takkasydämessä kiertävään veteen ja sen välityksellä lämminvesivaraajaan. Tällöin tulisijan säteilylämpö jää pienemmäksi, eikä kuumenna hyvin eristettyjä oleskelutiloja kohtuuttomasti.

Olemme ensisijaisesti harkinneet Normathermin vesitakkoja niiden hyvän maineen ja käyttäjäkokemusten perusteella. Tarkkaa mallia emme ole valinneet, mutta savuhormia valittaessa tutkittiin Normathermin vaatimukset tarkkaan ja oltiin myös yhteydessä yritykseen. Pienemmissä takkarungoissa pyöreän hormiliitoksen halkaisija on 250 mm ja suuremmissa 300 mm.

Teknisistä dokumenteista ei löytynyt tietoa siitä, minkä kokoinen itse savuhormin tulisi olla. Kysyimme asiaa Normathermilta ja saimme vastauksen, että hormin pitäisi jatkua hormiliitoksen kokoisena.

Yritimme kuumeisesti etsiä sopivaa hormia, mutta varteenotettavien valmistajien suurimmatkin mallit jäivät noin 180-200 mm:n halkaisijaan. Perinteiset puolen ja yhden kiven muuratut hormit ovat myös riittämättömiä. Urakoitsija totesi, että on nähnyt Normathermin edellyttämän kokoluokan hormeja vain lähiseudun krematoriossa, mutta tästäkin huolimatta valmistaja pysyi kannassaan.

Tutkimme takkasydämen rakennetta hieman tarkemmin ja huomasimme, että hormiliitoksen yhteydessä on savupelti, joka rajoittaa savukaasujen virtaamista savuhormiin. Siksi rohkenimme olettaa, että aukko ei ole koskaan kokonaisuudessaan auki ja pienempikin hormi olisi mahdollinen.

Valintamme osui Schiedel Rondo Plus -savuhormin suurimpaan, 200-milliseen, malliin. Sen 360x360-kevytsoraharkkojen sisällä kulkee vuorivillaeristeeseen kääritty 200 mm:n keraaminen hormielementti. Hormi saapui kätevästi yhdellä lavalla alkuviikosta ja se muurattiin pystyyn pari päivää myöhemmin.