Sähköliittymän suunnittelu

Ajattelin ennakkoon, että suuri sähköyhtiö ei varmaankaan juuri paneudu yksittäisen omakotitalon sähköliittymään. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten hyvää palvelu oli. Sähköyhtiön alihankkijan suunnittelija tarjoutui tulemaan jopa lauantaina pohtimaan maastoon, miten liityntäasiat käytännössä ratkaistaan.

Lähin muuntaja on onneksi lähellä. Siitä on tulevalle talolle linnuntietä runsaan sadan metrin matka, mutta suorinta tietä kaapeli pitäisi tuoda kallion yli sähkötolpissa. Halusin ehdottomasti maakaapelin ja etsimme sille maastossa parhaan reitin.

Kaapelikaivanto tulee seuraamaan lähes koko matkan tienreunaa. Siihen asennetaan 4-johdinkaapeli sekä paljas maadoituskupari koko matkalle, muuntajalle asti. Kaivannon päähän pystytetään tonttikeskus, jota käytetään myös rakennusaikaisena sähkökeskuksena. Tonttikeskukselta eteenpäin käytetään 5-johdinjärjestelmää.

Suunnitelma on nyt tehty ja sitä päästään toteuttamaan maalis-huhtikuussa, kun maa hiukan sulaa.

Puukuitulevyt sisäverhouksessa - ei onnistukaan

Elimme vahvasti siinä uskossa, että pystymme toteuttamaan seinärakenteen seuraavanlaisella puurakenteella:

• Ulkoverhouslaudoitus 28 mm
• Koolauslaudoitus 22 mm
• Puukuitutuulensuojalevy 25 mm
• Puinen uuma- eli I-pilari ja puukuitueriste 350 mm
• Ilmansulkupaperi
• Havuvaneri tai puukuitulevy
• Ristiinkoolaus 22 + 22 mm ja puukuitueriste 44 mm
• Puukuitulevy sisäverhouslevynä

Kaikki vaikuttaa muuten hyvältä, mutta puukuitulevy sisäverhouksessa tuntuu olevan harvinainen ilmiö uudisrakennuksissa. Huokoleijonaa käytetään vanhojen puurakennusten peruskorjauksessa ja sisäpuolisessa lisäeristämisessä. Se pitää tapetoida makulatuuripaperilla, jotta saa siistin ja maalattavan pinnan. Tämä lisää työmäärää, mutta toisaalta Huokoleijonalla saa toteutettua hengittävän, akustisesti miellyttävän, ekologisen ja parasta M1-päästöluokkaa edustavan sisäverhouksen. Kaiken järjen mukaan myös Runkoleijona sopisi vastaavaan käyttöön.

Puukuitulevy sopisi erinomaisesti hengittävään seinärakenteeseen ja se tekisi hyvää myös huoneakustiikalle. Huokoinen levy absorboi ääntä ja vähentää kolkkoa kaikuisuutta, joka tyypillinen piirre kipsilevyverhoukselle.

Otin yhteyttä Suomen Kuitulevy Oy:n asiantuntijoihin ja kysyin kuitulevyn käytöstä uudisrakennuksen sisäverhouksessa. Vastaus tuli hyvin nopeasti ja valotti sellaisia asioita, joita en ollut itse huomioinut lainkaan.

Puukuitulevy ei täytä uudisrakennuksilta vaadittavaa paloluokkaa. Rakentamismääräykset määrittelevät P3-luokan rakennukselle paloluokan D sisäpinnan materiaaleille. Huokoisen puukuitulevyn paloluokka on kuitenkin pykälää huonompi eli E. Lisäksi puukuitulevyn kantokyky on heikko, joten sen taustalla on syytä olla toinen kestävämpi levy, joka mahdollistaa ripustukset.

Levymäisistä sisäverhousmateriaaleista ei tunnu löytyvän täydellistä osumaa:

• Puukuitulevy ei kestä ja sen paloluokka ei täytä määräyksiä
• Kipsilevy on akustisesti kova ja sen hiilijalanjälki on puukuitulevyä suurempi
• Lastulevyt ovat kehittyneet, mutta en pääse irti niiden liiman ja formaldehydin käryisestä maineesta

Ilmeisesti on harkittava myös puupaneelia yhtenä sisäverhousmateriaalina. Levyjen osalta kipsilevy taitaa olla ainoa varteenotettava mahdollisuus.