Blogi on päivittynyt viimeksi loppiaisena, sillä tänä vuonna ei ole enää tapahtunut mitään suurempaa. Talossa on asuttu nyt puolitoista vuotta ja pientä tekemistä riittää sekä sisustuksen että pihan kanssa vielä vuosiksi.
Loppukesästä kävin vääntämässä lämminvesivaraajan termostaatin 40 asteen paikkeille. Sähkövastus menee päälle ainoastaan, kun varaajan yläosa viilenee 40-asteiseksi. Tällainen tilanne on kuitenkin tarkoitus välttää täysin vesitakkaa polttamalla. Ainakin viimeisen kolmen kuukauden ajan tässä on onnistuttukin. Autotalli ja päärakennus sekä lämmin käyttövesi ovat lämmenneet täysin puuenergialla koko syyskauden.
Sähköä ei siis ole tarvittu lämmitykseen eikä lämpimän käyttöveden tuottamiseen. Sen sijaan kodinkoneet ja uuni ovat olleet kovalla käytöllä. Tämän vuoksi itseäkin alkoi kiinnostaa, kuinka paljon sähköä oikein kuluu. Olen sivunnut asiaa myös noin vuosi sitten kirjoituksessa 2.12.2014 Lämmityskauden havaintoja ja pohdintaa.
Koko syksyn ajan kulutus on ollut hyvin tasaisesti hiukan yli 800 kWh kuukaudessa. Tuossa vuoden takaisessa kirjoituksessa olin arvioinut, että "kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon". Jos arvioidaan, että ilman ilmanvaihtokonetta kulutus olisi jatkuvasti 100 W, niin kuukaudessa tämä tekisi:
100 W * 24 h * 30 = 72 kWh
Tämän verran kuluisi siis silloin, jos kukaan ei olisi kuukauteen kotona ja ilmanvaihtokin olisi pois päältä. Kuinka paljon ilmanvaihto sitten kuluttaa sähköä?
Asiaan saatiin tänään konkreettista lisävalaistusta, kun ilmanvaihtokonetta mitattiin tehomittarilla. Ulkolämpötila taisi olla kahden lämpöasteen paikkeilla ja maaputkiston kautta ilmanvaihtokoneelle tuli noin 5-asteista tuloilmaa. Jo tällaisessa tilanteessa ilmanvaihtokone turvautui lämmön talteenoton jälkeen sähkövastukseen nostaakseen tuloilman säädetylle, 19 asteen tasolle. Tämä näkyi konkreettisesti tehomittarissa: teho keikkui 200 W:n tuntumassa ja ampaisi vastuksen myötä aika ajoin 700 W:n ylitse. Moiset lukemat nostivat hiukseni pystyyn. Kuukausitasolla tämä tarkoittaa seuraavaa:
Ilmanvaihtokoneen puhaltimet: 200 W * 24 h * 30 = 144 kWh
Vaikeampi arvioitava on tuo vastus. Tässä on arvioitu kaksi skenaariota kuukausitasolla: 1) vastus on 10 % ajasta päällä tai 2) vastus on 25 % ajasta päällä:
1) vastus 10 % ajasta päällä: 10 % * 500 W * 24 h * 30 = 36 kWh
2) vastus 25 % ajasta päällä: 25 % * 500 W * 24 h * 30 = 90 kWh
Jos tuo ensin mainittu luku on lähempänä totuutta, niin kylmäkalusteiden, valmiustilassa olevien sähkölaitteiden ja koneellisen ilmanvaihdon sähkönkulutus on noin 250 kWh kuukaudessa. Tämä muodostaa noin kolmasosan koko sähkönkulutuksesta.
Ilmanvaihtokone joutui suuren kulutuksensa vuoksi erityistarkkailuun ja sillä on nyt oma sähkömittarinsa. Katsotaan kuukauden kuluttua, onko yllä esitetty spekulaatio oikeansuuntaista vai ei.
8.12.2015
6.1.2015
Vuoden toistaiseksi kylmimpänä aamuna
Loppiaisaamu valkeni kirkkaana ja kauniina. Sisälämpötila tuntui aistinvaraisesti normaalia lämpimämmältä ja vilkaisu mittariin osoitti, että lämpötila oli noussut +21 asteeseen tasaisen +20 asteen jälkeen. Tämä enteili kylmää aamua ulkona.
Ulkona olikin -14 astetta pakkasta ja vesikiertoisen lattialämmityksen ohjaus oli nostanut menoveden lämpötilaa. Pitikin saman tien mennä tarkistamaan Ouman EH-203:n näyttöpaneelista, millainen säätökäyrä sinne oli satunnaisten kokeilujen yhteydessä tullut syötettyä. Käyrä näytti seuraavanlaiselta:
Kiristynyt pakkanen näkyy dramaattisesti myös tuloilman lämpötilassa. AWADUKT Thermo -maaputkiston esilämmittämä ulkoilma on -3,8-asteista -14 asteen pakkasella. Lämmittävä vaikutus on varsin vaikuttavat 10 astetta, mutta ero ulkolämpötilaan varmasti pienenee ajan myötä, kun pakkasilma viilentää putkistoa ympäröivää maaperää.
Pakkaskeli on myös vaikuttanut sisäilman suhteelliseen ilmankosteuteen. Se on ensimmäistä kertaa painunut niinkin alas kuin 18 prosenttiin. Tämä lienee väistämätöntä, kun talon ilmatilavuus korvataan kerran kahdessa tunnissa pakkasen kuivattamalla ulkoilmalla.
Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:
"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."
Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:
"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."
Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.
Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:
 |
| Loppiaisaamun auringonnousu olohuoneen ikkunasta nähtynä |
- Ulkolämpötila -20°C = Menoveden lämpötila +32°C
- Ulkolämpötila 0°C = Menoveden lämpötila +25°C
- Ulkolämpötila +20°C = Menoveden lämpötila +18°C
 |
| Säätökäyrän asetusnäyttö Oumanin lämmönsäätimessä |
 |
| Lämmityksen menovesi on 30-asteista -14 asteen pakkasessa |
 |
| Maaputkiston esilämmittämä tuloilma on painunut lähelle -4 asteen lämpötilaa |
 |
| Ilmanvaihtokoneen lämpötila-antureiden lukemia -14 asteen pakkasella |
Sisäilman kostuttamiseen ei kuitenkaan ole ryhdytty. Sisäilmayhdistyksen sivuilla aihetta kommentoidaan seuraavasti:
"Hengitysallergiasta ja allergisesta ihottumasta kärsivien oireet usein korostuvat liian kuivassa ilmassa. Hengitystietulehdukset ovat tavallisempia kuivassa ilmassa kuin kosteassa. Bakteerit menestyvät paremmin kuivassa ilmassa ja kuiva ilma aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja heikentää värekarvojen toimintaa. Sisäilman kostutus voi olla hyödyllistä, kun suhteellinen kosteus on alle 20 %. Kostutinlaitteiden ja -järjestelmien puhtaus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä puutteellinen hygienia saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Vaarallisimpia näistä ovat ns. kostutinkuume ja allerginen alveoliitti."
Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje toteaa:
"Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä.
Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista.
Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.
Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla."
Näiden näkemysten pohjalta lienee hyvä odottaa säiden lauhtumista ja ilmankosteuden kohoamista takaisin ohjeelliseen haarukkaan.
Aurinkoisessa pakkaskelissä oli kuitenkin mukava ulkoilla ja tässä on muutamia otoksia myös pihamaalta:
 |
| Pihatie ja autotallin nurkkaus aamuauringossa |
 |
| Autotallin taustapuoli |
 |
| Rautavihtrillillä käsiteltyä autotallin ulkoverhousta |
 |
| Talo luoteispuolen kallioilta nähtynä |
 |
| Päärakennuksen rautavihtrillillä käsiteltyä ulkoverhousta |
 |
| Väliaikaiset portaat korvataan talven jälkeen lopullisella ratkaisulla |
 |
| Päärakennus lounaan suunnalta |
 |
| Päärakennus ja sauna harjanteen laella |
11.12.2014
Lämmityksen matematiikkaa
Olimme muutaman päivän poissa talolta, mutta Fortum Valpas -palvelu mahdollisti virtuaaliset vierailut tällä välin. Melko yksitoikkoiselta sähkönkulutus kuitenkin näyttää: luvut ovat pyörineet 3 kWh:n ympärillä tunnista toiseen.
Aiemmassa kirjoituksessa todettiinkin jo, että lukuun ottamatta varaajan vastuksia poissaoloajan kulutus pyörii 0,17-0,18 kWh:n haarukassa. Näin ollen sähkö on kulunut lähes kokonaan 194-neliöisen talon sekä noin 80-neliöisen autotalli-kellari-yhdistelmän lämmittämiseen, kun kukaan ei ole ollut paikalla polttamassa puita.
Polttopuita hyödyntävälle ovat suureksi avuksi Puulammitys.info-sivuston polttopuumatematiikkatiedot. Vesikiertoista järjestelmää käyttävälle erityisesti veden lämmönvarauskyvyn tunteminen on hyödyksi. Jos nimittäin lämmittää 1000 litraa vettä yhden asteen lämpimämmäksi, tarvitaan 1,16 kWh energiaa. Vastaavasti, jos lämmitetään vesikuutio kymmenen astetta aiempaa lämpimämmäksi, tarvitaan 11,6 kWh energiaa. Kun varaajan lämpötila laskee, energiankulutusta voidaan arvioida tämän saman suhdeluvun avulla. Jos 1000-litraisen varaajan lämpötila laskee 5 astetta, energiaa on kulutettu 5 * 1,16 kWh = 5,8 kWh.
Sähkönkulutuksen perusteella lämmitysenergiaa tarvitaan 24 * 3 kWh = 72 kWh vuorokaudessa. Jos tämä puristettaisiin irti 1000-litraisesta varaajasta, se jäähtyisi 62 astetta vuorokaudessa. Meillä on kahden kuution kokoinen varaaja, joten se jäähtyisi 31 astetta. Pudotus on niin suuri, että puita täytyy polttaa päivittäin, jos haluaa välttää sähköenergialla lämmittämistä. Myöhemmin asennettavat aurinkokeräimet tulevat toki helpottamaan tilannetta valoisina vuodenaikoina. Silti suurempi varaajakapasiteetti ei olisi pahitteeksi.
Kuinka paljon puuta pitää sitten päivässä polttaa 72 kWh:n tuottamiseksi? Kilo kuivaa puuta sisältää puulajista riippuen hieman yli 4 kWh energiaa. Jos hyötysuhde olisi teoreettinen 100 %, niin 18 kiloa puuta riittäisi päivässä. Hyötysuhteet eivät kuitenkaan ole tätä luokkaa, kun lämpöä karkaa savukaasujen mukana ja säteilynä. Ehkäpä oikeampi luku on lähempänä 30 kiloa.
Tähän kun lisätään käyttöveden lämmittäminen ja kovemmat pakkaskelit, niin puuta saa kantaa pesään melkoisia määriä.
Energiantuotantoa voi lihasvoimin skaalata, mutta myös kulutukselle pitää pystyä tekemään jotain. Meillä on edelleen varaa tiivistää taloa ja kaikista pahin ilmavuoto on entisellään vielä yli puolitoista vuotta reklamoinnin jälkeen: Glasierin toimittama, saksalaisiin passiivitaloihin suunniteltu Schüco-liukuovi ujeltaa parhaillaan talvimyrskyssä ja viilentää puolet olohuoneesta.
Korjaustarjouksia otetaan avosylin vastaan.
Aiemmassa kirjoituksessa todettiinkin jo, että lukuun ottamatta varaajan vastuksia poissaoloajan kulutus pyörii 0,17-0,18 kWh:n haarukassa. Näin ollen sähkö on kulunut lähes kokonaan 194-neliöisen talon sekä noin 80-neliöisen autotalli-kellari-yhdistelmän lämmittämiseen, kun kukaan ei ole ollut paikalla polttamassa puita.
Polttopuita hyödyntävälle ovat suureksi avuksi Puulammitys.info-sivuston polttopuumatematiikkatiedot. Vesikiertoista järjestelmää käyttävälle erityisesti veden lämmönvarauskyvyn tunteminen on hyödyksi. Jos nimittäin lämmittää 1000 litraa vettä yhden asteen lämpimämmäksi, tarvitaan 1,16 kWh energiaa. Vastaavasti, jos lämmitetään vesikuutio kymmenen astetta aiempaa lämpimämmäksi, tarvitaan 11,6 kWh energiaa. Kun varaajan lämpötila laskee, energiankulutusta voidaan arvioida tämän saman suhdeluvun avulla. Jos 1000-litraisen varaajan lämpötila laskee 5 astetta, energiaa on kulutettu 5 * 1,16 kWh = 5,8 kWh.
Sähkönkulutuksen perusteella lämmitysenergiaa tarvitaan 24 * 3 kWh = 72 kWh vuorokaudessa. Jos tämä puristettaisiin irti 1000-litraisesta varaajasta, se jäähtyisi 62 astetta vuorokaudessa. Meillä on kahden kuution kokoinen varaaja, joten se jäähtyisi 31 astetta. Pudotus on niin suuri, että puita täytyy polttaa päivittäin, jos haluaa välttää sähköenergialla lämmittämistä. Myöhemmin asennettavat aurinkokeräimet tulevat toki helpottamaan tilannetta valoisina vuodenaikoina. Silti suurempi varaajakapasiteetti ei olisi pahitteeksi.
Kuinka paljon puuta pitää sitten päivässä polttaa 72 kWh:n tuottamiseksi? Kilo kuivaa puuta sisältää puulajista riippuen hieman yli 4 kWh energiaa. Jos hyötysuhde olisi teoreettinen 100 %, niin 18 kiloa puuta riittäisi päivässä. Hyötysuhteet eivät kuitenkaan ole tätä luokkaa, kun lämpöä karkaa savukaasujen mukana ja säteilynä. Ehkäpä oikeampi luku on lähempänä 30 kiloa.
Tähän kun lisätään käyttöveden lämmittäminen ja kovemmat pakkaskelit, niin puuta saa kantaa pesään melkoisia määriä.
Energiantuotantoa voi lihasvoimin skaalata, mutta myös kulutukselle pitää pystyä tekemään jotain. Meillä on edelleen varaa tiivistää taloa ja kaikista pahin ilmavuoto on entisellään vielä yli puolitoista vuotta reklamoinnin jälkeen: Glasierin toimittama, saksalaisiin passiivitaloihin suunniteltu Schüco-liukuovi ujeltaa parhaillaan talvimyrskyssä ja viilentää puolet olohuoneesta.
Korjaustarjouksia otetaan avosylin vastaan.
2.12.2014
Lämmityskauden havaintoja ja pohdintaa
Vesitakka verhoiltiin juuri parahiksi ennen säiden kylmenemistä. Se onkin sittemmin ollut kovassa käytössä. Ensin poltettiin työmaan tuottamaa, kuivaa lautasilppua, ja nyt on siirrytty viime talvena kaadettujen koivujen hyödyntämiseen.
Samalla on havahduttu kaipaamaan asiaa, jota ei aiemmin tultu ajatelleeksikaan. Meillä ei ole vesikiertoisessa järjestelmässämme ainuttakaan energiamittaria. Ensisijaisesti sellainen tarvittaisiin vesikiertoisen lämmityksen meno- ja paluuveden lämpötiloja ja virtausta tarkkailemaan.
Tällöin saataisiin mitattua tietoa siitä, paljonko talon lämmittäminen vie energiaa. Jos mittareita olisi kaksi, pystyttäisiin erottamaan päärakennuksen ja noin 60-neliöisen autotallin viemä lämmitysenergia. Jos vielä vesitakan kierron yhteydessä olisi mittari, voitaisiin mitata, kuinka paljon energiaa vesitakasta johdetaan lämminvesivaraajaan. Ja kun aurinkokeräimet saadaan asennettua, tarvitsisivat nekin oman mittarinsa. Jos mittareissa olisi vielä dataloggeriominaisuudet, niin saataisiin tarkkaa tilastoa siitä, miten energiaa tuotetaan ja kulutetaan eri ajankohtina.
Energiamittarit ovat kuitenkin sen verran kalliita, että niitä ei ole vielä hankintalistalla.
Mittausdatan puuttuessa on pitänyt tyytyä seuraamaan sellaisia asioita, joista löytyy tietoa. Yksi näistä on sähkönkulutus, jonka tarkkailemisessa Fortum Valpas -palvelu on ollut erinomainen apu. Sen avulla on selvinnyt mm. se, että kun talolta ollaan poissa, ilmanvaihtokone on pienellä teholla ja lämminvesivaraajan vastukset nollilla, niin kulutus pysyy tasaisesti 0,17-0,18 kW:n haarukassa. Kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon. Mummonmarkkojen perään haikailevat puhuisivat kolmen hehkulampun tehosta.
Fortum Valpas tarjoilee tuoreimpana tietona sunnuntaiset kulutuslukemat:
Jos ei tunne taustoja, kuvaaja tuntuu käyttäytyvän hyvin erikoisesti. Yön tasainen kulutus vaihtuu aamunkoitteessa alati kasvavaan sähkönkäyttöön, joka taittuu illansuussa, kun kaiken viihde-elektroniikan pitäisi pauhata täysillä. Selityksenä tähän on vesitakka ja 2000-litraisen lämminvesivaraajan uumenissa lymyävät sähkövastukset.
Lauantai-iltana on ollut takassa tuli, joka on lämmittänyt varaajan vettä. Tämän jälkeen sunnuntain vastainen yö on kulunut tasaisella 0,7 kW:n kulutuksella (ero ylläkuvattuun poissaoloon nähden selittynee ilmanvaihtokoneen tehokkaamalla käynnillä ja sähkövastuksella). Aamusuihkuttelun myötä varaajan yläosan vastus on mennyt päälle ja lämmittänyt vettä koko ajan kasvavalla teholla.
Vasta Strömsön jälkeen tilanne on rauhoittunut, kun takassa on taas roihunnut tuttuun tapaan valkea.
Puulämmitys on itsessään hieno harrastus, mutta tällainen statistiikka koukuttaa siihen todella voimakkaasti. Talomme ainoa tulisija sijaitsee keskellä olohuonetta, jolloin lämmittämiseen saattaa liittyä lieveilmiöitä. Vesikiertoisuuden ansiosta huonetilaan tuleva lämpökuorma on kuitenkin jäänyt siedettävälle tasolle. Lämminvesivaraajassa on vielä vapaita liittymiä ja olenkin miettinyt, että varaajan viereen mahtuisi esimerkiksi kompakti käänteispalokattila, jossa voisi polttaa puuta silloinkin, kun olohuone on rauhoitettu muuhun käyttöön.
Vesikiertoisen lämmönjaon rinnalla on syytä nostaa esiin tuloilman lämmitys. Meillä tuloilma otetaan sisään ilmanvaihtokoneelle maaputkiston kautta, jolloin se esilämpiää passiivisesti. Tämän jälkeen poistoilman lämpöenergiaa siirretään lämmöntalteenoton avulla tuloilmaan. Jos lämmönsiirrin ei saa lämpötilaa nostettua halutulle tasolle, ilmanvaihtokoneen sähkövastus antaa viimeisen silauksen.
Mittausdatan näkökulmasta tilanne näyttää seuraavanlaiselta:
Illalla 1.12.2014 ulkolämpötila oli -6 astetta. Maaputkistossa ilma lämpeni +0,7 asteen lämpötilaan. Lämmöntalteenotto nosti sen +19,8 asteen lämpötilaan jollaisena se olisi voinut hyvin virrata asuintiloihin. Tuloilman lämpötila oli kuitenkin mittaushetkellä säädetty +21 asteeseen, jolloin sähkövastus lämmitti ilman +21,2-asteiseksi. Poistoilma on vesitakan polttamisen johdosta +22,4-asteista eli omaan makuuni pari astetta "liian" lämmintä. Jäteilma poistui talosta +6,9-asteisena.
Eräs blogin lukija kysyi, onko lämmityskausi näkynyt lankkulattiassa. Pitkälle marraskuuhun asti pinta pysyi tiiviinä ja siloisena, mutta muutaman viime viikon aikana lattiaan on ilmestynyt 1-2 millin rakoja. Osa saumoista on silti edelleen tiiviisti kiinni.
Samalla on havahduttu kaipaamaan asiaa, jota ei aiemmin tultu ajatelleeksikaan. Meillä ei ole vesikiertoisessa järjestelmässämme ainuttakaan energiamittaria. Ensisijaisesti sellainen tarvittaisiin vesikiertoisen lämmityksen meno- ja paluuveden lämpötiloja ja virtausta tarkkailemaan.
Tällöin saataisiin mitattua tietoa siitä, paljonko talon lämmittäminen vie energiaa. Jos mittareita olisi kaksi, pystyttäisiin erottamaan päärakennuksen ja noin 60-neliöisen autotallin viemä lämmitysenergia. Jos vielä vesitakan kierron yhteydessä olisi mittari, voitaisiin mitata, kuinka paljon energiaa vesitakasta johdetaan lämminvesivaraajaan. Ja kun aurinkokeräimet saadaan asennettua, tarvitsisivat nekin oman mittarinsa. Jos mittareissa olisi vielä dataloggeriominaisuudet, niin saataisiin tarkkaa tilastoa siitä, miten energiaa tuotetaan ja kulutetaan eri ajankohtina.
Energiamittarit ovat kuitenkin sen verran kalliita, että niitä ei ole vielä hankintalistalla.
Mittausdatan puuttuessa on pitänyt tyytyä seuraamaan sellaisia asioita, joista löytyy tietoa. Yksi näistä on sähkönkulutus, jonka tarkkailemisessa Fortum Valpas -palvelu on ollut erinomainen apu. Sen avulla on selvinnyt mm. se, että kun talolta ollaan poissa, ilmanvaihtokone on pienellä teholla ja lämminvesivaraajan vastukset nollilla, niin kulutus pysyy tasaisesti 0,17-0,18 kW:n haarukassa. Kylmäkalusteet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja hiljalleen puhaltava ilmanvaihtokone vievät siis jatkuvasti 170-180 W:n tehon. Mummonmarkkojen perään haikailevat puhuisivat kolmen hehkulampun tehosta.
Fortum Valpas tarjoilee tuoreimpana tietona sunnuntaiset kulutuslukemat:
 |
| Fortum Valpas: sähkönkulutus sunnuntaina 30.11.2014 |
Jos ei tunne taustoja, kuvaaja tuntuu käyttäytyvän hyvin erikoisesti. Yön tasainen kulutus vaihtuu aamunkoitteessa alati kasvavaan sähkönkäyttöön, joka taittuu illansuussa, kun kaiken viihde-elektroniikan pitäisi pauhata täysillä. Selityksenä tähän on vesitakka ja 2000-litraisen lämminvesivaraajan uumenissa lymyävät sähkövastukset.
Lauantai-iltana on ollut takassa tuli, joka on lämmittänyt varaajan vettä. Tämän jälkeen sunnuntain vastainen yö on kulunut tasaisella 0,7 kW:n kulutuksella (ero ylläkuvattuun poissaoloon nähden selittynee ilmanvaihtokoneen tehokkaamalla käynnillä ja sähkövastuksella). Aamusuihkuttelun myötä varaajan yläosan vastus on mennyt päälle ja lämmittänyt vettä koko ajan kasvavalla teholla.
Vasta Strömsön jälkeen tilanne on rauhoittunut, kun takassa on taas roihunnut tuttuun tapaan valkea.
Puulämmitys on itsessään hieno harrastus, mutta tällainen statistiikka koukuttaa siihen todella voimakkaasti. Talomme ainoa tulisija sijaitsee keskellä olohuonetta, jolloin lämmittämiseen saattaa liittyä lieveilmiöitä. Vesikiertoisuuden ansiosta huonetilaan tuleva lämpökuorma on kuitenkin jäänyt siedettävälle tasolle. Lämminvesivaraajassa on vielä vapaita liittymiä ja olenkin miettinyt, että varaajan viereen mahtuisi esimerkiksi kompakti käänteispalokattila, jossa voisi polttaa puuta silloinkin, kun olohuone on rauhoitettu muuhun käyttöön.
Vesikiertoisen lämmönjaon rinnalla on syytä nostaa esiin tuloilman lämmitys. Meillä tuloilma otetaan sisään ilmanvaihtokoneelle maaputkiston kautta, jolloin se esilämpiää passiivisesti. Tämän jälkeen poistoilman lämpöenergiaa siirretään lämmöntalteenoton avulla tuloilmaan. Jos lämmönsiirrin ei saa lämpötilaa nostettua halutulle tasolle, ilmanvaihtokoneen sähkövastus antaa viimeisen silauksen.
Mittausdatan näkökulmasta tilanne näyttää seuraavanlaiselta:
 |
| Ilmanvaihtokoneen mittaustietoja illalla 1.12.2014 ("ulkoilma" on jo esilämmennyt maaputkistossa) |
Illalla 1.12.2014 ulkolämpötila oli -6 astetta. Maaputkistossa ilma lämpeni +0,7 asteen lämpötilaan. Lämmöntalteenotto nosti sen +19,8 asteen lämpötilaan jollaisena se olisi voinut hyvin virrata asuintiloihin. Tuloilman lämpötila oli kuitenkin mittaushetkellä säädetty +21 asteeseen, jolloin sähkövastus lämmitti ilman +21,2-asteiseksi. Poistoilma on vesitakan polttamisen johdosta +22,4-asteista eli omaan makuuni pari astetta "liian" lämmintä. Jäteilma poistui talosta +6,9-asteisena.
Eräs blogin lukija kysyi, onko lämmityskausi näkynyt lankkulattiassa. Pitkälle marraskuuhun asti pinta pysyi tiiviinä ja siloisena, mutta muutaman viime viikon aikana lattiaan on ilmestynyt 1-2 millin rakoja. Osa saumoista on silti edelleen tiiviisti kiinni.
 |
| Lämmityskauden elämistä: rakoja lankkulattiassa |
27.10.2014
Vesitakka käyttökunnossa
Vesitakan kotelon metallirakenne verhoiltiin Luja A -levyillä ja rapattiin karkealla antiikkilaastilla, weber.vetonit AK. Kotelon pintaan jätettiin kolme huoltoluukkua, jotka saadaan piiloon varastoitavien polttopuiden taakse. Kuoren ala- ja ylälaitaan tehtiin myös ritilällä peitetyt ilma-aukot konvektiolämmön tuulettamista varten.
Poltimme takassa tänään pienen määrän työmaan tuottamaa puusilppua. Tuli jaksoi lämmittää takan ja teknisen tilan väliä kiertävän veden noin 65-asteiseksi ennen hiilloksen hiipumista. Seuraavaksi laitetaan kunnolla puuta pesään, jotta päästään yli 70 asteen ja saadaan lämpöenergiaa talteen varaajaan.
Lasiluukun läpi tuli miellyttävässä määrin säteilylämpöä, mutta takan kuori ja savuhormi pysyivät viileinä. Vain konvektiolämmön luukusta virtasi kädenlämpöistä ilmaa hiljalleen.
Kaiken kaikkiaan vesitakka vaikuttaa ensitulien jälkeenkin nerokkaalta ratkaisulta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, varaajan vastuksia ei juuri tarvita tulevana talvena. Tätä ennakoiden käänsin ne jo nyt pois päältä.
Poltimme takassa tänään pienen määrän työmaan tuottamaa puusilppua. Tuli jaksoi lämmittää takan ja teknisen tilan väliä kiertävän veden noin 65-asteiseksi ennen hiilloksen hiipumista. Seuraavaksi laitetaan kunnolla puuta pesään, jotta päästään yli 70 asteen ja saadaan lämpöenergiaa talteen varaajaan.
Lasiluukun läpi tuli miellyttävässä määrin säteilylämpöä, mutta takan kuori ja savuhormi pysyivät viileinä. Vain konvektiolämmön luukusta virtasi kädenlämpöistä ilmaa hiljalleen.
Kaiken kaikkiaan vesitakka vaikuttaa ensitulien jälkeenkin nerokkaalta ratkaisulta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, varaajan vastuksia ei juuri tarvita tulevana talvena. Tätä ennakoiden käänsin ne jo nyt pois päältä.
 |
| Lähtötilanne: vesitakkarunko ja savuhormi tyhjässä olohuoneessa |
 |
| Takan metallirunko hitsattiin 50x50 mm:n huonekaluputkesta |
 |
| Metallirunko peitetään mineraalivillalla ja Luja-levyillä |
 |
| Runko on rapattu karkealla antiikkilaastilla valkoiseksi, takaneduslasi lisätty |
 |
| Takka jakaa tilaa ja peittää taakseen kahden makuuhuoneen ovet |
 |
| Konvektiolämpö pääsee purkautumaan tuuletusaukosta takan taustapuolella |
5.10.2014
Vesitakalle kuori
Syksy tulee kovaa vauhtia ja ensimmäiset yöpakkasetkin on jo koettu. Talven lämmityskautta varten on tarkoitus laittaa vesitakkakin viimein käyttökuntoon. Käyttöveden lämmittämiseen kuluu meillä nykyisin suurin osuus käytetystä sähköenergiasta ja vesitakka ratkaisisi lämmityksen ohella myös tämän asian.
Takan runko tehtiin 50x50-millisestä huonekaluputkesta ja kehikko hitsattiin kasaan tänään. Takan muodon ratkaisivat vesitakkasydämen muoto, takan edellyttämät putkiliitännät, tuloilman putken sijainti sekä hormiliitoksen muoto. Näiden ympärille hahmottui noin kaksi metriä korkea ja leveä laatikko, johon jää avoin tila polttopuiden säilytykselle.
Polttopuupino naamioi kaiken kaikkiaan kolme tarkastusluukkua, joista pääsee tarvittaessa käsiksi putkiliitoksiin ja takan termostaatteihin. Lisäksi konvektiolämmön vuoksi kuoren ala- ja ylälaitaan laitetaan tuuletusritilät.
Teräsrunkoon on tarkoitus ruuvata ensi viikon aikana Luja A -levyt ja rapata pinta antiikkilaastilla valkoiseksi.
Takan runko tehtiin 50x50-millisestä huonekaluputkesta ja kehikko hitsattiin kasaan tänään. Takan muodon ratkaisivat vesitakkasydämen muoto, takan edellyttämät putkiliitännät, tuloilman putken sijainti sekä hormiliitoksen muoto. Näiden ympärille hahmottui noin kaksi metriä korkea ja leveä laatikko, johon jää avoin tila polttopuiden säilytykselle.
Polttopuupino naamioi kaiken kaikkiaan kolme tarkastusluukkua, joista pääsee tarvittaessa käsiksi putkiliitoksiin ja takan termostaatteihin. Lisäksi konvektiolämmön vuoksi kuoren ala- ja ylälaitaan laitetaan tuuletusritilät.
Teräsrunkoon on tarkoitus ruuvata ensi viikon aikana Luja A -levyt ja rapata pinta antiikkilaastilla valkoiseksi.
 |
| Takkarunko syysillan auringonpaisteessa; värilämpötilaero päivänvalovalaisimiin nähden on selkeä. |
 |
| Putkiliitännät nousevat alapohjasta oikeassa alakulmassa. Niiden päälle tulee tilaa polttopuille. |
 |
| Schiedelin savuhormi rapataan myös valkoisella antiikkilaastilla - väliin jää liikuntasauma |
 |
| Takan taustapuoli levytetään umpeen, mutta polttopuiden säilytystila on avoin molempiin suuntiin. |
 |
| Takan kehystämä näkymä eteisestä talon läpi kohti etelää. |
 |
| Takan 200-millinen hormiliitos vielä ilman eristettä. |
14.9.2014
Jäähdyttämisen ja kosteuden riskeistä
Monen sattuman summana meille tulee lähinnä rakennusalan ammattilaisille suunnattu Rakennuslehti kotiin. Aikakauslehdet tuppaavat jäämään aina hetkeksi pinoon odottamaan sopivaa vapaahetkeä, joka tarjoutui tänään, kauniin aurinkoisena syyssunnuntaina.
5.9.2014 ilmestyneessä Rakennuslehdessä oli useampikin kiinnostava artikkeli, joita en malta olla tässä kommentoimatta.
Kuluneen kesän hellejaksot ovat nostaneet ilmastoinnin, jäähdytyksen ja ilmalämpöpumput kestopuheenaiheiksi työpaikkojen kahvihuoneissa ja huoltoasemien kuppiloissa. Ei se ole mies eikä mikään, jonka olohuoneessa ei tohota uudenkarhea "ilppi".
Artikkeli "Ylenpalttinen jäähdytys on riski talon rakenteille" valottaa jäähdyttämisen riskejä tuoreella tavalla. Vesihöyryn diffuusiovirta suuntautuu yleensä talon ulkoseinärakenteessa sisältä ulospäin - kuten pitääkin. Jos hellejakson aikana jäähdytetään sisätiloja voimakkaasti, diffuusiovirta kääntyy seinärakenteessa ja vesihöyry tunkeutuu tuulensuojamateriaalien ja eristevillojen läpi ulkoa sisäänpäin. Kun vesihöyry kohtaa "ilpin" jäähdyttämän höyrynsulkumuovin, se tiivistyy vedeksi ja luo hyvät olosuhteet homekasvustoille.
Massiivirakenteet ja hengittävällä ilmansululla varustetut rakenteet eivät aiheuta vastaavaa homeriskiä, sillä ne kuivuvat sekä ulos- että sisäänpäin. Aiheesta voi lukea lisää Johannes Ahokaisen opinnäytetyöstä "Asuinrakennuksen jäähdytyksen kosteustekniset vaikutukset ulkoseinärakenteisiin ja asumisterveyteen".
Toinen Rakennuslehden kiinnostava artikkeli "Virheelliset kosteusmittaukset ovat aiheuttaneet paljon harmia" puolestaan kyseenalaistaa yleisen hokeman "betoni kuivuu sentin per viikko".
Kuinka ollakaan, tällä viikolla sattui silmään Helsingin Sanomien artikkeli, joka kertoi vuonna 2006 valmistuneen Kartanonkosken koulun sisäilmaongelmista: "Koulun E-siiven sisäilmatutkimuksissa on havaittu ylimääräistä kosteutta ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka kielivät muovimattoliiman hajoamisesta. Liima alkaa hajota, jos rakenteet sen alla ovat liian kosteita." Ja edelleen: "Kesän aikana tehdyissä tutkimuksessa on myös todettu, että koulun ulkoseinissä on ilmavuotokohtia. Niiden kautta sisäilmaan on voinut päästä kuituja, pölyä, mikrobeja tai nokea, jotka aiheuttavat oireilua ihmisissä."
5.9.2014 ilmestyneessä Rakennuslehdessä oli useampikin kiinnostava artikkeli, joita en malta olla tässä kommentoimatta.
Kuluneen kesän hellejaksot ovat nostaneet ilmastoinnin, jäähdytyksen ja ilmalämpöpumput kestopuheenaiheiksi työpaikkojen kahvihuoneissa ja huoltoasemien kuppiloissa. Ei se ole mies eikä mikään, jonka olohuoneessa ei tohota uudenkarhea "ilppi".
Artikkeli "Ylenpalttinen jäähdytys on riski talon rakenteille" valottaa jäähdyttämisen riskejä tuoreella tavalla. Vesihöyryn diffuusiovirta suuntautuu yleensä talon ulkoseinärakenteessa sisältä ulospäin - kuten pitääkin. Jos hellejakson aikana jäähdytetään sisätiloja voimakkaasti, diffuusiovirta kääntyy seinärakenteessa ja vesihöyry tunkeutuu tuulensuojamateriaalien ja eristevillojen läpi ulkoa sisäänpäin. Kun vesihöyry kohtaa "ilpin" jäähdyttämän höyrynsulkumuovin, se tiivistyy vedeksi ja luo hyvät olosuhteet homekasvustoille.
Massiivirakenteet ja hengittävällä ilmansululla varustetut rakenteet eivät aiheuta vastaavaa homeriskiä, sillä ne kuivuvat sekä ulos- että sisäänpäin. Aiheesta voi lukea lisää Johannes Ahokaisen opinnäytetyöstä "Asuinrakennuksen jäähdytyksen kosteustekniset vaikutukset ulkoseinärakenteisiin ja asumisterveyteen".
Toinen Rakennuslehden kiinnostava artikkeli "Virheelliset kosteusmittaukset ovat aiheuttaneet paljon harmia" puolestaan kyseenalaistaa yleisen hokeman "betoni kuivuu sentin per viikko".
Kuinka ollakaan, tällä viikolla sattui silmään Helsingin Sanomien artikkeli, joka kertoi vuonna 2006 valmistuneen Kartanonkosken koulun sisäilmaongelmista: "Koulun E-siiven sisäilmatutkimuksissa on havaittu ylimääräistä kosteutta ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka kielivät muovimattoliiman hajoamisesta. Liima alkaa hajota, jos rakenteet sen alla ovat liian kosteita." Ja edelleen: "Kesän aikana tehdyissä tutkimuksessa on myös todettu, että koulun ulkoseinissä on ilmavuotokohtia. Niiden kautta sisäilmaan on voinut päästä kuituja, pölyä, mikrobeja tai nokea, jotka aiheuttavat oireilua ihmisissä."
3.7.2014
Kompostoiva alipaine-WC tositoimissa
Haimme alun perin perinteistä kompostoivaa vessaa sisätiloihin, mutta kellarin puuttuminen talon alta ja kallioinen rakennuspaikka ohjasivat lopulta alipaineratkaisun suuntaan. Nyt käymäläjäte imaistaan WC-istuimista alipainepumpun kautta autotallin kellarissa sijaitsevaan kompostisäiliöön.
Järjestelmän käyttö on vaatinut totuttelua, mutta silti mikään tilanne ei vielä ole haastanut alipainepumpun suorituskykyä. Meistä varmasti jokainen on kokenut perinteisen vesiklosetin kanssa tilanteet, joissa ranteen vahvuinen ja kyynärän mittainen vastustaja saa WC-järjestelmän polvilleen. Toistaiseksi alipainejärjestelmä on selvinnyt ylivoimaisistakin haasteista.
Seuraavassa kuvasarjassa on havainnollistettu käymäläjätteen matkaa kohti lopullista leposijaa.
Järjestelmän käyttö on vaatinut totuttelua, mutta silti mikään tilanne ei vielä ole haastanut alipainepumpun suorituskykyä. Meistä varmasti jokainen on kokenut perinteisen vesiklosetin kanssa tilanteet, joissa ranteen vahvuinen ja kyynärän mittainen vastustaja saa WC-järjestelmän polvilleen. Toistaiseksi alipainejärjestelmä on selvinnyt ylivoimaisistakin haasteista.
Seuraavassa kuvasarjassa on havainnollistettu käymäläjätteen matkaa kohti lopullista leposijaa.
 |
| Jets-alipainejärjestelmän seinäkiinnitteinen WC-istuin |
 |
| Käymäläjäte saapuu vasemmalta alipainepumpulle, joka puskee sen 50 metrin päähän kompostiin |
 |
| Isännän silmäterä, Mullis 2000/145 -kompostori käymäläjätteelle |
 |
| Jäte saapuu 32-millisessä putkessa vasemmalta; tuuletusputki nousee autotallin katolle |
 |
| Konepellin alla on lähinnä puuhaketta ja alati uusiutuvia sienikasvustoja |
 |
| Nämä tuskin lukeutuvat kauppasienten joukkoon ainakaan kasvupaikkansa perusteella |
 |
| Keittiön biojätteen kompostoinnista vastaa lämpökompostori, joka käy tässä 60-asteisena |
2.7.2014
Mielenkiintoisia tietoja ilmanvaihtokoneelta
Ilmanvaihtokoneemme Enervent Pelican eco MDE otettiin käyttöön huhtikuussa. Se ottaa tuloilman sisään taloon Rehau Awadukt Thermo -lämmöntasaajan kautta.
Ilmanvaihtokone on ollut sen verran vaivaton ja huomaamaton, että hoksasimme aivan hiljattain, miten mielenkiintoisia mittaustuloksia sen ohjauspaneelin kautta voi seurata.
Ilmanvaihtokoneelle saapuvan ilman lämpötila sahaa yötä päivää hyvin pienessä, muutaman asteen haarukassa, koska ilma kulkee maan alla lämmöntasaajaputkistossa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Kyseessä näyttää todella olevan "lämmöntasaaja", sillä vuorokauden aikana tapahtuvat lämpötilan vaihtelut näkyvät maaputkistosta saapuvassa ilmassa hyvin pieninä.
Esimerkkinä voidaan mainita, että läheisellä sääasemalla tämän päivän korkein lämpötila oli iltapäivällä 17,9 astetta. Samaan aikaan maaputkistossa viilennyt ilma saapui ilmanvaihtokoneelle noin 14-asteisena. Sääasemalla viime yön alin lämpötila oli 10,4 astetta ja vastaavasti ilmanvaihtokoneella tuloilma oli yöllä noin 11-asteista. Noin seitsemän asteen haarukka typistyi lämmöntasaajan vaikutuksesta kolmeen.
Lämmöntasaajan viileään putkistoon kondensoituu myös ilmankosteutta. Sääasemalla ulkoilman kosteus on tällä hetkellä 77 % ja ilmanvaihtokoneen poistoilman anturi antaa juuri nyt lukeman 40 %.
Ilmanvaihtokone on ollut sen verran vaivaton ja huomaamaton, että hoksasimme aivan hiljattain, miten mielenkiintoisia mittaustuloksia sen ohjauspaneelin kautta voi seurata.
Ilmanvaihtokoneelle saapuvan ilman lämpötila sahaa yötä päivää hyvin pienessä, muutaman asteen haarukassa, koska ilma kulkee maan alla lämmöntasaajaputkistossa, ennen kuin se saapuu ilmanvaihtokoneelle. Kyseessä näyttää todella olevan "lämmöntasaaja", sillä vuorokauden aikana tapahtuvat lämpötilan vaihtelut näkyvät maaputkistosta saapuvassa ilmassa hyvin pieninä.
Esimerkkinä voidaan mainita, että läheisellä sääasemalla tämän päivän korkein lämpötila oli iltapäivällä 17,9 astetta. Samaan aikaan maaputkistossa viilennyt ilma saapui ilmanvaihtokoneelle noin 14-asteisena. Sääasemalla viime yön alin lämpötila oli 10,4 astetta ja vastaavasti ilmanvaihtokoneella tuloilma oli yöllä noin 11-asteista. Noin seitsemän asteen haarukka typistyi lämmöntasaajan vaikutuksesta kolmeen.
Lämmöntasaajan viileään putkistoon kondensoituu myös ilmankosteutta. Sääasemalla ulkoilman kosteus on tällä hetkellä 77 % ja ilmanvaihtokoneen poistoilman anturi antaa juuri nyt lukeman 40 %.
 |
| Awadukt Thermo -ilmanottotorni, josta tuloilma päätyy maaputkistoon |
 |
| Ilmanvaihtokoneen ohjauspaneeli, jossa tuloilman lämpötila on säädetty 20 asteeseen |
 |
| Lämmön talteenotto lämmittää 12,9-asteisen ilman 20-asteiseksi; jäteilman lämpö 16,1 astetta |
 |
| Maaputkistosta saapuvan ilman lämpötila on viikon ajan sahannut 10 ja 14 asteen välimaastossa |
 |
| Ilmankosteusanturi paljastaa, että isäntä on käynyt klo 6:30 suihkussa |
Huomaamaton antenniratkaisu
Valtavan antennin sijoittaminen vesikatolle on pitkään tuntunut mahdottomalta idealta. Onneksi 3G / 4G -modeemia tukemaan löytyi siro ja suuntaava monitaajuusantenni. Antennille löytyi luonteva paikka teknisen tilan ovisyvennyksen katosta.
 |
| Monitaajuusantenni ovisyvennyksen kattoon asennettuna |
Porakaivon vesi hyvälaatuista
Porakaivomme porattiin ennen rakennustöiden aloittamista noin kaksi vuotta sitten. Se on palvellut rakennusaikaisena vesipisteenä, mutta pienenä huolena on ollut kaiken aikaa veden haju - tymäkkä rikkiyhdisteiden löyhkä.
Vettä on käytetty viime kuukausina enemmän ja haju on tyystin hävinnyt. Makukin on ihan kohdallaan. Lievä mineraalisuus on tuonut joillekin koemaistajille mieleen jopa Pellegrinon hienon kivennäisveden.
Nyt vesi on perusteellisesti tutkittu. Sekä löyhkä että veden laatuun liittyvät huolet ovat tiessään. Bakteeripitoisuus oli nollassa ja radonkin varsin maltillisella tasolla.
Vettä on käytetty viime kuukausina enemmän ja haju on tyystin hävinnyt. Makukin on ihan kohdallaan. Lievä mineraalisuus on tuonut joillekin koemaistajille mieleen jopa Pellegrinon hienon kivennäisveden.
Nyt vesi on perusteellisesti tutkittu. Sekä löyhkä että veden laatuun liittyvät huolet ovat tiessään. Bakteeripitoisuus oli nollassa ja radonkin varsin maltillisella tasolla.
 |
| Laboratorioanalyysin tulokset porakaivon vesinäytteistä |
1.6.2014
Laajakaista haja-asutusalueelle
Blogitekstejä on ilmestynyt viime aikoina harvakseltaan ja syynä on ollut mm. se, että meillä on päästy nauttimaan jo valmistuneista tiloista, eikä huomiota ole enää entisessä määrin riittänyt vielä keskeneräisille asioille. Yhtenä haasteena on ollut myös internet-yhteyden puuttuminen.
Päätin ratkaista tämän asian ja marssin Karjaan Puhelimen myymälään. He rakentavat näkyvästi Länsi-Uusimaalla valokuituverkkoa, jolla päästään teoreettisesti jopa 1000 Mbps -nopeuksiin. Nopein liittymätyyppi on kuitenkin nimetty maltillisesti 200 M -tunnisteella. Karjaan Puhelimelta tiedettiin kertoa, että naapurustostamme ei ole tullut kiinnostuneita kyselyitä kuituverkkoon liittyen ja rakentamisinvestoinnille ei vielä ole riittäviä perusteita. Verkko kulkee lähimmillään neljän kilometrin päässä, joten luovuin raskain mielin valokuituhaaveista.
Tilasin Soneralta mobiililaajakaistaliittymän ja reitittimen sekä 3G-antenneilta monitaajuusantennin. Soneran paketti saapui ensin ja päätin tänään koekäyttää reititintä ilman talon ulkopuolelle sijoitettavaa antennia. Reitittimen välkkyvät valot antoivat ymmärtää, että laite tavoitti hetkellisesti myös 4G-verkon, vaikka useimmiten näytössä näkyi 3G-verkon yhden tai kahden palkin maltillinen kuuluvuus.
Verkkoyhteys tuntui kuitenkin mukavan nopealta ja netin nopeustestit kertoivat liittymän lataavan yli 10 Mbps -nopeudella. Tästä on hyvä parantaa, kun ulkoinen antenni saapuu lähipäivinä. Näin ollen myös blogipäivityksiä on luvassa totuttua tiheämmin.
Päätin ratkaista tämän asian ja marssin Karjaan Puhelimen myymälään. He rakentavat näkyvästi Länsi-Uusimaalla valokuituverkkoa, jolla päästään teoreettisesti jopa 1000 Mbps -nopeuksiin. Nopein liittymätyyppi on kuitenkin nimetty maltillisesti 200 M -tunnisteella. Karjaan Puhelimelta tiedettiin kertoa, että naapurustostamme ei ole tullut kiinnostuneita kyselyitä kuituverkkoon liittyen ja rakentamisinvestoinnille ei vielä ole riittäviä perusteita. Verkko kulkee lähimmillään neljän kilometrin päässä, joten luovuin raskain mielin valokuituhaaveista.
Tilasin Soneralta mobiililaajakaistaliittymän ja reitittimen sekä 3G-antenneilta monitaajuusantennin. Soneran paketti saapui ensin ja päätin tänään koekäyttää reititintä ilman talon ulkopuolelle sijoitettavaa antennia. Reitittimen välkkyvät valot antoivat ymmärtää, että laite tavoitti hetkellisesti myös 4G-verkon, vaikka useimmiten näytössä näkyi 3G-verkon yhden tai kahden palkin maltillinen kuuluvuus.
Verkkoyhteys tuntui kuitenkin mukavan nopealta ja netin nopeustestit kertoivat liittymän lataavan yli 10 Mbps -nopeudella. Tästä on hyvä parantaa, kun ulkoinen antenni saapuu lähipäivinä. Näin ollen myös blogipäivityksiä on luvassa totuttua tiheämmin.
24.4.2014
Keittiö ilman lastulevyä
Keittiötä valittaessa käytiin läpi markkinatarjonta, mutta lopulta päädyttiin itse rakennettuihin kalusteisiin.
Kalusterungot on valmistettu massiivipuusta, 18-millisestä liimapuulevystä. Rungot maalattiin Uulan Into-kalustemaalilla valkoisiksi. Saranat ja laatikkomekanismit ovat Blumin valmistamia. Keittiön kaksi tiskitasoa ovat Franken QUATRO-G-mallia, johon päädyttiin mm. kookkaan altaan ansiosta. Hanat ovat Oras Optima -valikoimasta.
Myös keittiön laitteet ovat saapuneet työmaalle. Pääosa on Siemensin valikoimasta ja astianpesukone Mieleltä. Niitä voidaan esitellä tarkemmin, kun pakkausmateriaalit on purettu.
Kalusterungot on valmistettu massiivipuusta, 18-millisestä liimapuulevystä. Rungot maalattiin Uulan Into-kalustemaalilla valkoisiksi. Saranat ja laatikkomekanismit ovat Blumin valmistamia. Keittiön kaksi tiskitasoa ovat Franken QUATRO-G-mallia, johon päädyttiin mm. kookkaan altaan ansiosta. Hanat ovat Oras Optima -valikoimasta.
Myös keittiön laitteet ovat saapuneet työmaalle. Pääosa on Siemensin valikoimasta ja astianpesukone Mieleltä. Niitä voidaan esitellä tarkemmin, kun pakkausmateriaalit on purettu.
 |
| Keittiönurkkaus vielä ilman saareketta ja ikkunaseinämän yläkaappeja |
 |
| Kalusterunkoja toisesta suunnasta. Saareke sijoitetaan lattiasta nousevien sähköputkien päälle. |
 |
| Kylmäkalusteet asennetaan rinnakkain oviaukon viereen |
Erään tammen tarina
Vuonna 2011 kaadettiin Fiskarsin ruukkialueella elinkaarensa päähän tullut tammi. Se on sittemmin tuppeensahattu 65-millisiksi lankuiksi ja kuivattu huolellisesti.
Nyt tammi saa uuden elämän, sillä ostimme lankkuja parinkymmenen kilometrin päästä Fiskarsin Laatupuulta. Tällaisia laadukkaita puulajeja myydään tilavuusmitoissa. Litra laadukasta tammipuuta maksaa suunnilleen saman verran kuin maitotölkki.
Lankut särmättiin Laatupuun vannesahalla toiselta sivulta, jotta niitä on helpompi sahata omalla pyörösahalla. Työstämisen jälkeen tammi muuntuu kalusteiksi ja työtasoiksi taloomme.
 |
| Tammilankkua särmätään Laatupuun vannesahalla |
Ilmanvaihto on käynnissä ja säädetty
Ilmanvaihtokoneesta ja tuloilman maaputkistosta on kirjoitettu blogissa useaan otteeseen. Huhtikuun alussa tehtiin työmaalla perusteellinen siivous ja ilmanvaihto käynnistettiin viimein.
Odotimme aiemmista asumuksista tuttua huminaa, mutta talossa vallitsikin täysi hiljaisuus. Oli pakko käydä teknisessä tilassa kurkkaamassa, onko ilmanvaihtokone oikeasti käynnissä. Olihan se ja meteli teknisessä tilassa oli huomattava. Kanavien äänenvaimennus onnistui kuitenkin erinomaisesti.
Tulo- ja poistoilmaventtiilit valittiin Climeconin valikoimasta.
Odotimme aiemmista asumuksista tuttua huminaa, mutta talossa vallitsikin täysi hiljaisuus. Oli pakko käydä teknisessä tilassa kurkkaamassa, onko ilmanvaihtokone oikeasti käynnissä. Olihan se ja meteli teknisessä tilassa oli huomattava. Kanavien äänenvaimennus onnistui kuitenkin erinomaisesti.
Tulo- ja poistoilmaventtiilit valittiin Climeconin valikoimasta.
 |
| Climeconin tulo- ja poistoilmaventtiilit |
31.3.2014
Muutoksia vesitakan asennukseen
Vesitakan asennusta käsiteltiin aiemmin kirjoituksessa 22.2.2014 Vesitakan asennus. Asennuksessa tukeuduttiin tuolloin saatavilla olleeseen versioon suomenkielisestä asennusohjeesta, joka löytyi Tulituote Oy:n sivustolta. Siinä kiehunnanesto- ja varoventtiiliputket oli yhdistetty ja johdettu samassa putkessa viemäriin.
Tämän jälkeen alkoi kuulua kummia Saksanmaalta. Asiaan oli kiinnitetty huomiota ja asennusta pidettiin riskipitoisena. Jos paine nousisi takassa yli 2,5 barin ja varoventtiili aukeaisi, niin paine ei pääsisi vapaasti purkautumaan, sillä kiehunnanestoputkessa juoksisi jo vettä. Tätä havaintoa höystettiin vielä muutamilla valokuvilla, joissa räjähtänyt vesitakka oli pyyhkäissyt suuren osan taloa mukanaan.
Päätimme LVI-urakoitsijan kanssa, että asennusta muutetaan. Kiehunnanestojärjestelmän poistoputki purkautuu edelleen teknisen tilan lattialle ja lattiakaivoon, mutta varoventtiilin lauetessa paine purkautuu erillistä putkea pitkin läpi alapohjan, talon alla olevaan ryömintätilaan.
Sittemmin myös Tulituote Oy:n asennusohje on päivittynyt vastaavasti.
Tämän jälkeen alkoi kuulua kummia Saksanmaalta. Asiaan oli kiinnitetty huomiota ja asennusta pidettiin riskipitoisena. Jos paine nousisi takassa yli 2,5 barin ja varoventtiili aukeaisi, niin paine ei pääsisi vapaasti purkautumaan, sillä kiehunnanestoputkessa juoksisi jo vettä. Tätä havaintoa höystettiin vielä muutamilla valokuvilla, joissa räjähtänyt vesitakka oli pyyhkäissyt suuren osan taloa mukanaan.
Päätimme LVI-urakoitsijan kanssa, että asennusta muutetaan. Kiehunnanestojärjestelmän poistoputki purkautuu edelleen teknisen tilan lattialle ja lattiakaivoon, mutta varoventtiilin lauetessa paine purkautuu erillistä putkea pitkin läpi alapohjan, talon alla olevaan ryömintätilaan.
Sittemmin myös Tulituote Oy:n asennusohje on päivittynyt vastaavasti.
 |
| Alkuperäinen asennus: kiehumisenestojärjestelmä ja varoventtiili ovat yhteydessä samaan putkeen |
 |
| Lopullinen asennus: purkautuva paine johdetaan omassa putkessaan alapohjan läpi ryömintätilaan |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)